Jääkiekon SM-liigaa on pelattu vuodesta 1975. Viimeisen vuosikymmenen aikana kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on kiristynyt, mutta jääkiekkoa aktiivisimmin seuraava kansanosa on säilyttänyt lojaaliteettinsa. Kiekkoyleisö pitää sarjaa hyvänä näyteikkunana nuorille pelaajalupauksille, mutta liigakarsintojen puute ja “suljettu sarjamuoto” eli nykyinen lisenssijärjestelmä syövät urheilullista mielenkiintoa ja uskottavuutta.
Keski-Suomessa asuvalle Joni Kovaselle, 26, kiekkoliigan seuraaminen on ennen kaikkea sosiaalinen virike. Pääosin televisiosta otteluita seuraava Kovanen esimerkiksi twiittailee matsien aikana muiden kiekkohenkisten kanssa, mutta käy myös hallilla noin kymmenen kertaa kaudessa. Jäähallilla hän nauttii erityisesti kanssakannattajien tapaamisesta. Iloa irtoaa myös ottelupäivien jälkeisistä kahvipöytäkeskusteluista työpaikalla.
– Oman suosikkijoukkueen otteiden seuraaminen ja niiden jälkipuinti antaa paikalliselle yhteisölle paljon myös hallin ja kentän ulkopuolella. Käyn jonkin verran ulkopaikkakunnilla fanimatkojen muodossa. Reissuilla on yleensä paljon porukkaa, ja yhteinen intohimo yhdistää joukkoa, Kovanen summaa.
Parasta paikan päällä
Hämeenlinnan Pallokerhoa intohimoisesti kannattava Joonas Kuossari, 29, puolestaan seuraa kaikki joukkueensa kotiottelut Rinkelinmäen jäähallilla. Joonakselle seurarakkaus on kaiken keskiössä ja ottelut hän käy katsomassa sarjatilanteesta ja menestyksestä riippumatta.
– Olen onnellinen, että kuluvalla kaudella on ylipäätään päässyt pandemian puitteissa hallille. Jääkiekko on parasta paikan päällä, ja vaikka paljon keskustellaan kriittisesti sarjan nykytasosta, olen kuitenkin sitä mieltä, että peli on tasoltaan hyvää. Kivempaa täällä on kotimaista kiekon pääsarjaa käydä katsomassa kuin vaikka Ranskassa, Kuossari kärjistää.
Keskisuomalainen Joni Kovanen suhtautuu liigapelien nykytasoon kriittisemmin. Liigakarsintojen puute syö dramatiikkaa ja kilpailullista tasoa rotan lailla.
– Liigasta puuttuu täysin “kuolemanvaara”. Huonosti menestyvät joukkueet voivat myydä kassankorjausliikkeenä tähtipelaajia kauden puolivälin jälkeen, koska pelkoa sarjapaikan menettämisestä ei ole. Joka vuosi loppukautta kohti kärjen ja häntäpään tasoerot kasvavat älyttömiksi, ja kilpaurheilun ydin katoaa, Kovanen painottaa.
Karsintojen palauttaminen koetaan sarjan urheilullisuuden kannalta välttämättömäksi
Kauden 2012ー2013 päätteeksi SM-liigan runkosarjan viimeiseksi jäänyt Tampereen Ilves pelasi toistaiseksi viimeisen liigakarsintasarjan Mestiksen voittajaa, Mikkelin Jukureita vastaan. Ilves selvitti karsinnan otteluvoitoin 4-1. Sittemmin Liiga on siirtynyt lisenssijärjestelmään, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että liigakelpoisuuden kriteerit täyttävä organisaatio voi lunastaa itselleen sarjapaikan.
Vuosien 2014ー2016 välillä kolme Mestis-organisaatiota (Sport, KoóKoo ja Jukurit) lunasti itselleen lisenssin ja nousi pääsarjaan. Samassa aikaikkunassa liigaseuroista Helsingin Jokerit siirtyi KHL:ään ja Espoon Blues ajautui konkurssiin.
Liigakuluttajien keskuudessa karsintojen puuttuminen on suurin yksittäinen esille nouseva puheenaihe. Tämän julkaisun yhteydessä haastatellut henkilöt pitävät karsintojen palauttamista elintärkeänä SM-liigan elinvoiman ja kiinnostuksen kannalta.
Rauman Lukon kannattaja-aktiivi Mikko Ruusu, 27, avaisi Mestiksen ja Liigan välisen karsintaikkunan välittömästi.
– Karsintojen uhka velvoittaisi seuroja käyttämään rahalliset resurssit paremmin joukkueen kehittämiseen, ja näin ollen koko sarjan kiinnostus ja taso nousisi, Ruusu analysoi.
Salosta käsin kiekkoliigaa laajasti seuraava Riku Hatakka, 16, on samoilla linjoilla. Hän mainitsee myös nykyisen joukkuemäärän.
– Joukkueita on ehdottomasti tällä hetkellä liian monta. Määrää tulisi mahdollisuuksien mukaan laskea ja karsinnat palauttaa. Näin ollen kevätkaudellakin kaikki joukkueet panostaisivat rosteriin (pelaajakokoonpanoon), ja kilpailu pelipaikoista kovenisi, Hatakka jäsentelee.
