Helsingin Erottajan K-kauppias on närkästynyt. Hänen kauppansa eteen puuhataan katumaalausta, joka on kauppiaan mielestä vain turhaa rahanmenoa.
Äkkiseltään voisi tulla mieleen kysyä, minkä takia yksittäisen yrittäjän taidemaku on uutinen. Mutta on se. Taustalla on nimittäin ratkaisematon kysymys siitä, millä periaatteilla kaupunkia kehitetään, ja otetaanko yrittäjät siihen mukaan.
Helsingin keskustan elinvoima on hiipunut jo pitkään. Kaikki alkoi toki koronarajoituksista, mutta ihan viimeaikaisiakin syitä riittää: autoilun hankaloittaminen, liikkumista haittaavat tietyömaat ja vuokratason nousu. Asioiden summana Helsingissä on valtava määrä tyhjillään olevia liiketiloja, joista jäi Helsingin Sanomien mukaan viime vuonna saamatta vuokratuloa huimat 3 656 000 euroa.
Liiketiloja on Helsingissä paljon ja lisää rakennetaan, koska niin on kaavoituksessa määrätty. Kukaan ei voi siis sormia napsauttamalla päättää tyhjien liiketilojen muuttamisesta kaikille avoimiksi ja maksuttomiksi pallomerikylpylöiksi, vaikka se olisikin kivaa ja eläväistä kaupunkikulttuuria.
Tarvitaan liiketoimintaa, joka paitsi osaltaan elävöittää kaupunkia, myös tuo sille tuloja, joilla voidaan sitten lisäksi tehdä kaikkea epäkaupallista kivaa.
Kina Erottajan katutaiteesta kuvastaa suurempaa ongelmaa: yrittäjät on sivuutettu kaupungin kehittämistä koskevassa keskustelussa. Kaupan päälle vielä tokaistaan, että ei tämän elävöittämisen tarkoituskaan ole tuoda teille liikevaihtoa. Ei ihme, että kauppiasta sapettaa.
Yrittäjät on otettava mukaan keskusteluun siitä, millä periaatteilla kaupunkia kehitetään. Kun tavoite on yhteinen, on varmasti kaikkien mielestä aivan sivuseikka, miltä yksittäinen taideteos näyttää.
Teksti ja kuva: Pia Viinamäki
