Jussi Leppälahti juttelee leppoisasti valmennusryhmänsä kanssa Talin jalkapallohallin aulassa. Kentän laidalla tulisesta persoonastaan ja toimittajana kriittisenä tunnettu Leppälahti on siviilissä kuin eri henkilö.
“Täysin eri henkilö. Valmentaja-Leppälahti on tosi intohimoinen ja vaativa, välillä vähän vaikea. Kentän ulkopuolella olen rento ja leppoisa. Toimittajana besserwisser”, hän analysoi.
Leppälahti tuli jalkapalloyleisön tuntemaksi toimittajana. Urheilulehdestä ja sittemmin Elmo-lehdestä hän oli kriittinen ja mielipiteitä jakava kirjoittaja. Hän teki Gert Remmelin ja Topias Kauhalan kanssa Pausa-podcastia, jossa pureuduttiin todella syvälle jalkapallopeliin ja -kulttuuriin.
Toimittajan töitä hän ei ole tehnyt sitten vuoden 2022. Tällä hetkellä ammatti on päätoiminen valmentaja ja työnantaja IF Gnistan, jossa projekti on ollut käynnissä yhden kokonaisen kauden.
Valmentajan elämä on raadollista, koska todennäköinen syy työsuhteen päättymiseen on potkujen saaminen. Leppälahti ammentaakin filosofiasta, joka kuvastaa hänen suhtautumistaan valmentajan työhön.
Tartu hetkeen. Sanapari toistuu useamman kerran haastattelun aikana.
“Päivä kerrallaan. Jos esimerkiksi heinäkuussa tulee potkut, en tiedä mitä teen syksyllä. Pitää tarttua hetkeen. Pitää tunnustella aina sitä, onko sitä paloa enää, koska en halua tehdä mitään puolivaloilla. Tällä hetkellä sitä on”, Leppälahti vakuuttaa.
Kun Leppälahti vielä työskenteli toimittajana, hänen oma kehityskaarensa valmentajana otti ensiaskeleensa.
Kasvu valmentajaksi
Nuorempana vapaailtoina hänellä oli tapana pelata kahdeksankin tuntia päivässä Football Manager– ja The Manager -videopelejä.
Valmentaminen on siis kiinnostanut Jussi Leppälahtea kauan. Hän ei osaa määritellä valmentajan uralleen selkeää aloituskohtaa, mutta kuvailee katsoneensa peliä valmentajan näkökulmasta nuoresta pelaajasta saakka.
“Se saattoi olla haitallista: jos esimerkiksi jossain harjoituksessa ei ollut järkeä minun mielestäni, en treenannut sadalla prosentilla. Pahoittelut valmentajille”, hän toteaa ja naurahtaa.
Leppälahdella on tradenomin tutkinto ja ylempää korkeakoulua vastaava urheilujohtamisen tutkinto London Metropolitan -yliopistossa. Ennen jalkapalloammattilaisuutta Leppälahti oli muun muassa iltapäiväkerhon ohjaaja ja jäätelötehtaan työntekijä.
Valmentamisen palo on ollut aina mukana ja matkalla on ollut sattumia, joiden kautta hän on ammattivalmentajaksi.
“Aika oli erilainen 20 vuotta sitten: silloin vanhemmat kehottivat valitsemaan oman akateemisen alan”, Leppälahti muistelee.
Etenkin juniorijoukkueissa, joissa valmentajat käytännössä aina aloittavat, valmentajat ovat yleensä pelaajien vanhempia tai muita amatöörejä, eivätkä etenemismahdollisuudet aukea monelle huipulle saakka.
Valmentamisen Leppälahti aloitti vuonna 2007, kun Frey Saarelainen soitti ja palkkasi hänet apuvalmentajakseen FC Espoon B-juniorijoukkueessa. Erilaisissa valmennustehtävissä Leppälahti on ehtinyt olla pitkään. Espoossa hän valmensi muun muassa FC Hongan kesäleireillä ja Leppävaaran Pallossa “kiertävänä” valmentajana.
Pelaajauran vietyä HIFK:hon valmennusura jatkui pelaamisen rinnalla B-juniorien päävalmentajana ja A-juniorien apuvalmentajana. Ensimaistiaisen miesten valmentamisesta hän sai kymmenen vuotta sitten Espoon Palloseuran edustusjoukkueessa, jossa ensimmäinen kausi päättyi sarjanousuun.
“EPS oli kaveriporukka. Kun siellä meni ihan hyvin, halusin päästä eteenpäin. Olen sinänsä edennyt urallani loogisesti ottaen aina seuraavan askeleen entistä kovemmalle tasolle”, Leppälahti arvioi.
Askel kansalliselle tasolle
Ulkomailla, osana opintojaan, Leppälahti valmensi Northampton Town FC:n akatemiassa. Suomeen palattuaan Leppälahden vaimo opiskeli Turussa, jonne muutettua kesä meni miettiessä seuraavaa askelta. Edessä oli lopulta muutto Joensuuhun.
