Panu Hörkkö on Suomen ainoa paparazzi, joka esiintyy vain harvoin kameran edessä, mutta on sen takana lähes pysäyttämätön.

Valkoisen citymaasturin sisältä astuu ulos pitkä, tyylikkäästi parrasta harmaantunut, mustaan untuvatakkiin, farkkuihin ja Niken lenkkareihin pukeutunut mies. Mies on vakavan oloinen, rauhallinen ja kohtelias. Sujuvat kuulumisten vaihdot ja uteliaat kysymykset haastattelupaikasta ja haastattelijasta keventävät ensikohtaamisen aiheuttamaa jännittyneisyyttä.

Nämä havainnot voisivat koskea ketä tahansa kadulla kulkevaa suomalaismiestä. Harva kuitenkaan tietää miehen olevan Suomen pelätyin viihdejournalisti.

Panu Hörkkö on työskennellyt viihdelehti Seiskassa kuusitoista vuotta. Hän on myös tiettävästi Suomen ainoa paparazzi, vaikka sanookin sen olevan “enemmän brändäystä”. Hörkkö korostaa olevansa nimenomaan toimittaja. Hänen virallinen tittelinsä on Seiskan erikoistoimittaja.

Seiskan miljoonille nettilukijoille ja sadoille tuhansille printtilehden tilaajille tutut, mehukkaat paljastusjutut ovat usein Hörkön käsialaa.

Seiskan tavoittavuus printissä ja verkossa on yhteensä 1 244 000 suomalaista viikossa. Heille Hörkön tekemät jutut ovat tuttuja. 

”Tässä duunissa mä voin vaan mennä, mennä, mennä ja toteuttaa itteeni ja tehdä hyviä juttuja. Tää sopii mun persoonalle niin hyvin”

Matka erikoistoimittajaksi kulki muutaman mutkan kautta.

Hörkkö lähti lukiosta kesken kaiken käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen opiskelemaan graafista suunnitelua ja viestintää sekä valokuvausta. Koulun jälkeen Hörkkö perusti mainostoimiston, jota hän pyöritti seuraavat kymmenen vuotta. Valokuvauksen lisäksi myös kirjoittaminen sujui. 

“Jotenkin se kirjoittaminen on ollut aina lähellä sydäntä, se itse asiassa kulkee meidän suvussa.”

Hörkkö kertoo tutustuneensa 2000-luvun alussa Helsingin niin sanottuihin “pintaliitopaikkoihin”, joissa pyöri muun muassa takavuosien viihdejulkkis Jussi Ahde ja ex-IT-miljonääri Jaakko Rytsölä. 

“Tuli vietettyä aika vauhdikkaita vuosia. Viihdejournalismi oli silloin sellaista, että printtilehdillä pyyhki tosi hyvin tuohon aikaan, kun ei ollut vielä verkkoa. Seiskan tilaajakanta oli huomattavasti isompi ja irtonumeroita myytiin viikossa moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna.

Seiskan lisäksi viihteen kentällä toimi 1990-luvulla muitakin julkaisuja, kuten esimerkiksi Oho ja Katso. Viimeksi mainittu oli Hörkön ensimmäinen työpaikka keltaisessa lehdistössä. Katso-lehdessä käytyjen yt-neuvottelujen jälkeen hänet palkattiin Seiskalle.

Huolella tehdylle viihdejournalismille oli tilausta.

“Kun mä luin niitä [muiden tekemiä] juttuja, nii ne oli aika vajaita ja puuttellisia. Kun ite pyöri siellä bileissä ja luki sitten Seiskaa, nii mä olin aina et ei helvetti, eihän se näin menny, siellä oli taustalla paljon mehevämpi stoori!”

Nimenomaan viihde on Hörkköä viehättänyt. Hän kertoo haastattelun aikana monia mielenkiintoisia työhönsä liittyviä tarinoita, esimerkiksi viikon mittaisesta reissusta jääkiekkoilija Teemu Selänteen luona Kaliforniassa sekä vaaralliseksi äityneestä Sansibarin matkastaan ex-pikajuoksija Markus Pöyhösen ja hänen puolisonsa kanssa, kun Nairobin kentältä noussut kone oli lähellä pudota keskelle savannia moottoriin lentäneen ison linnun takia. Koneen lähtiessä voimakkaasti kaartumaan alla näkyi savannilla tallustelevia leijonia ja norsuja.

“Siinä tilanteessa olikin tuoreella pariskunnalla itkukin lähellä”, naurahtaa Hörkkö.

Nämä kokemukset eivät kuitenkaan yksinään riitä siihen, miksi ura Seiskassa on kestänyt liki 20 vuotta.

