Tänä sunnuntaina, virallisena vaalipäivänä, 13.huhtikuuta suomalaisilla on jälleen mahdollisuus käyttää ääntään kunta-ja aluevaaleissa. Äänestyskopit ovat avoinna meille kaikille, jotka olemme täysi-ikäisiä ja kirjoilla Suomessa.
On helppoa ja vaivatonta ohittaa tämä päivä kiireen, välinpitämättömyyden tai epäluottamuksen vuoksi, vaikka äänestäminen on yksi konkreettisimmista keinoista vaikuttaa yhteiskuntaan. Pysähdynkin siis ajattelemaan: miten suuri etuoikeus meille on annettu, ja kuinka moni sen silti harmillisesti jättää käyttämättä.
Kuntavaaleissa äänestetään perinteisesti selvästi vähemmän kuin esimerkiksi presidentinvaaleissa. Presidentinvaaleissa äänestysprosentti kohoaa usein yli 70 prosentin, mutta kuntavaaleissa jäädään lähemmäs viittäkymmentä (tulospalvelu.vaalit.fi).
Syynä voi olla se, että kuntavaalit eivät tunnu yhtä jännittäviltä. Niissä ei ole yhtä selkeää kaksintaisteluasemaa kuin presidentinvaaleissa. Kasvojen ja tarinoiden puute kuntavaaleissa vähentää ihmisten kiinnostusta äänestää. Moni ei tunne ehdokkaita, eikä myöskään jaksa selvittää, mitä eroa puolueiden kunnallisohjelmilla on.
Sosiaalinen media on pullollaan tietoa ehdokkaista, ja netistä löytyy monta toimivaa vaalikonetta, jotka löytävät arvoillesi ja ajatusmaailmallesi mieleisen sekä sopivan ehdokkaan. Kuitenkin kuntavaaleissa kampanjointi on vielä enemmän pirstaloitunutta ja parannettavaa olisi niillä alueilla, jossa nuoret liikkuvat. Sosiaalinen media on niistä yksi.
Kuntapolitiikka saattaa tuntua monesta etäiseltä, vaikka todellisuudessa se on lähimpänä meidän arkeamme: päiväkotipaikat, koulut, pyörätiet, hammashoito, lähikirjastot. Arkemme rakentuu pitkälti kunnissa tehtyjen päätösten varaan.
Onkin ironista, että mitä suuremmalta vaalit näyttävät, sitä enemmän me innostumme- vaikka todellinen vaikutus elämäämme kulkeekin aivan toista reittiä.
Kunta- ja aluevaalit eivät ole yhtä mediaseksikkäitä kuin presidentin vaalit. Presidentinvaalit ovat draamaa. On vahvoja persoonia, suuria väittelyitä, ennustuksia ja jännitystä. Kuntavaalit eivät siis tarjoa kansalaisille samanlaista spektaakkelia kuin presidentinvaalit. Ja silti- juuri siellä tapahtuu todellinen vaikuttaminen. Entä jos oppisimmekin näkemään vaikuttamisen kauneuden siellä, missä ei ole suuria valonheittimiä?
Maailmassa on lukemattomia ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa yhteiskuntaansa äänestämällä. Joissakin maissa vaaleja ei järjestetä ollenkaan. Toisissa vaalit ovat näennäisiä, valta on keskittynyttä, ja eri mieltä olevat vaiennetaan. Joissain maissa ihmiset riskeeraavat henkensä ja menettävät sen, jotta saisivat mahdollisuuden osallistua demokraattiseen prosessiin.
Usein kun jokin oikeus tulee itsestäänselvyydeksi ja sen omaamiselle sokaistuu, sillä on riski menettää painoarvonsa. Äänestäminen ei ole vain oikeus- se on myös velvollisuus ja vastuu. Vastuu tulevista sukupolvista. Vastuu niistä, jotka eivät voi vaikuttaa. Vastuu ennen kaikkea itsestämme ja toisistamme.
Äänestämiseen käytetty aika on pieni suhteessa siihen, kuinka kauan saamme nauttia sen tuloksista. Ehkä tänä sunnuntaina voisimme muistuttaa itseämme ja läheisiämme, että äänestyslippu ei ole pelkkä paperinpala. Se on symboli vapaudesta, mahdollisuudesta osallistua. Tärkein ääni ei anneta silloin, kun kaikki katsovat, vaan silloin, kun kukaan ei katso. Kuten kuntavaaleissa. Silloin, kun demokratia lepää hiljaisessa arjessa ja pienissä päätöksissä.
Teksti: Liinu Vepsäläinen
Kuva: Sofie Satta
