Helsingin on arvioitu kasvavan 7000 asukasta vuosittain – karkeasti siis joka vuosi Länsi-Pakilan asukasmäärän verran. Lukujen valossa on kiistatonta, että Helsinkiin tarvitaan uudisrakentamista. Uusia asuinalueita nouseekin hurjaa vauhtia ja samaan aikaan suosittuja alueita uudistetaan täydennysrakentamisen keinoin.
Nopeasti kehittyvä kaupunkiympäristö tarjoaa asukkailleen hyvät joukkoliikenneyhteydet ja monipuoliset palvelut. Matkanteko on joutuisaa pikaratikan sekä asukkaiden tarpeiden mukaan päivittyvien bussilinjojen ansiosta. Marketit tarjoavat mahdollisuuden ostosten suorittamiseen vuorokauden ympäri ja jättipäiväkodit hoitopaikan lapsille oman kodin läheisyydestä.
Kuitenkin kaupunkien jatkuvassa kehityksessä jää katseilta jotain huomaamatta: täydennysrakentamisen ahtaalle ajamat viheralueet. Eli ne alueet, jotka antavat tilan hengähtää ihmisvilinän keskellä – vaikka onhan Helsingissä toki näitäkin.
Viikonloppuisin ydinkeskustan asukkaat pyhiinvaeltavat sankoin joukoin ulkoilualuille omilla autoillaan todetakseen, että parkkipaikkaa on mahdotonta löytää. Keskuspuiston hektinen iltapäivä on työmatkapyöräilijöiden, lenkkeilijöiden ja koiranulkoiluttajien keskinäistä toistensa väistelemistä.
Palveluiden äärelle pääsee kävellen
vain minuuteissa, kun luontoon pääsyyn
tarvitaan reittiopas ja kolme bussia.
Luonnon rauhasta on hankala nauttia, joten osa tekee päätöksen jäädä mieluummin kotiinsa. Rentoutuminen tosin pääsee tuskin alkamaan edes omalla kotipihallakaan.
Ilmaston lämmetessä kesän ennätyksiä rikkovat helteet tekevät puuttomista asuinalueista tukalia. Puut eivät pääse kasvamaan huolella laatoitetuilla pihakansilla, jolloin asuinkorttelit hohkaavat tulikuumina ilman varjoa. Ahtaissa kortteleissa ikkunasta aukeavien vehreiden maisemien sijasta on mahdollisuus tirkistellä naapurin arkiaskareita.
On nurinkurista, että palveluiden äärelle pääsee kävellen vain minuuteissa, kun luontoon pääsyyn tarvitaan reittiopas ja kolme bussia. Harvalle riittää oman hyvinvointinsa ylläpitämiseen pieniksi kutistuneet luontoalueet, joissa kantakaupungissa havaittu ruuhka toistuu.
Viherrakentaminen asuinkorttelien yhteyteen tulisi nähdä välttämättömänä, sillä ihmisen luontoyhteyden on tutkittu lisäävän hyvinvointia. Työpaikoille on jopa suunniteltu tulevaisuudessa virtuaalisia viherhuoneita stressinhallinnan keinona.
Onko tulevaisuutemme virtuaalitodellisuuden luomassa luonnossa vai tulisiko uudisrakentamisen uudistua?
Teksti: Noora Poikolainen
Kuva: Mika Hallami
