Joku katsoo minua aamun ruuhkajunassa. Minä tai vieruskaverini emme ole näkevinämmekään häntä. Hänellähän on kaksi jalkaa, joilla hän voi aivan hyvin seisoa käytävällä. Minä olin tässä penkillä ensin, ja tunnetusti vain nopeat elävät. Ei haittaa, että tuo minuun merkitsevästi katsova nainen on jo iäkäs, ja hän hiukkasen huojuu, kun juna ohittaa vaihteen ja tekee heilahtelevan äkkiliikkeen. Mummelit matkustakoot ruuhka-aikojen ulkopuolella, heillä on siihen kyllä aikaa.
Toisinaan viereeni tai jopa paikalleni pyrkivä ihminen haisee minusta pahalta. Joku on juonut aamukahvin, joku on syönyt valkosipulia ja joku on käynyt aamupesulla Chanel vitosta ryöppyävän suihkuvarren alla. Joku on ehkä levittänyt itseensä jotain muka tarpeellista lääkevoidetta, joka tuo ikävästi mieleen sairaalan, tuon kuolemanhautomon. Miettiköön jatkossa pari kertaa, millaisella mönjällä itsensä hajustaa.
Joskus joku on iljettävän kohtelias ja oikein pyytää, voisiko päästä istumaan. Pahimmassa tapauksessa pyytäjä saattaa perustella, että hänellä on jokin ongelma, jonka vuoksi on vaikea seisoa heilahtelevassa bussissa, jonka kuljettaja leikkii Valtteri Bottasta. Mitä ihmettä se minulle kuuluu, onko jonkun vaikea pysyä pystyssä? Syököön avuksi vaikka Viagraa.
Entäs sitten nämä ihmiset, jotka koettavat virittää keskustelua tyhjänpäiväisyyksistä muiden kanssa? Ensin halutaan minun paikkani ja sen jälkeen vielä tuotetaan melusaastetta, kun joku toinenkin imbesilli ryhtyy äänihäiriköksi. Sitten papatetaankin enemmän tai vähemmän koko matka Helsingistä Keravalle. Välillä jopa nauravat, keskenään vieraat ihmiset. Minä en kestä kuunnella, kun joku outolintu paasaa bursiitistaan. Hankkikoon koiran, se jaksaa älämölöä.
Ja koirista puheen ollen; sellaisiakin julkisissa liikennevälineissä näkee. Sitten pitäisi vielä niiden vieressä oleskella, ehkä jopa lattialla. Piskit saattavat jopa alkaa nuuhkia, pahimmassa tapauksessa nostavat jalkaa ja lirauttavat päälle! Merkatkoot rauhassa naapurin Manolo Blahnikit, mutta minut on jätettävä rauhaan.
Onpa minua katsottu niinkin, että voisinko mennä matkaseurani syliin. Koska reissukaverini maksaa matkastaan enemmän kuin eläkeläiset tai opiskelijat, ja hän on kiireinen ja siten Hyvin Tärkeä Persoona, on minulla hänen uskollisena kumppaninaan täydet valtuudet saada oma paikka. Sylissä pitämiseni olisi ikävää, koska saattaisin hankaloittaa kännykkäsormen toimintaa tai sitä ainoaa lyhyttä hetkeä päivässä, kun Tärkeä Persoona levähtää. Syli-intoilijat hankkikoot paremmat seisomalihakset.
Jos et vielä ymmärtänyt; mikäli haluat välttämättä istua kulkuvälineissä, hanki oma auto tai mene taksilla! Minä kuitenkin kuljetan kaikkea tärkeää, kuten kannettavan tietokoneen, lompakon, hiusharjan, pari viikkoa vanhan sanomalehden, homehtuneen karjalanpiirakan ja kuntosalilta vahingossa mukaan eksyneet väärän ihmisen pikkuhousut, joista tuli kerran kotona riitaa. Sinä kannat mukanasi vain halua viedä minun paikkani! Olen myös Marimekko, Vuitton, Adidas tai Halti, sinä taas ihan tavallista, vaaleaa tai tummaa perusnahkaa.
