Mikael Brunila on tieteenfilosofian ja määrällisiin menetelmiin erikoistunut maantieteen tutkijatohtori McGillin yliopistolla. Tällä hetkellä Brunila tekee väitöskirjaa Montrealin vuokramarkkinoista.
Mikael Brunila kertoo Helsingin Korjaamolla järjestetyillä Käänne-festivaaleilla 19. tammikuuta asumispolitiikasta Suomessa ja muualla maailmassa. Suomessa vuokrien hintakehitys on huomattavasti jyrkempi kuin yleisen kuluttajahintaindeksin kasvu. Tiedämme siis, että vuokrat nousevat, mutta emme ketkä niitä nostavat.
Suomalaisten asumismenot kallistuivat vuonna 2023 keskimäärin 6,5 prosenttia. Kasvua ajaa erityisesti korkojen voimakas nousu.
Tämä ilmiö näkyy erityisesti Helsingissä. Hekan eli Helsingin kaupungin asunnot, tarkoituksena on tarjota Helsinkiläisille kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Hekan vuokrat nousevat kuitenkin korkojen nousun mukana ja vuonna 2024 keskivuokra on 12 prosenttia korkeampi edelliseen vuoteen verrattuna. Alhaisimmillaan Hekan vuokrankorotukset ovat 7-8 prosenttia ja korkeimmillaan 14,9 prosenttia.
Kaupungeista on tulossa kohtuuttoman kalliita, etenkin maaseutuun verrattuna. Brunila käyttää kauhuskenaariona Pariisia ja New Yorkia. Suomessa vuokrat ovat nousseet huomattavasti nopeammin kuin muut kuluttajahinnat 2010-luvusta eteenpäin.
Brunilan mukaan vuokrien nousuun löytyy monta tekijää. Vuokrien nousuun vaikuttaa muunmuassa muutokset kysynnässä ja tarjonnassa. Muutoksia kysynnässä voi olla maaseudulta kaupunkiin muutto ja tarjonnassa maa- ja rakennuskustannukset.
Brunila painottaa mielestään tärkeää näkökulmaa, joka ei pääse tarpeeksi esille, ja jota hän on väitöskirjassaankin tutkinut: vuokranantajan ja vuokralaisen epätasapaino. Vuokranantajat voivat olla näkymättömiä, emmekä tiedä heistä tarpeeksi. Brunila kertoo, että osaamme datan perusteella päätellä missä vuokrat nousevat ja missä ne laskevat, mutta emme sitä ketkä niitä nostavat.
Vuokranantaja, joka omistaa monta asuntoa, tuntee jokaisen vuokralaisen. Vuokralaisena tunnet kuitenkin vain vuokranantajan. Vuokralaiset eivät siis tunne toisiaan, joten tilanne on epätasapainoinen. Brunila korostaa, että vuokralaisten organisoitua liikehdintää ei ole olemassa ilman ilman yhteistä ymmärrystä ja kokemuspohjaa. Tilanteessa, jossa vuokria korotetaan kohtuuttomasti, vuokralaisen on vaikeaa selvittää ketkä muut vuokralaiset ovat samassa tilanteessa.
“Vuokramarkkinat ovat musta laatikko, joka tulee avata”
Brunilan mukaan tarkoituksena on selventää vuokralaisen ja vuokranantajan välistä epäsymmetrisyyttä.
Väitöskirjassaan Brunila keräsi dataa Montrealin vuokramarkkinoiden tietokannasta, jonka kautta sai kartoitettua kuka omistaa yksityisasuntoja ja kuinka paljon. Hän kuitenkin törmäsi ongelmaan. Tietokannan yritysnimistä ei välttämättä selviä kuka tai ketkä yksityishenkilöt omistavat yrityksen. Tai tieto voi olla pitkän hakemisen takana.
Uuden tutkimuksen perusteella ollaan voitu todistaa, että finansialisaatiota esiintyy vuokramarkkinoilla enemmän kuin on luultu. Alueilla, jossa finansialisoituneet yritykset omistavat asuntoja: vuokrat ovat korkeampia, esiintyy enemmän epävarmuutta asumisesta ja tämä usein kohdistuu vähävaraisempiin ihmisiin.
Brunilan vaatimukset vuokramarkkinoille olisivat, että kaikki yli viisi asuntoa omistavaa vuokranantajaa tulisi rekisteröidä tietokantaan, vuokranantajan omistamat kiinteistöt tulisivat olla haettavissa vuokranantajan nimellä ja tietokannan datan tulisi olla helposti haettavissa kokonaisuudessaan.
Teksti: Onerva Reinola, Kuvat: Sofie Satta