Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää kolmiportaista tukea laajennettavaksi varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuslakiin laaditulla muutoksella pyritään siihen, että esi- ja perusopetuksessa jo käytössä oleva tuen malli laajenisi koskemaan kaikkia varhaiskasvatusikäisiä lapsia. Kolmiportaisen tuen mallissa tukimuodot on jaettu kolmeen tasoon: yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Mitä enemmän tukea lapsi tarvitsee, sitä yksilöllisempää, jatkuvampaa ja monipuolisempaa tukea tulisi hänen saada.
Hieno ajatus, mutta mistä osaava ja riittävä henkilöstö?
Varhaiskasvatus painii tällä hetkellä mittavan henkilöstöpulan aiheuttamassa kuopassa, eikä sitä korjata enää muutaman satasen palkankorotuksella. Vakituinen henkilöstö on vedetty jaksamisen äärirajoille ja yhä useampi pohtii alan vaihtoa. Pitkittyneet sairauspoissaolot ja sijaisten heikko saatavuus ovat omiaan lisäämään jo valmiiksi kuormittuneen henkilöstön uupumusta.
Ulkopuolelta lyödään jatkuvasti lisää painetta. On tavoitteita ja hienoja suunnitelmia asioista, jotka näyttävät paperilla ja suunnitelmissa kauniilta ja toimivalta. Yksi oleellinen seikka tuntuu päättäjiltä kuitenkin unohtuvan – ei ole tekijöitä.
Varhaiskasvatuslakia uudistettiin vuonna 2018. Lakiuudistuksen jälkeen opintonsa aloittaneet sosionomit eivät voi enää saada varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyttä. Suljettiin kokonaan yksi väylä, minkä kautta varhaiskasvatukseen on saatu laadukkaan koulutuksen omaavaa henkilöstöä. Samaan aikaan yliopiston kasvatustieteiden kandiohjelman aloituspaikkoja lisättiin. Ajateltiin, että tämä riittäisi paikkaamaan sosionomien jättämän vajeen. Terveisiä päättäjille, ei onnistunut.
Miksi ihminen, joka kouluttautuu yliopistolla maisteriksi asti, lähtisi tekemään työtä, jonka vaatimukset ovat täysin kohtuuttomia, teet työtä suurimmaksi osaksi yksin, koska sijaisia tai päteviä kollegoita ei ole ja korvaukseksi saat 2600 euroa kuukaudessa. Parempaakin on maisterille tarjolla.
Koska kutsumus?
Lopettakaa jo ne puheet kutsumusammateista, se kutsumus kun ei kiinnosta yhtäkään pankkia siinä vaiheessa, kun haet asuntolainaa. Tai yrität elää omaa elämää, joskus olisi ihan kivaa käydä lomamatkallakin, mutta kun on kutsumusammatti niin eihän silloin tarvitse.
Pelonsekaisin tuntein seuraan keskustelua siitä, mitä seuraavaksi keksitään vaatia varhaiskasvatuksen henkilöstöltä. Kolmiportaisen tuen aloittaminen jo varhaiskasvatuksessa on onnistuessaan lapsen kannalta hieno asia. Valitettavasti se on samalla jälleen kerran yksi asia lisää, joka kuormittaa ja lisää henkilöstön työtaakkaa ja kiirettä. Pelottaa, että kaiken paperin pyörittämisen ja suunnitelmien laatimisen keskellä unohdetaan se kaikkein tärkein, lapsi, jonka tulisi olla kaiken toiminnan lähtökohta ja keskiö.
Jokainen lapsi ansaitsee tulla kohdatuksi omana itsenään, joka ikinen päivä. Kiireisessä varhaiskasvatuksen arjessa tulisi muistaa, että ei ole olemassa hankalia lapsia, on vaan väsyneitä aikuisia. Tsemppiä kaikille ammattilaisille, kiireisen arjen keskelle.
