Anna algoritmille pikkusormi, ja se vie koko käden

Helsingin yliopistossa järjestettiin Maailma nyt -tapahtumasarja, jonka osana joukko tutkijoita keskusteli perjantaina 9. helmikuuta digijättien ja algoritmien vallasta, vallan seurauksista ja sääntely-yrityksistä. Keskusteluun osallistuivat sukupuolentutkimuksen professori ja mediatutkija Anu Koivunen, Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkijatohtori Laura Savolainen ja maailmanpolitiikan yliopistonlehtori Matti Ylönen. 

Keskustelun keskiössä olivat pääosin yhdysvaltalaiset Instagramin ja Facebookin omistaja Meta, Google sekä kiinalainen TikTok. Näitä alustoja käyttää Tilastokeskuksen mukaan 16 – 89-vuotiaista suomalaisista jopa 70%. Päivittäin niitä käyttää edellä mainitusta ikäryhmästä 59%.

Ruben Stiller on puolestaan viime joulukuussa puinut podcastissaan Tiktok ja kiinalainen temppu Tiktokia ja sen algoritmeja tekoäly-yrittäjä Mikko Alasaarelan kanssa. Onko Tiktok vain Kiinan psykologinen operaatio, jonka tavoitteena on saada länsimainen väestö dopamiinikoukkuun ja sitä kautta vaikuttaa ihmisiin? On näet todettu, että algoritmit saavat aikaan suunnilleen yhtä voimakkaan addiktion kuin jotkin huumeet, koska ne syöttävät käyttäjäkohtaisesti suunnattua sisältöä, josta saa aina uuden annoksen dopamiinia. Niinpä minäkin vain selaan ja selaan kännykkääni algoritmien huumaamana miltei kuin olisin heroiinikoukussa. 

Yliopiston tutkijat avasivat algoritmien toimintaa. Ne säätelevät sosiaalisen median sisältöä käyttäjäkohtaisesti, joten esimerkiksi minulle tarjoillaan usein hassuja eläinvideoita, koska aika helposti tulen katsoneeksi niitä. Algoritmit ovat ongelmallisia myös sen takia, että ne ovat hyvinkin läpinäkymättömiä, ja jopa tutkijoiden on vaikea sanoa, miksi jokin julkaisu nousi juuri sen uutisvirtaansa saaneen ihmisen näkyville. Matti Ylösen mukaan ne myös muuttuvat koko ajan. 

Millään alustallahan ei ole vain yhtä algoritmia, vaan niitä on useita, ja jokin niistä esimerkiksi ennustaa julkaisulle tulevia tykkäyksiä, jokin toinen taas suodattaa laitonta sisältöä, joskin laittoman määritteleminen on vaikeaa. Onko esimerkiksi mielenterveyden ongelmista puhuminen laitonta? Algoritmin mielestä saattaa olla, sillä joku voisi saada sisällöstä kimmokkeen epätoivoiseen tekoon. Jos ongelmista puhuminen on laitonta, häilytään sananvapauden rajamaastossa. 

Lisäksi monet algoritmeista ovat liikesalaisuuden piirissä, joten niiden jäljille ei päästä aina senkään vuoksi. Anu Koivusen mukaan ne voivat olla myös rasistisia. Esimerkiksi kasvojentunnistuksessa algoritmit tunnistavat enemmän valkoihoisia, koska tekoälyä on opetettu valkoisilla kasvoilla. Tällöin tummaihoiset saattavat joutua useammin väärien epäilyjen ja turhien tutkintojen kohteiksi. Miltä sinusta tuntuisi, jos joutuisit täysin sivullisena Yhdysvaltain muutenkin kuumottavassa maahantulotarkastuksessa sivuun epäiltynä mahdollisesta terrorismiaikeesta?

Digijättien keskittyminen yhden valtion tai vain muutamien ihmisten hallintaan esimerkiksi yrityskauppojen myötä on toki ongelma, sillä silloin omistajataho voi hyvin päättää, millainen sisältö on sopivaa ja mikä taas ei mene läpi. Tämä aiheutti ongelmia esimerkiksi koronatiedotuksessa, koska vain omistajatahon intresseihin sopiva sisältö nousi algoritmeissa näkyville. Paljonko sisältöihin siis voi lopulta vaikuttaa, kun joku upporikas ihminen voi ostaa kokonaisen somealustan, kuten Elon Musk Twitterin, jonka hän sittemmin muutti X-nimiseksi? Toinen ongelmallinen alusta siis on vain yhden valtion omistama Tiktok.

Ruben Stiller valotti podcastissaan Tiktokin olevan Kiinassa kielletty, koska siellä tiedetään sovelluksen olevan haitaksi lapsille ja nuorille. Siellä onkin käytössä rinnakkaissovellus Douyin, joka sekin on hyvin säännelty. Alle 13-vuotiaat saavat käyttää sitä maksimissaan 40 minuuttia päivässä, ja se on auki vain arkisin klo 18 – 22. Pääosa sisällöstä on sivistävää ja koulua tukevaa, kuten opetusvideoita esimerkiksi matematiikasta tai kokkaamisesta. Lännessä sen sijaan Tiktok syöttää käyttäjille joka päivä useiden tuntien edestä algoritmien valitsemia 15 sekunnin mittaisia lyhytklippejä, joista iso osa on esimerkiksi tanssivideoita tai jopa hengenvaarallisia haasteita, kuten ole hengittämättä niin kauan, että menetät tajuntasi. 