“Olin tavannut (urheilutoimenjohtaja) Timo Tahvanaisen kanssa aiemmin. Kun palasin Suomeen, kysyin ‘Tinkeltä’ Jipon tilannetta ja kerroin etsiväni uutta työpaikkaa”, Leppälahti muistelee.
Jippo oli pelannut yhden kauden Kakkosessa nousun jälkeen. Heidän kanssaan tehtiin kahden vuoden sopimus, joka poiki nousun Ykköseen saakka. Vuoden jatkosopimuksella pelattu kolmas kausi päättyi putoamiseen.
“Näin että siellä oli paljon kyntämätöntä peltoa”, Leppälahti luonnehtii Joensuuta jalkapallokaupunkina.
Joensuuhun oli juuri valmistunut uusi Rantakylän jalkapallohalli, mikä oli Pohjois-Karjalan haastavissa olosuhteissa merkittävä juttu. Leppälahden aloitteesta hallin kulmaan rakennettiin kuntosali.
Vaikka Jipon tie päättyi Ykköseen, nimi Leppälahti ja energinen pelityyli oli painettu mieleen Kotkassa, joka oli seuraava osoite.
“Intohimo ja energia ovat mun suuri vahvuus, ja ne tarttuvat pelaajiin, toivottavasti myös staffiin (valmennusryhmään). Halu olla ekana ja lähteä vikana paikalta. Kentällä kova vaatimustaso on se, mikä määrittää. Vaadin korkeaa standardia pelaajilta. Kentän ulkopuolelta olen rennompi ja helpommin lähestyttävä”, Leppälahti analysoi vahvuuksiaan valmentajana.
Toimittajan töitä Leppälahti teki viimeksi viimeisellä Jipon kaudella. Kotkassa toimittajan työt jäivät toistaiseksi.
“Se oli ensimmäinen kerta, kun olin niin sanottu ammattivalmentaja, eli en tehnyt mitään muuta. Ei tässä oltu ammattilaisia kuin kolme kautta”, Leppälahti korostaa.
FC KTP:ssa Leppälahden ensimmäinen kausi päättyi sarjanousuun Veikkausliigaan. Seuraavalla kaudella vasta tehty jatkosopimus kuitenkin purettiin yllättävästi kesken kauden.
“Seuratoiminnassa on monia asioita, joita pitää ottaa huomioon, ja se oli seurajohdon näkemyksen mukaan heille paras ratkaisu. Kausi ei kuitenkaan ollut mennyt hyvin, koska taistelimme putoamista vastaan”, Leppälahti muistelee viimeistä vuottaan Kotkassa.
Tuli sydämessä
”Kun tuli fudut Kotkasta, oli kolmen kuukauden periodi, jolloin oli breikkiä. Sen aikana Jarkko Jokiranta (IF Gnistanin urheilutoimenjohtaja) soitteli. Hänen kanssaan neuvoteltiin useamman kerran, ja lopulta he päätyivät tarjoamaan sopimusta”, Leppälahti kertoo.
Kun Leppälahti valmensi Joensuun Jippoa, pyrkimyksenä oli tulla Pohjois-Karjalan yhteiseksi seuraksi. Gnistanissa asetelma on päinvastainen: koska Helsingissä lähtökohtana on olla HJK:n varjossa, ratkaisu on olla erittäin paikallinen.
Maaperää voi pitää hedelmällisenä. Gnistania pidetään eräänlaisena kulttiseurana, onhan se perustettu yli sata vuotta sitten silloin itsenäiseen Oulunkylän kuntaan.
Kun Gnistan valmistautui kauden 2024 ensimmäiseen Veikkausliigan otteluun, viimeistelytreeneissä Oulunkylässä ei ollut stadionia lumipyryn vuoksi, mutta talkoilla stadion saatiin valmiiksi.
“Gnistan on Oulunkylän seura. Muistan kun otin sporan kotiavaukseen neljä tuntia ennen peliä Ogeliin, se oli täynnä Gnistan-lippuja ja kuteita”, Leppälahti kertaa.
Leppälahti toivoo, että Gnistania alettaisiin ajatella kulttuurisesti pohjoishelsinkiläisen yhteistyön tuloksena. Pohjois-Helsingissä PK-35 on esimerkiksi Gnistanin kova kilpailija, vaikka he tulevat jakamaan yhteisen kotistadionin, jahka se valmistuu.
Ensimmäinen kausi Veikkausliigassa päättyi kahdeksanteen sijaan. Gnistan tuli tunnetuksi aikaisempien Leppälahden joukkueiden tapaan aktiivisesta, nopeasta ja painostavasta pelityylistä.
“Ollaan aika lailla kiinni siinä, mitä on tehty mun aikana. Eli tullaan kovaa kiinni ja hyökätään aggressiivisesti. On myös tosi tärkeää saada henki päälle fanien kanssa. Pelitapa on luotu niin, että kannattajat pääsevät kiinni pelityyliin”, Leppälahti arvioi ensimmäisen kauden lopputulosta.
