Helsingin Etu-Töölössä, Tunturikadulla sijaitsee Sorry Mom Tattoo Studio, jonka omistaa Vivian Olsbo. Hän täyttää ensi vuonna 30 ja on tehnyt tatuointeja puolet elämästään. Astuin ovesta sisään tällä kertaa toimittajana, en asiakkaana.
Studio on alunperin perustettu 2014 Olsbon entisen kollegan Marko Rönnbergin kanssa Tunturikadulle. Silloin studio toimi nimellä Tretton Tattoo. Rönnbergin lähdettyä nimi muutettiin Sorry Mom Tattooksi, paikka on toiminut sillä nimellä useamman vuoden.
Vivian Olsbo päätyi perustamaan studion luonnollisena jatkumona sen hetkiseen uraansa. Hän oli aikaisemmin Malmilla 2nd Family tattoo studio nimisessä tatuointistudiossa vuokralaisena. He päättivät silloisen kollegan Rönnbergin kanssa perustaa lähemmäs keskustaa oman, pienemmän, liikkeensä. Olsbo ja Rönnberg pyörittivät studiota yhdessä muutaman vuoden, ja nyt Vivian on ollut useamman vuoden päävastuussa. Studiosta on tullut ajan saatossa Vivianille yhtä tärkeä kuin omasta kodista, ellei tärkeämpikin.
“Olen ylpeä ja kiitollinen studiostani, jossa ei ole tilaa syrjinnälle eikä negatiivisuudelle, sinne saa tulla jokainen omana itsenään” – Vivian kertoo.
Studio sai nimensä vitsailun tuloksena asiakkaiden kanssa siitä, että vanhemmat eivät ole aina samaa mieltä tatuoinnin ottamisesta, ja heidän reaktionsa jännittävät. Siitä inspiroituneena Olsbo totesi, että miksei nimeäisi studiota Sorry Mom tattoo:ksi. Nimen vaihduttua omistajasta on ollut hauska nähdä ihmisten reaktioita siitä, kuinka osuva nimi joidenkin tilanteessa on.
Olsbon tarina tatuoijana sai alkunsa jo hyvin nuorena. Vivian on aina ollut erittäin taiteellinen ja kulutti jo lapsena kaiken aikansa piirrellessä esim. sarjakuvia, ja ahmien oppeja myös maalaamisesta. Hän on ollut aina kiinnostunut myös tatuoinneista ja kokee ne omaksi jutukseen. Hän sai tatuointikoneen 15-vuotiaana, ja perheen rohkaisemana ryhtyi harjoittelemaan tatuointien tekoa. Nuori Vivian piirsi koulussa tunneilla tatuointiluonnoksia, joita pääsi koulun jälkeen tatuoimaan muun muassa harjoitusnahkaan, siskolle, kavereille ja kavereiden kavereille. Entinen kuvataideopettaja oli surullinen kun tyttö “tuhlasi” taitojaan lahjakkaana kuvataiteilijanalkuna tatuoimiseen.
“Mutta tässä sitä nyt ollaan 14 vuotta myöhemmin, tekemässä lähes joka päivä sitä, mitä rakastan eniten, tatuoimista.”, Olsbo toteaa.
Nainen on ehtinyt uransa aikana tekemään jo aika paljon erilaisia tatuointeja, ja nauttii todella paljon eri tyylien toteutuksesta. Olsbo ajattelee, että on kiva kun saa vaihdella päivittäin tatuoitavia aiheita ja tyylejä. Eniten hän kuitenkin pitää isommista, yhtenäisistä, kokonaisuuksista, joita tehdessä ihmisen kehoa ja muotoja saa käyttää edukseen, tällöin tatuoinnista tulee näyttävä ja upea taideteos. On joitakin tatuointeja, joiden tekemistä artisti ei koe omakseen tai, joita ei halua tehdä. Näitä ovat esimerkiksi poliittiset kannanotot, sekä rasistiset tai syrjivät kuvat. Esteettisyyden lisäksi Vivian rakastaa sitä matkaa, jonka käy asiakkaan kanssa esimerkiksi tyhjästä käsivarresta, koko käsivarren peittävään tatuointiin. Niihin istuntoihin ja lukuisiin tunteihin asiakkaan kanssa mahtuu paljon keskustelua, sitoutuneisuutta, luottamusta ja kestävyyttä.
Se on Olsbolle terapeuttista ja palkitsevaa.
Teksti ja kuvat: Tiia Haiko
