Ystävyys voi olla elämänmittainen matka, jota ei nykyajan deittikulttuuri tarjoa. Rakkautta voi tuntea ilman romanttista kiintymystä, ja tätä kutsutaan platoniseksi rakkaudeksi. Ystävänpäivää vietettiin eilen, ja muualla maailmalla se tunnetaan romanttisen rakkauden juhlapäivänä. Elämme yhteiskunnassa, jossa parisuhteessa oleminen on yksi isoimmista mittareista elämässä onnistumiseen. Miksi platoninen rakkaus on vähemmän arvokasta kuin romanttinen rakkaus?
Ystävät ovat opettaneet minulle enemmän rakkaudesta kuin menneet parisuhteeni. Kun vuosia sitten olin parisuhteessa, päiväni sujuvuus, kulku ja onnistuminen olivat riippuvaisia toisesta ihmisestä. Kulutin itseni loppuun suhteessa, josta uupui rakkaudelle tyypillisiä ominaisuuksia, kuten kiintymystä, luottamusta ja sitoutumista. Kun erosin, tuli siitä elämäni yksi parhaimmista päätöksistä, mitä en vain tuolloin vielä tiennyt. Ystäväni korjasivat sydämen, jota he eivät rikkoneet, niin kliseistä kuin se onkin.
Suomessa ystävänpäivänä muistetaan ystäviä, mutta vuosi vuodelta kallistumme amerikkalaiseen tyyliin, jossa juhlitaan parisuhteita. Parisuhteissa on jo nyt omat merkittävät juhlapäivänsä, esimerkiksi vuosi- ja hääpäivät.
Ystävyys ehdottomasti ansaitsee juhlapäivänsä. Pessimistisesti laskien ystävät voivat olla heittämällä pidempään elämässä, kuin itse seurustelukumppani. Ystävyys voi olla elämänmittainen matka, joten sitä kannattaa juhlia!
Ystävyyden tehtävä ei ole ainoastaan olla kevyttä, mukavaa ja hupia.
Ystävyyden vaaliminen on arvovalinta. Meillä ihmisillä on taipumusta pitää asioita itsestäänselvyytenä. Olen ollut itsekin tilanteessa, jossa en huomannut ystävyyssuhteiden merkitystä, koska olin kiireinen tyttöystävä. Jälkikäteen huomasin, kuinka olin alkanut vaivihkaa hyväksymään entisen kumppanin kyseenalaiset mielipiteet.
Seura tekee kaltaisekseen, siksi on tärkeää ympyröidä itsensä oikeanlaisilla ihmisillä.
Platonisessa rakkaudessa tulee ymmärretyksi, vaikka olisi eri mieltä. Kuitenkin meitä yhdistää samanlainen arvomaailma. Kun tulee ymmärretyksi, vahvistaa se omaa identiteettiä ja luo olemassaoloon merkittävyyttä.
Ystävyys vaatii samanlailla kompromisseja kuin parisuhteet. Ennen ystävyyssuhteissa välttelin ristiriitojen selvittelyä, koska en halunnut olla vaivaksi. Helpompaa oli voivotella selän takana. Kuitenkin on tärkeää tuntea itsensä hyväksytyksi niin hyvien kuin huonojen fiilisten myötä. Ystävyyden tehtävä ei ole ainoastaan olla kevyttä, mukavaa ja hupia. Turvallisessa ystävyydessä osataan myös ratkaista ristiriidat, eikä niitä lakaista mattojen alle. Tämä vahvistaa ja syventää platonista yhteyttä.
Toisaalta platoninen rakkaus on pyyteetöntä. Tietysti se on myös valinta ja molemminpuolista. Elämä on aaltoilevaa, ja aina ei ole mahdollisuuksia antaa toiselle 100 prosenttia. Platoninen rakkauden ei tule olla suorittamista.
Ystävyyden merkitys on korostunut oman elämäni suurissa käännekohdissa, kun elämä heittelee, mutta myös onnen hetkissä. Platoninen rakkaus on välittämisen tunne, joka kulkeutuu elämän mukana. Se kannattelee, mutta myös tilanteen tullen puskee eteenpäin.
Miten voi olla täynnä rakkautta ilman romanttista kumppania?
Parisuhteessa oleminen on tavoite, johon pitäisi pyrkiä. Kun vaihdan kuulumisia isovanhempieni kanssa kahvipöydän ääressä, nousee ensimmäisten kysymysten joukossa: “onko kaveria löytynyt?”. Kysymys kiteyttää samanaikaisesti suomalaisen ujouden ja uteliaisuuden, kun rivien välistä selvitellään, joko se kumppani olisi löytynyt ja elämä täydentynyt.
Toisinaan jaksan pitää isovanhemmilleni valistavan monologin, kuinka ystävät ovat opettaneet minulle rakkaudesta ja kuinka minulta ei puutu mitään. Tosin he ovat tunteneet toisensa jo kansakoulun ajoilta, eli ovat olleet yhdessä liki 60 vuotta. Ei ole siis ihme, jos heistä voi tuntua vieraalta nuoren parikymppisen meininki, jolle parisuhde on vaihtoehto eikä tarve.
Miten voi olla täynnä rakkautta ilman romanttista kumppania? Helposti! Yhdysvaltalainen kirjailija ja pariterapeutti Gary Chapmanin teoriaan mukaan rakkauden kieliä on viisi: sanojen, tekojen, lahjojen, laatuajan ja kosketuksen kieli. Näitä kaikkia minulla on ystävieni kanssa, eikä se tunnu lainkaan oudolta. Kosketuksen rakkauden kielessä halusin petrata, koska olin mieltänyt sen kuuluvan romanttisiin suhteisiin. Aloin tietoisemmin halata ystäviäni. Se tuntuu nykyisin hyvin tärkeältä ja luonnolliselta.
Kun elämässä on platonista rakkautta, ei se tarkoita, ettei olisi tilaa romanttiselle rakkaudelle. Eikä niiden pitäisi riidellä keskenään. Miksi pantata itsessään olemassa olevaa rakkautta mahdolliselle romanttiselle kumppanille, kun elämässä on jo rakastettavia ihmisiä. Toivon, että ihmiset avaavat sydämensä platoniselle rakkaudelle – elämä on tässä ja nyt.
Teksti: Saaga Autio
Kuva: Sofie Satta