Gnistanin kannattajaryhmä, johon kuuluu omia junioripelaajia, on antanut positiivisen mielikuvan intohimoisena ja asiallisena porukkana, joka keskittyy kannattamiseen.
Oulunkylästä ikuisuuteen
Gnistanin edustusjoukkueen identiteettiin ei haluta muutoksia, vaan tietyillä viilauksilla peleistä halutaan saada enemmän irti.
“Halutaan aiheuttaa enemmän uhkaa. Talvella on mietitty, miten sitä voisi tehdä”, Leppälahti arvioi harjoituskautta.
Leppälahti arvioi Gnistanin edustusjoukkueen olevan käännekohdassa. Jiri Kosken ja Kasperi Liikosen kaltaiset pelaajat ovat tehneet muutamassa vuodessa työn, jonka aikana Gnistan on noussut Veikkausliigaan ja jäänyt sinne.
“Koen, että Gnistan on murrostilassa. On ollut upeita pelaajasukupolvia, jotka ovat tehneet historiaa. Nyt ollaan kulkemassa kohti huippujalkapalloa”, Leppälahti maalaa.
Seuraan on tullut uusia taustahenkilöitä: uusi urheilutoimenjohtaja, valmentaja ja toimitusjohtaja. Pelaajabudjetti oli Veikkausliigan ensimmäisellä kaudella riittävä säilymiseen, ja koska tavoite on vakinaistaa asema ja kehittää toimintaa, resurssit kasvavat sen myötä.
Gnistanilla on yhteistyö Pallokerho Keski-Uusimaan kanssa, joka sisältää säännöllistä pelaaja- ja ajatusvaihtoa. Leppälahti kertoo olevansa todella tyytyväinen siihen, miten homma on toiminut.
Gnistan haluaa tarjota selkeän reitin Kakkosessa pelaavasta PKKU:sta; Oulunkylään palkattu keskikenttäpelaaja Elmeri Lappalainen on tämän yhteistyön ensimmäinen hedelmä.
“Veikkausliigakausi oli murrosta täynnä. Katsotaan, pystytäänkö Gnistanin urheilutoimintaa kehittämään sen verran, että emme pyöritä ykkös- tai kakkosdivisioonan organisaatiota”, Leppälahti arvioi.
Suurenmoisten visioiden sijaan Leppälahden filosofia on kuitenkin elää päivä kerrallaan.
“Kyllä mä aistin matseissa ja kaduilla, kun faneja kohtaan, että he ostaa tämän. He näkevät, että täällä tehdään tosi paljon hommia, jotta Gnistanista tulee uskottava veikkausliigaorganisaatio”, Leppälahti hehkuttaa.
Gnistanista ja Oulunkylästä on tullut Leppälahden uusi koti, mutta Gnistan on – toistaiseksi – vailla kotia viime kauden tuhoisan stadionpalon jäljiltä.
“Stadionpalo tuli erittäin huonoon saumaan, koska siinä meni kaikki: kenttä ja varusteet. Seurassa tehdään kuitenkin intohimoisesti töitä uuden stadionin ja harjoitusolosuhteiden palauttamisen eteen”, Leppälahti korostaa.
Uuden väliaikaisen stadionin on määrä rakentua kauden kotiavausotteluun. Joukkue on päässyt harjoittelemaan rakennustyömaan vieressä Oulunkylässä, mutta myös evakossa esimerkiksi Talissa ja Myyrmäessä.
Leppälahti ei kuitenkaan usko tulipalon muuttaneen työssään juurikaan mitään. Yhtä asiaa hän kuitenkin korostaa: kun tulipalo tapahtui, Gnistan teki valmentajana ja joukkueena oikea ratkaisun.
“Me keskityttiin siihen, mitä meillä on. Meillä on se yhteisö, meillä on meidän jalat, meillä on pelityyli, meillä on prässi. Ja se oli oikea ratkaisu, kun miettii, miten se kausi meni.”
Päinvastainen tie
Yleensä jalkapalloilijat ja valmentajat ryhtyvät asiantuntijoiksi ja toimittajiksi uran jälkeen, mutta Jussi Leppälahden tie on ollut päinvastainen. Miten Leppälahti on muuttunut valmentajauransa aikana?
“Toivottavasti olen parempi valmentaja”, Leppälahti naurahtaa ja jatkaa:
“Perusintohimo ja kilpailuvietti eivät ole laantuneet, päinvastoin. Elämänkokemukset ovat antaneet perspektiiviä: nykyään osaa suhtautua paremmin eri tapahtumiin.”
“Siinä mielessä tää on mennyt tylsäksi hommaksi, että mä painan duunia täällä kentällä ja meen sitten himaan lasten luokse.”
Omaa esikuvaansa Leppälahden ei tarvinnut miettiä hetkeäkään.
“Antonio Conte”.
Teksti ja kuvat: Vertti Värekoski
Tämä ja monta muuta juttua luettavissa tällä viikolla julkaistavasta Käänne-lehdestä.
