Mika ”Immu” Ilmén on ollut paha ihminen, joka haluaa tehdä yhteiskunnalle hyvää. Hän kiertää kouluissa puhumassa rikollisen elämän raadollisuudesta. Tässä jutussa Ilmén kertoo omin sanoin, mitä rehellisyys hänelle merkitsee ja mikä suomalaisessa yhteiskunnassa on vaalimisen arvoista.
Toimittaja astelee Töölön Kisahallin kahvioon ja asettelee tavaransa pöydälle. Jännitystä on ilmassa, koska haastateltavaksi on tulossa koko Suomen kansan tuntema ex-rikollinen Mika ”Immu” Ilmén. Ilmén on ollut aiemmin rikoksesta tuomittu moottoripyöräkerholainen, kuntosali- ja portsariyrittäjä sekä ammattilaisvapaaottelija. Ilmén toimi 2000-luvun alussa Cannonball MC:n asekersanttina. Vuonna 2014 hän sai kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen törkeästä huumausainerikoksesta ja suoritti tuomionsa Helsingin vankilassa. Ilmén vapautui vuonna 2018.
Ilmén on vankeustuomionsa jälkeen luonut uraa omaelämäkertakirjallisuuden parissa. Hänen ensimmäinen kirjansa, Immu, oli myyntimenestys vuonna 2019. Syksyllä 2021 ilmestyi Immu – Vanki numero 1861, ja viime lokakuussa julkaistiin Immu – Pokevuodet.
Rehellisyyttä pidetään yhtenä on suomalaisen yhteiskunnan tärkeimmistä arvoista. Halusimme kysyä “Immulta”, mitä rehellisyys merkitsee hänelle, ja minkälaista rehellisyyttä rikollisessa maailmassa arvostetaan.
Mitä rehellisyys sinulle merkitsee?
“Rehellisyys on arvo, mitä pitää kunnioittaa, kertoa reilusti miten ne asiat on. Ihmisten ei tarvitse hyväksyä mun tekemiä asioita, mutta ne silti pystyy arvostaa mun kerrontaa.”
Miksi ihmisillä on assosiaatio, että rikollinen ei voi olla rehti? Millaista rehellisyyttä rikosmaailmassa arvostetaan?
“Varmaan sen takia, että rikotaan lakia, mutta itse asiassa rikollisten kesken pitää olla todella rehellinen. Jos sä kusetat rikolliskaveria, rottailet, vedät välistä, jätät velat maksamatta niin sanktiot on tosi kovia.”
Onko sinulle tullut vastaan moraalista rajaa, kun olet tehnyt rikoksia?
“Oikeastaan vasta sen homman jälkeen tulee moraalinen raja, koska huumekauppaan liittyy väkivaltaa sekä sen uhka, eikä sitä monesti muulla tavalla pysty hoitaa. Tämäntyyppinen bisnes pitää hoitaa sillä tavalla. Ei sitä voi Lindorffin perintään laittaa tai ulosottovirastoon, että hei, hoidatteko noi velat tosta. Sun pitää uhkailla tai käyttää väkivaltaa, kunnes homma on hoidettu.
Ihmismieli ei kestä mitä tahansa, ne jotka kokenut tuon, niin ne ei ole enää missään kondiksessa, ne on psyykelääkkeitä syöviä ihmishyytelöitä. Jos omaksi puolustukseksi jotain pitää sanoa, niin siinä on joku tarina taustalla, miksi sä tämmöiseen päädyit.”
Kun olet pitkään istunut, pohditko vankilassa omien rikollisten tekojesi oikeutusta?
“Tää on muuten perseestä, kun sä kysyt tommoista.” Nauraa Ilmén päälle.
“Mä en nimittäin hyväksy mun tuomiota. Mä en halua tästä tehdä semmoista haastattelua, piipiittää ja valittaa, että voi voi minua on väärin perustein tuomittu. Koska mä oon ollut kuitenkin paha ihminen, ja on monta sataa muuta juttua, mistä olisi voinut antaa enemmänkin tuomiota. Mistä olisin ansainnutkin mennä vankilaan, ja mä oon ollut moraalisesti valmis siihen.”