Liigan vinkkelistä kilpailullisuus syntyy taloudellisista elementeistä
Liigan kilpailutoimenjohtaja Arto I. Järvelä nostaa karsinta-asiasta kysyttäessä pöydälle esimerkin Pohjois-Amerikasta. Hänen mukaansa NHL:ssä on “pärjätty ihan hyvin”, vaikka karsintoja tai putoamisuhkaa ei sielläkään ole. Järvelä tiedostaa että nykyinen lisenssijärjestelmä herättää paljon kritiikkiä, ja kertookin, että sarjamuodosta ja sen tulevaisuudesta käydään keskustelua koko ajan.
Järvelän näkemyksen mukaan Liigan nykyinen kilpailullisuus on hyvällä tasolla, mutta nostaa asiasta kysyttäessä keskiöön taloudellisen näkökulman.
– Kilpailullisuus syntyy taloudellisen uskottavuuden kautta. Olosuhteet, rahoitus ja toimintamalli on oltava kunnossa, jotta liigalisenssiä voi hakea tai pitää hallussa, Järvelä kertoo.
Pelillinen taso on Järvelän mukaan Euroopan kärkeä.
– Liiga on todella tasainen ja kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa. Tällä hetkellä pelataan todella viihdyttävää ja nopeaa kiekkoa, Järvelä listaa.
Jääkö SM-liiga trampoliinin rooliin?
Liigapelaajien keski-ikä on tällä hetkellä noin 24 vuotta. Esimerkiksi Ruotsissa pääsarja SHL:n vastaava luku on 26. Sveitsin NLA:ssa puolestaan 27 vuotta. Prime-ikäisten tähtien puuttuessa mielenkiinto yksittäisten pelaajien osalta on keskittynyt erityisesti kotimaisten huippujunioreiden otteisiin.
– Liigasta on muodostunut kasvattajasarja. On mielenkiintoista nähdä huippulupausten ensimmäisiä miesten pelejä ennen kuin he lähtevät maailmalle, raumalainen Mikko Ruusu kertoo.
Nuoret pelaajat yhä vastuullisemmissa rooleissa
Viime vuosien aikana Liigasta Pohjois-Amerikkaan ovat siirtyneet muun muassa superlupaukset Kaapo Kakko ja Anton Lundell. Kuusitoistavuotiaan Riku Hatakan mukaan edellä mainittujen kaltaisten pelaajien näkeminen omin silmin on ainutkertaista.
– Tulevien NHL-draftien kärkinimiä on lähes pakottava tarve käydä katsomassa. Pohjois-Amerikkaan siirtymisen jälkeen he eivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä enää kotimaassaan tule pelaamaan, Hatakka selventää.
Parhaassa peli-iässä olevien pelaajien imu Liigaan on selvästi vähentynyt, ja nuoria pelaajia nostetaan edustusjoukkueen kokoonpanoon junioritasolta entistä enemmän. Tämä tuo Hatakan mielestä mukanaan myös ongelmia.
– Mielestäni tarpeeksi tasokkaita pelaajia ei kerta kaikkiaan ole tällä hetkellä tarjolla viidentoista joukkueen tarpeisiin. Vaikka nuorten supertähtien esiinmarssia on hieno seurata, on parhaassa peli-iässä olevien pelaajien kato heikentänyt otteluiden tasoa suuressa kuvassa, Hatakka sanoo.
Olosuhteet viihtymisen edellytyksenä
Kilpailutoimenjohtaja Arto I. Järvelän mukaan Liigan kannalta tärkein valtti relevanttina pysymistä ajatellen on otteluohjelman aikataulutus ja otteluiden alkamisajat.
– Meidän on pelattava silloin, kun ihmiset liikkuvat ja käyvät paikoissa, ihan vuoden- ja kellonajoista lähtien.
Järvelä nostaa esiin myös liigapaikkakuntien halliolosuhteet ja niiden kehityksen.
– Fasiliteetit on pidettävä kuluttajien vaatimalla tasolla. Ihmiset on saatava viihtymään halleissa. Tampereen Nokia Arena on hyvä esimerkki. Lisäksi hallihankkeita on vireillä esimerkiksi Turussa, Helsingissä ja Lappeenrannassa, Järvelä luettelee.
Hei! Siellä on peli!
Äijänsuolla viihtyvän Mikko Ruusun mielestä kannattajan näkökulmasta keskiössä on kuitenkin aina peli.
– Itse jääkiekko-ottelu on se, mitä tulen hallille seuraamaan. Toivoisin kuitenkin, että suomalainen yleisö saataisiin osallistettua paikallisseurakulttuuriin entistä enemmän. Olemme jäyhää kansaa, eikä hallilla esimerkiksi pukeuduta vielä kauheasti joukkueiden väreihin, katukuvasta puhumattakaan, Ruusu avaa.
Salolainen Riku Hatakka tiivistää katsojanäkökulmansa napakasti.
– Tunnelman takia hallille tulen. Urheilukatsomossa kokemus on aivan eri ulottuvuudesta kuin televisiosta katsottuna.
Artikkelin kansikuva: Aarno Vuorinen / Liiga
