Toisille drag on hauskaa viihdettä ilman suurempaa analysointia, toisille se on suuressa osassa elämää harrastuksena tai jopa ammattina. Kun dragin suosio on viime vuosina kasvanut, on esiin noussut myös kolmas ryhmä: he, joille drag on häväistys, väärin ja sopimatonta. Nämä henkilöt tuovat mielipiteensä esiin kovaan ääneen ja kärjistetysti, usein tietämättä aiheesta riittävästi esittääkseen toimivia argumentteja.
Dragin kritiikki kuuluu äänekkäimmin Twitterissä tileillä, joilla jaetaan muitakin konservatiivisia ajatuksia, usein uudelleentwiittausten muodossa. Harvat mielipiteet ovat omia, ja harvalle väitteelle esitetään perusteluita tai lähteitä. Selväksi käy vain se, että drag on näille käyttäjille tuntematon asia, jota on helppo pelätä. Tästä syystä dragilta on suojeltava suomalaisia naisia ja lapsia, kuten monelta muultakin jännittävältä asialta.
Nämä aikamme suuret lasten oikeuksien puolustajat aloittivat näkyvimmin kampanjoinnin dragia vastaan, kun Oodi järjesti lapsille drag-artisti Gaylie 2000:n pitämän satutunnin. Onhan se hirveää, että hauskasti pukeutunut, kokenut esiintyjä lukee satukirjaa lapsille. Ehkä tätä ennen he eivät tienneet dragista, tai sitten joku heidän twitter-idoleistaan ei ollut ehtinyt pahoittamaan mieltään asiasta.
Jotkut päättivät saapua Oodiin asti vastustamaan tempausta niin kiukkuisesti, että järjestyksenvalvoja joutui puuttumaan tilanteeseen. Sehän ei varmasti lapsia pelota, kun aikuiset käyttäytyvät ennakoimattomasti, järjettömästi ja aggressiivisesti – ei, kyllä se todellinen paha on se glitteriin pukeutunut, keijun näköinen satua lukeva tyyppi.
Dragia on käytetty taiteessa jo vuosisadat. Antiikin Kreikassa miehet pukeutuivat teatterissa naisiksi, kun naisia ei tuolloin vielä päästetty lavalle. Sama meno on jatkunut taiteessa tähän päivään asti, vaikka naiset ovat onneksi saaneet jo luvan näytellä. Elokuvissa dragiin ovat pukeutuneet muun muassa Robin Williams Mrs. Doubtfiressa, John Travolta vuoden 2007 Hairsprayssa ja Amanda Bynes She’s The Manissa. Niin ja Mulan. Eikö sitäkään voi siis näyttää lapsille?
Dragin määritelmä on liioitellun maskuliinisesti tai feminiinisesti pukeutumista, yleisimmin muun kuin oman sukupuolen mukaan. Esityksiin sisältyy yleensä komediaa, tanssia ja musiikkia, mutta myös satiiria tai poliittisia puheenvuoroja. Sitä, miksi joidenkin mielestä dragiin sisältyisi lasten seksualisointi tai groomaaminen, on vaikeaa hahmottaa. Iltalehden Sanna Ukkola vertasi kolumnissaan 20.4. lasten drag-kurssia BDSM:ään, kun oli ymmärtänyt väärin koko dragin idean.
Lapsen tulisi saada kokeilla uusia asioita. Vaikka ne olisivat minihameita, dinosauruspaitoja, meikkiä tai hölmöjä pikku tansseja. Aikuisen, eli usein vanhemman, vastuulla on, ettei pakota lastaan aikuisten vaatteisiin tai tilanteisiin, joissa häntä voidaan tavalla tai toisella vahingoittaa. Vaikka käsitys dragista menisikin mönkään ja lapset asetettaisiin asemaan, jossa heidät voisi nähdä seksuaalisessa valossa, on vastuu silti katsojalla. Kuka aikuinen katsoo lasta bikineissä, balettipuvussa tai vaikka ihan ilkosillaan ja ajattelee, että onpas siinä kuuma pakkaus, ihan sama, mitä lapsi juuri silloin tekee? Tuskin kukaan sellainen, joka muutenkaan näkisi lapsia mitenkään seksikkäinä.
Vaikka suuri osa aikuisten drag-esityksistä sisältävät seksillä tai seksuaalisuudella leikittelyä tai niistä vitsailua, eivät nämä määrittele dragia, eikä drag ole näistä riippuvainen. On olemassa aikuisten dragia ihan yhtä lailla kuin on aikuisten elokuvia, ohjelmia, kirjoja ja stand up -komediaakin. Aikuisten dragissa voidaan heitellä pippelivitsejä ja puhua rivoja, siinä missä Adam Sandler ja muut äijät elokuvissaan. Tosin dragissa vitsit usein toimivat paremmin, kun yhtälöstä puuttuu kokonaan juuri se äijämäisyys, ja tilalla on puhdasta turvallisuuden tunnetta ja itseilmaisun iloa.
Drag on kohderyhmästä riippumatta hauskaa, äänekästä, kirkasta ja värikästä. Se on poliittista. Monelle se on turvapaikka, keino löytää itsevarmuus tai oma paikka maailmasta ja olla luova. Lasten dragiin ei kuulu rivous eikä seksi, mutta drag kuuluu myös lapsille. Drag voi olla samanlaista leikkiä kuin mikä tahansa muukin itsensä etsiminen.
Teksti ja kansikuva: Oona Grönqvist