Isoveli valvoo Tiktokin kautta

Algoritmit oppivat siis valtavan tietomassan perusteella tarjoilemaan kullekin käyttäjälle juuri oikeanlaista addiktoivaa materiaalia. Yritysten, esimerkiksi peliyhtiöiden, paras liiketoimintamalli onkin tekoäly-yrittäjä Mikko Alasaarelan mukaan koukuttaa käyttäjät mahdollisimman pitkäksi aikaa tiettyihin sovelluksiin. Tiktok on poikkeuksellisen addiktoiva, sillä se syöttää vain yhden videoklipin kerrallaan katsottavaksi, ja sen algoritmit analysoivat hyvin monta asiaa: katsotaanko video loppuun, ryhtyykö katsoja keskustelemaan, miten hän reagoi musiikkiin jne. Seuraavassa videossa on sitten edellisten reaktioiden perusteella valittuja elementtejä, jotka saavat katsojan jatkamaan katselua ja reagoimista aina vain pidempään. 

Suomessa Perussuomalaiset hallitsee tutkijoiden mukaan Tiktokin käytön puolueista parhaiten. Tiktokia käyttävien 15 –29-vuotiaiden nuorten keskuudessa puolueen kannatus on 32,9%, kun taas saman ikäryhmän joukossa niillä nuorilla, jotka eivät Tiktokia käytä, puolueen kannatus on 21,8%. Puolue käyttää hyödykseen teemoja, jotka herättävät helposti tunteita, kuten esimerkiksi maahanmuuttoa. 

Maailmalla Tiktok on kielletty työpuhelimissa esimerkiksi Britannian valtionhallinnossa ja Valkoisessa talossa, Suomessa valtionhallinnon lisäksi Supo eli Suojelupoliisi suosittelee, ettei sovellusta ladattaisi edes henkilökohtaisiin puhelimiin. Stiller pohtiikin podcastissaan, onko Tiktok vakoiluohjelma. Alasaarela vastaa, että ainakin sovelluksen riskit kannattaa ottaa vakavasti, sillä sen verran runsaasti se kerää tietoa valtavalta ihmismäärältä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kaikki tämä tieto menee Kiinan valtion käytettäväksi. 

Algoritmi ei ole vain susi lampaan vaatteissa

Ovatko algoritmit kuitenkaan pelkästään paha asia? Eivät, sillä ne mahdollistavat aiempaa paremmin esimerkiksi yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisen. Helsingin yliopiston keskustelussa nostettiin esiin presidentinvaalien verkkotentit, jotka ovat merkittävästi lisääntyneet edellisiin vaaleihin verrattuna. Somen ansiosta siis yhä useamman on mahdollista ottaa keskusteluihin osaa ja saada ääntään kuuluviin. Toki keskustelijoiden täytyy olla koko ajan valmiita pohtimaan, mikä on relevanttia tietoa ja mikä taas ei. Myös erilaiset keskustelun muodot mahdollistuvat, kuten videot ja kuvat tekstien oheen, mikä hyödyttää monia sellaisia, jotka pelkkien tekstien varassa jäisivät keskustelun sivuun.

Ja kuten varmaan kaikki lukijat tietävät, löytyy somealustoista myös hyvää sisältöä, ja tunnenkin ihmisiä, jotka ovat itsekseen opetelleet vaikkapa pianonsoittotaitoa tai polkupyöränkorjausta somen avulla. Näissäkin on algoritmien ennakoivasta otteesta ollut hyötyä, kun ne tuovat tarjolle aina edelliseen videoon tai nettisivuun sopivaa jatkoa. Itsekin olen opetellut tiettyjä uusia neulomis- ja muitakin käsityötekniikoita, ja onhan se helpompaa, kun aina ei tarvitse itse etsiä lisää uusilla hakusanoilla, vaan katso seuraavaksi -sisältö tarjoaa automaattisesti lisätietoa. 

Mitä sitten voitaisiin tehdä, etteivät tekoäly ja algoritmit sanele, mitä informaatiota käyttäjille on tarjolla? EU:ssa on suunnitteilla tekoälystrategia, jonka mukaan tekoälyn on aina oltava ihmiskeskeistä ja luotettavaa. Yksittäinen henkilö taas voi vaikuttaa somealustojen keräämään tietoon vähentämällä somessa surffailemistaan sekä miettimällä, mitä alusta tarjoaa mahdollisuutena rakentaa sisältöä ja tarjontaa itselle mielekkääksi. Lisäksi kannattaa pohtia, millaisia sovelluksia laitteisiinsa asentaa ja ennen kaikkea sitä, millaisia pääsy- ja käyttöoikeuksia niille sallii. 

Teksti: Joaniina Ketomäki
Kuva: Maija Ketomäki