Hermannissa asuva Wilma Hultin, 26, valmistui viittomakielen tulkiksi keväällä 2021. Nykyisessä työssään henkilökohtaisen avun palvelukoordinaattorina hän hyödyntää niin viittomakielen taitoaan kuin aiempaa työkokemustaan sosiaalialalla.
Ammattikoulusta vuonna 2013 valmistuttuaan Hultin työskenteli usean vuoden ajan lähihoitajana Turussa. Palo ammattitaidon ja koulutustason lisäämiseen vei kuitenkin voiton, ja vaihtoehtoja tutkailtuaan hän päätti hakea ammattikorkeakouluun opiskelemaan viittomakielen tulkiksi.
Wilma haki opiskelupaikkaa jopa hieman kokeilumielessä, ilman suuria haaveita sisäänpääsystä ensi yrittämällä. Pääsykoe meni kuitenkin loistavasti, ja hän nappasi opiskelupaikan syksyllä 2017.
– Olin määrätietoisesti ajatellut, että haluan AMK-tutkinnon. Koin, että se vaikuttaa merkittävästi työllistymiseen alasta riippumatta. Koulutusalan valintaan vaikutti erityisesti se, että minua on aina kiehtonut viittomat ja viittomakieli, sekä asiakaslähtöinen sosiaalinen työ. Ajatuksena “käsien kieli” kuulosti lumoavalta ja taidolta, jonka halusin ehdottomasti oppia. Olen onnellinen valinnastani. Opin kokonaan uuden kielen ja kulttuurin, Wilma taustoittaa.
Koulun penkiltä työelämään
Hiljattain Hultin aloitti ensimmäisessä työpaikassaan valmistumisensa jälkeen. Hän työskentelee Aspa-Säätiössä palvelukoordinaattorina. Työhön kuuluu muun muassa henkilökohtaisen avun tarpeessa olevien asiakkaiden palveluiden kartoittamista sekä avustajien ja avun tarvitsijoiden saattamista yhteen.
– Nykyisessä työssäni en toimi suoranaisesti tulkkina, mutta asiakkainani on paljon viittomakielisiä ihmisiä, joten sanoisin, että osaamisellani on suora vaikutus työllistymiseeni palvelukoordinaattorin virkaan, Hultin pohtii.
Työssä parasta Wilman mielestä on ehdottomasti vastuun ja vapauden tasapaino.
– Minulla on oma vastuualue, omat asiakkaat, ja oma työhuone. Saan järjestellä töitäni parhaaksi kokemallani tavalla, ja minuun luotetaan. Lisäksi saan olla päivittäin tekemisissä viittomakielen kanssa, palvelukoordinaattori kertoo.
Hultinin oma pedantti luonne toimii joskus päivittäisessä työssä myös häntä vastaan.
– Olen luonteeltani sellainen, että kaikki pitäisi saada hoidettua työpöydältä saman päivän aikana. Aloittaessani tässä työssä toimiston oven sulkeminen iltapäivällä oli välillä vaikeaa, kun post-it-lappuja jäi pinoon. Sittemmin olen kuitenkin oppinut olemaan itselleni armollinen, ja opetellut priorisoimaan töiden tärkeyttä paremmin, Wilma selvittää.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Tulevaisuutta tuore palvelukoordinaattori katsoo avoimin ja kirkkain mielin. Työuran luominen on keskiössä, joskin veri tuntuu vetävän vielä opiskelemaan.
– Valmistuin juuri, joten ansiotyön vakiinnuttaminen on lähitulevaisuudessa tärkein tavoitteeni. Pitkällä tähtäimellä minua kiinnostaa lisäkouluttautuminen, ja esimerkiksi esihenkilön tehtävät. Myös erilaiset kehittämistyöt ja -projektit herättävät mielenkiintoa, Hultin jäsentelee.
Alalle tarvitaan kaikenlaisia persoonia
Wilma Hultinin mielestä viittomakielen tulkiksi kannattaa hakeutua opiskelemaan taustasta ja osaamistasosta riippumatta. Hänen kokemuksensa mukaan palvelualttius on valttia. Myös itseohjautuva ote opiskeluun ja työhön on hyödyksi.
– En missään nimessä sanoisi, että viittomakieltä voi opiskella vain tietynlainen ihmistyyppi. Omalla vuosikurssillani oli paljon erilaisia ihmisiä, räväkästä hillittyyn. Kaikenlaisia tulkkeja tarvitaan alalle. Viittomakielen tulkin työ on kuitenkin asiakaspalvelutyötä, ja työtilanteessa tärkeintä on kohdata asiakas. Tulkattaessa omat mieltymykset ja mielipiteet jäävät taka-alalle, tehtävänä on asiakkaan kielellisen oikeuden mahdollistaminen, Wilma tarkentaa.
Lapsuuden haaveammatit eivät Wilman kohdalla aivan käyneet toteen.
– Pikkutyttönä halusin ehdottomasti olla poliisi tai lastentarhan täti. Ei tullut poliisia, vaan tuli viittomakieltä taitava palvelukoordinaattori, Hultin nauraa.
