Kotimainen jalkapallokausi on vasta pyörähtänyt käyntiin, mutta HJK:ssa muhii jo kriisinpoikanen. Kaksi kierrosta on pelattu, eikä Klubi ole onnistunut saalistamaan pistettäkään. Toni Korkeakunnaksen asema päävalmentajana on huteralla pohjalla, kirjoittaa Kaupunkikanavan toimittaja Tomi Karttunen.
Kaksi peliä, nolla pistettä. Se ei ole alku, jota odotettiin Suomen menestyneimmältä jalkapalloseuralta. Miljoonamiehistö, joka lähti kauteen suurin satsauksin, on ajautumassa kriisiin heti alkumetreillä.
Viime vuosina kentällä sekavasti esiintynyt helsinkiläisjoukkue on tullut tunnetuksi myös kentän ulkopuolisista sekoiluistaan. Viime kauden valmentajafarssin jälkeen vastuun penkin takana otti seurassa entuudestaan tuttu mies Toni Korkeakunnas.
Suomifutiksessa laajasti tunnettu Korkeakunnas on kokenut valmentaja, mutta hänen valintaansa on kyseenalaistettu monesta suunnasta. Toissa kaudella hän hyppäsi mukaan kesken kauden ja onnistui tehtävässään kiitettävästi, mutta ei saanut jatkoa.
Viime kaudella hänet palkattiin jälleen kesken kauden pelastamaan kausi, mutta pelastustalkoot eivät sujuneet yhtä mallikkaasti. Veikkausliigan mestaruus jäi kauas, eivätkä Konferenssiliigan lohkovaiheen esitykset herättäneet hurraa-huutoja.
Jo viime syksynä alettiin spekuloida HJK:n valmentajatilanteella, eikä ole salaisuus, että uusia vaihtoehtoja kartoitettiin. Seurajohto ja uusi urheilutoimenjohtaja Petri Vuorinen päätyivät kuitenkin jatkaamaan Korkeakunnaksen johdolla tähän kauteen.
Jo näinkin varhaisessa vaiheessa herää suuri kysymys: oliko valinta oikea? Vaikka kausi on vasta nuori, HJK ei ole vakuuttanut – ei tuloksillaan eikä peliesityksillään. Pelissä on nähty hyviä elementtejä, mutta kesken otteluiden joukkue kokee hämmentäviä romahduksia ja ote katoaa täysin.
Korkeakunnaksen valintaa on ihmetelty myös siksi, että hänen vahvuutensa eivät istu HJK:n pelilliseen identiteettiin. Hän on tunnettu puolustuspelin organisoijana ja joukkuehengen luojana, mutta Klubissa vaaditaan jatkuvaa hyökkäämistä ja kontrollia, eikä tämä ole ollut hänen vahvin alueensa.
Pelilliset ongelmat olivat nähtävissä jo viime kaudella, mutta niihin ei ole saatu muutosta talven aikana. Korkeakunnas selitti viime kauden vaikeuksia väärin rakennetulla joukkueella, mutta nyt omien hankintojen jälkeen kehitystä ei ole ollut nähtävissä.
Joukkueen esitykset ovat olleet hämmentäviä, vaikka kokoonpanoon on tuotu valtavasti kokemusta muun muassa Teemu Pukin ja Alexander Ringin hankinnoilla. Korkeakunnas ei vain ole saanut revittyä irti parasta joukkueestaan.
Seurapomo Aki Riihilahti ei ole tunnettu kärsivällisyydestään, ja voi vain kuvitella, kuinka kireä tunnelma seurassa tällä hetkellä vallitsee. Jos tulokset eivät muutu nopeasti, Korkeakunnaksen potkut ovat vain ajan kysymys.
HJK on jälleen kerran vaikeassa tilanteessa. Joukkue seilaa harmailla vesillä ilman päämäärää ja kapteenia. Kyseinen virsi on tullut turhan tutuksi viime vuosien aikana.
Resursseiltaan ylivoimainen seura tarvitsee vahvan johtajan ja selkeän pelillisen suunnan. Materiaali on aina Veikkausliigaan kärkeä, mutta siitä ei ole saatu parasta irti.
Jo talvella spekuloitiin Huuhkajien entisen päävalmentaja Markku Kanervan tilanteella ja mahdollisella paluulla tuttuun seuraan. Hänellä olisi karismaa, pelaajat tuntevat hänet ja hän on kokenut ammattilainen isoista paikoista.
Kanerva voisi olla ratkaisu HJK:n pelillisiin ongelmiin, mutta vaaditaanko seurassa isompaa muutosta seurajohdosta alkaen?
Teksti: Tomi Karttunen
Kuva: Sofie Satta, kuvankäsittely: Tomi Karttunen
