Kun olympialaiset löysivät tiensä kisakatsomoihin ja kahvipöytäkeskusteluihin kesällä 2024, oman mieleni valloitti yksi kysymys. Miksi olympialaiset ja paralympialaiset järjestetään erikseen? Vuoden 2008 kisoista asti olympialaisten järjestäjäkaupunki on isännöinyt myös paralympialaisia. Ne järjestetään hieman olympialaisten jälkeen hyödyntäen samaa kisakylää ja samoja kilpailupaikkoja. Näennäisesti tapahtumat ovat siis lähentyneet toisiaan, mutta yhtenäisyys tuntuu pintapuoliselta. Ennen paralympialaisten alkua urheilijoita uhattiin sakoilla, mikäli heillä olisi kisojen aikana näkyviä olympiarengastatuointeja. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, miten erillään tapahtumat pyritään pitämään. Paralympialaisilla on toki olemassa oma, vähemmän tunnettu liikemerkkinsä. Tämä ei silti selitä sitä, miksi olisi tarpeellista sakottaa paraurheilijoita ”mainostamisesta”, kun olympiaurheilijoiden liikemerkkitatuointeja ei nähty ongelmana. Erottelua korostavat lisäksi pienempi medianäkyvyys ja se, ettei olympialaisten merkittävin symboli, olympiatuli, ole osa paralympialaisia.
Paraurheilijoille on olemassa omat kilpailusarjat, eikä tätä ole syytä muuttaa. Esimerkiksi ratakelaajien ja juoksijoiden yhdistäminen samaan kilpailuun olisi käytännössä mahdotonta, mutta onko perusteltua pitää tapahtumat kokonaan erillään? Olisiko aika luoda yhteisöllinen ja tasa-arvoa edistävä kilpailu, joka liittää olympialaiset ja paralympialaiset yhdeksi suureksi urheilujuhlaksi?
Erottelun perusteluksi on sanottu muun muassa, että paraurheilijoiden saama näkyvyys jäisi olympiaurheilijoiden jalkoihin. Väite on heikko. Olympialaisia seurataan laajasti ympäri maailmaa. Paralympialaisten näkyminen osana olympialaisia toisi niille uusia katsojia ja herättäisi kiinnostusta myös niissä, jotka eivät muuten olisi päätyneet paraurheilun pariin.
Kansainvälisen olympiakomitean (IOC) toimitusjohtaja Andrew Parsons perustelee paralympialaisten ajankohtaa olympialaisten vanavedessä sillä, että mikäli järjestys olisi käänteinen, tulisi paralympialaisista olympialaisten harjoitustapahtuma. Vastuu siitä, millainen mielikuva tapahtumista luodaan, on IOC:llä ja Kansainvälisellä paralympiakomitealla (IPC). Siksi on uskomatonta, että jopa IOC:n toimitusjohtajan arvostus paraurheilijoita ja paralympialaisia kohtaan on niin vähäistä, että hänen mielestään paralympialaisten paikka on pari viikkoa olympialaisten jälkeen olympiatulen jo sammuttua.
Kilpailujen erottelua perustellaan myös yhteistapahtuman massiivisella koolla. Olympialaisten ja paralympialaisten yhdistäminen kasvattaisi tapahtumaan osallistuvien urheilijoiden määrän yli puolitoistakertaiseksi verrattuna olympialaisten osallistujamäärään. Itse tapahtuman kesto venyisi noin kuukauteen. Olympialaiset ovat jo nykyisellään massiivitapahtuma, joka vaatii mittavat valmistelut, logistiikkaa, tukuittain rahaa ja suuret puitteet. Tapahtuman skaalaaminen ja tarvittavien muutosten tekeminen eivät voi olla ylivoimainen haaste. Mitä tapahtuman kestoon tulee, kestäväthän esimerkiksi jalkapallon EM- ja MM-kisat kuukauden verran. Miksi siis olympialaisten kohdalla tulisi tavoitella lyhyempää tapahtumaa, erityisesti kun se korostaa urheilijoiden välistä erottelua?
Olympialaisten arvot ovat erinomaisuus, kunnioitus ja ystävyys. Miten nämä arvot toteutuvat, kun urheilijat erotellaan kahteen tapahtumaan sen perusteella, että osalla heistä on jokin urheiluun vaikuttava vamma? Niin kauan kuin olympialaiset ja paralympialaiset pidetään erillään, olympialaisten arvot eivät toteudu.
Teksti: Oona Hampaala
Kuva: Pixabay
