HUS on Suomen suurin erikoissairaanhoidon toimija ja pääkaupunkiseudulla yksi isoimmista työnantajista. Viime aikoina HUS on ollut paljon otsikoissa ja ei niinkään hyvällä tavalla. 

Lohjan sairaalan synnytystoiminta lakkautettiin ja HUS irtisanoi 280 työntekijää, jonka lisäksi yli 400 henkeä vähennettiin vuonna 2024. Vuonna 2025 HUS on esittänyt useiden ensihoitoyksiköiden poistamista valmiudesta Uudellamaalla.

Terveys-ja kasvatusalan ammattijärjestön Tehyn sanoja lainaten: “Kun ensihoito heikkenee Uudellamaalla merkittävästi, kärsijöiksi joutuvat myös ensihoitoa tarvitsevat kansalaiset etenkin öisin”. 

Tässäkö on hoitajille se kiitos koko yhteiskunnan pyörittämisestä?

Myös hoitajamitoitus on puhuttanut ihmisiä ja hallitusta viime vuosina. 

Hoitajamitoitus eli viralliselta nimeltään hoitohenkilöstön minimimitoitus tarkoittaa sitä, montako henkilöä täytyy olla vuorossa paikalla kutakin asiakasta kohden. Mitoitus oli viime vuonna 0,65 ja vuoden alusta tuli voimaan uusi hoitajamitoitus, joka on 0,60. Hoitajamitoitus on määritelty iäkkäiden palveluasumisessa, pitkäaikaisessa laitoshoidossa sekä varhaiskasvatuksessa. 

Hoitajamitoitus on todella iso ja tärkeä osa hoitoalaa sekä joka päiväistä työtä. Hoitajamitoituksen laskun vuoksi lepoaika ja tauot eivät välttämättä toteudu. Tässäkö on hoitajille se kiitos aivan valtavan tärkeästä työstä ja oikeastaan koko yhteiskunnan pyörittämisestä? Tosiasiahan on se, että ilman hoitajia, hoitoa sekä julkista terveydenhuoltoa Suomi olisi pulassa. 

Hallitus kertoo, että jatkossa jo vuoden 2025 kesällä teknologiaa voi hyödyntää niin, että sen voi laskea osana hoitajamitoitusta.  Tämä tarkoittaa sitä, että hoitajia korvataan älyteknologialla, kuten älylattioilla ja rannekkeilla. Älylattia on järjestelmä, joka havannoi asukkaan toimintaa 24/7, havaiten epätavallisen käyttäytymisen esimerkiksi infektiosta johtuen.

Järjestelmien avulla on tarkoitus ennalta ehkäistä ja vähentää hoitoa sairaaloissa sekä pienentää kustannuksia, joita hoidosta aiheutuisi.

Mihin on hävinnyt ihmisarvo ja inhimillisyys? Oikean ihmisen ja hoitajan läsnäololla on suurin vaikutus hoitoon ja sen sujumiseen. Hoitajan työ on suurimmilta osin toisen ihmisen kohtaamista sekä asiakkaiden kuulluksi tulemista. Väittäisin, että suurin osa ihmisistä pelkää mennä hoidon piiriin, jos tietää, että siellä vastassa teknologiaa, eikä oikea ihminen. 

HUSin 2024 loppupuolella tekemät vähennykset koskivat kaiken kaikkiaan 700 työntekijää. Vähennykset kohdistuivat hallintoon, tukipalveluihin sekä johtoaseman henkilöihin. Hoitohenkilökuntaan kuuluvista työntekijöistä vähennettiin 2,4 prosenttia ja lääkäreistä 0,6 prosenttia. Irtisanomisiin kuuluu myös rekrytointikielto, jota jatketaan pisimmillään vuoden 2025 loppuun saakka. 

Moni voisi ajatella, ettei HUSin vähennykset vaikuta hoitajiin millään tavalla, kun niitä tehtiin paljon muualtakin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi osastonsihreerien irtisanomiset vaikuttavat hoitajien työhön, sillä sihteerien työt siirretään hoitohenkilökunnalle. Kaikista pöyristyttävintä ja erikoisinta on se, että HUSin osastoilla edes työnantajan edustajat eivät tienneet näistä suunnitelmista, eikä niihin ole varauduttu osastoilla mitenkään.

Tämä vaikuttaa automaattisesti hoidon laatuun sekä jäljelle jäävä henkilöstö joutuu liian koville.

Asiakkaita on yhtä paljon kuin ennen, mutta hoitajia vähemmän.

Hoitajat joutuvat joustamaan ja joustamaan, eikä tilanteelle näy loppua. Asiakkaita on yhtä paljon kuin ennen, mutta hoitajia vähemmän. Hoitajien pitää jatkuvasti miettiä, mitä tekevät, ja mitä jättävät tekemättä.

Ylempi johto ja yhteiskunta vaativat paljon hoitajilta. Tosiasiahan on se, että ilman hoitajia, hoitoa sekä julkista terveydenhuoltoa Suomi olisi pulassa. Useat hoitoalalla työskentelevät ja liitot ovat hyvin huolissaan nykyisestä hoitajamitoituksesta, joka vaikuttaa hoitoalalla työskenteleviin ja asiakkaisiin.

Hoitoalalla työskentelevät ihmiset menevät tietyistä syistä hoitoalalle, ja heillä on halu auttaa ihmisiä. Tällä hetkellä työtä ei välttämättä pysty tekemään niin hyvin kuin on aiemmin pystynyt tai olisi halunnut. Kuka nykyisillä resursseilla haluaa enää hakeutua hoitoalalle?

Teksti: Elsa Uimonen
Kuva: Senni Kujanpää