”Mutta siitä, mistä mut loppujen lopuksi tuomittiin, olen eri mieltä asiasta. Mulle ei tullut semmoista fiilistä, että katuisin miksi mä tein tämän, kun jouduin tänne, päinvastoin oon hirmu katkera. Poliisit syytti mua epäurheilijamaisesta käytöksestä.” Hörähtää Ilmén nauruun.
Onnistuuko suomalainen vankila kasvattamaan tuomituista rikollisista rehellisiä kansalaisia? Jos kyllä, miten?
“Kolmasosa vangeista vapautuu ilman asuntoa, 50 prosenttia palaa takaisin kiven sisään. Ihan tilastojen valossa onnistuu aika huonosti. Ihmistä pitää rangaista, jos on oikein paha. Mutta sitten pitää myös kuntouttaa ja miettiä sitä, miten tuomittu palaa tänne yhteiskuntaan, että sillä on asunto, sillä on työpaikka ja sillä on edellytykset selvitä.
Alle vuodenkin kakku voi olla, että sä menetät työpaikan, kämpän. Se voi olla aika vaikea sitten tulla takas siviiliin. Eli jos tämmöisiin asioihin ei kiinnitetä huomiota, niin sitä sellin ovea on ihan turha avata, pidetään tyyppiä siellä. Esimerkiksi viiden vuodenkin kakku, siinä ajassa menee huolella vituiks kaikki asiat siviilissä, niin se on aika murheellinen startti vapaudelle.”
Onko suomalainen yhteiskunta mielestäsi epäonnistunut, jos toiset kokevat, etteivät voi tienata elantoansa rehellisesti?
“Siis meillähän on ihan loistava yhteiskunta, ihmiset eivät arvosta tarpeeksi meidän hyvinvointivaltiota. Ajatellaan vaikka meidän naapurivaltiota Ruotsia. 65 jengimurhaa viime vuonna ja suurin osa jäi pimentoon. Ketään ei tuomita niistä mahdollisesti koskaan. Koska tekijät on suurimmaksi osaksi alaikäisiä, ne saa lyhyempiä tuomiota, sen takia niitä värvätään siihen hommaan. Kyse on lapsisotilaista. Yli 250 jengiläistä on ammuskellut, 120 kranaatti-iskua.
Eihän meillä ole yhtään vastaavaa, eli meidän yhteiskunta on onnistunut todella hyvin. Valitettavasti me kyllä ollaan menossa siihen samaan suuntaan, siitä se lähtee, eriarvoisuudesta. Meidän päättäjät asustelee Eirassa ja ongelmat on Kontulassa sekä Mellunmäessä. Esimerkiksi Töölön urheilukadun lukiossa alin keskiarvo, millä sä pääset sinne, on 9,25. Vuosaaren lukiossa on 7,7 eli sehän on selvä, mihin huonosti oppineet opiskelijat joutuvat.”
“Oliko tämä tässä?”
Kiitämme haastattelusta, mutta Ilmén jatkaa vielä. “Mä käyn kouluissa puhumassa, sen takia mulla on tilastot hallussa. Mä kävin esimerkiksi yhdessä Pohjois-Helsingin koulussa puhumassa nuorille, niin välitunnilla tuli yks tyttö ja antoi mulle lapun käteen. Mä kysyin, mikä tää on? Mimmi vastasi, että tsemppaa mua pliis, mun kundikaverilla on ollut viisi vuotta päihdeongelma. Kelaa, ne on 15-vuotiaita, eli sillä on ollut päihdeongelma 10-vuotiaasta saakka. Mä katoin sitä touhua, kun ne siellä vääntää koulun käytävillä. Mä kysyin maikalta, että ettekö te tee mitään asialle, niin ne vastasi, ettei heillä ole mitään keinoja pitää niitä luokissaan. Jos ne ei haluu olla siellä, niin sitten ne ei ole. Mä näen heti portsarin silmin, mitä siinä tapahtuu. Kyl siellä muhii semmoinen paha ongelma ja sitten tää meidän yhteiskunta muuttuu aivan erilaiseksi.”
Oletko miettinyt politiikkaan lähtemistä?
“Sehän on aika kieroa peliä ja mä voisin pärjää siinä aika hyvin.”
Ilmén räjähtää kovaan nauruun.
Teksti: Antti Kurhinen
Kuvat: Reetta Winsten