“Kuitenkin se kantava voima on se vapaus tehdä oikeastaan ihan mitä tahansa, kunhan hankkii runsaasti myyntijuttuja lehteen. En mä pystyis tekemään mitään 8-16 duunia. En mä pysty istumaan palaverissakaan, kun alkaa sukat pyörimään jaloissa kymmenen minuutin jälkeen.”

Panulla diagnosoitiin nuorena ADHD, jonka hän kokee työssään ehdottomasti vahvuudeksi.

”Tässä duunissa mä voin vaan mennä, mennä, mennä ja toteuttaa itteeni ja tehdä hyviä juttuja. Tää sopii mun persoonalle niin hyvin.”

Mitään eduskunnan pitkäveteisiä täysistuntoja Hörkkö jaksaisi kuunnella.

“Politiikan seuraamisesta nousee vain verenpaine, kun katsoo esimerkiksi tämän nykyhallituksen velanottoa, Hörkkö veistelee.

“Ton sä voit laittaa siihen juttuun”, hän lisää virnistäen.

”Kun muut menevät päivän päätteeksi nukkumaan, hän saattaa väijyä kameransa kanssa yön läpi ja tulla siitä huolimatta tulla toimituksen palaveriin”

Seiskan toimittajana 1992-2003 ja päätoimittajana 2003–2014 työskennellyt Marko Petäjäjärvi ei ylisanoja säästele kuvaillessaan Hörkön työskentelyä hänen aikanaan. Petäjäjärvi vastasi kysymyksiin sähköpostitse.

 “Panu on aina ollut toimituksen ahkerimpia reporttereita. Hänellä on ilmiömäinen uutisnenä, jonka ansiosta hän löytää skuupin sieltä, mistä muut eivät sitä huomaa. Panun ideointikyky on myös hämmästyttävä. Hän ei käytä aikaa turhaan, vaan keskittyy olennaiseen ja tekee perusteelliset taustatyöt. Paparazzikuvissa tarvitaan joskus onneakin, mutta Panun kohdalla kyse on enemmän sitkeästä työstä ja hyvistä hoksottimista.”

“Hän on kaveri, joka ei luovuta, kun tutkii jotain. Hän on sinnikäs ja periksiantamaton. Kun muut menevät päivän päätteeksi nukkumaan, hän saattaa väijyä kameransa kanssa yön läpi ja tulla siitä huolimatta aamuyhdeksältä toimituksen palaveriin. Työmoraali on kova”, Petäjäjärvi kirjoittaa.

Mieleenpainuvimpia juttuja oli Petäjäjärven mukaan monta, mutta pari nousee ylitse muiden.

“Aku Hirviniemestä oli legendaarinen kuvasarja, kun hän riehui Venla-gaalan jatkoilla pysti kädessään ja rusikoi sillä lopulta Panun autoa.” 

“Tanssii tähtien kanssa -kisan finaalin jatkojuhlien kuvasarjat ovat olleet vuosi toisensa jälkeen täyttä rautaa.”

Hirviniemen tapauksen jälkeen Hörkkö on kantanut mukanaan kaasuasetta, mitä hänen ei toistaiseksi ole tarvinnut  käyttää.

Hörkön mukaan Seiskalla toimitukseen tulevat jutut tarkistetaan perin juurin samalla tavalla kuin muissakin lehdissä

Viihdejournalismissa käsitellään usein lukijan näkökulmasta varsin kepeitä aiheita, esimerkiksi ihmissuhteita. Näiden juttujen tekeminen on Hörkön mukaan kuitenkin kaikkea muuta kuin kevyttä. Juttujen kohteet haluavat salata yksityiselämäänsä koskevat asiat viimeiseen asti.

Hörkön mukaan Seiskalla toimitukseen tulevat jutut tarkistetaan perin juurin samalla tavalla kuin muissakin lehdissä. 

Julkisen sanan neuvoston langettavia päätöksiä on kertynyt Seiskalle huomattavasti paljon vähemmän kuin iltapäivälehdille tai Helsingin Sanomille.

“ Sehän [viihteen tekeminen] on paljon haastavampaa kuin urheilutoimittajan tai politiikan toimittajan työ. Jos sä oot urheilutoimittaja, nii sä meet kattoo jalkapallomatsia ja kirjotat vähän siitä ja haastattelet pelaajia. Politiikan toimittaja menee eduskunnan täysistuntoon ja haastattelee sitten poliitikkoja jälkikäteen.”

“Nää viihteen kovat skuupit ei kasva puussa. Mullakin on semmosia keikkoja, et on pitäny seurata jotain henkilöä kuukausitolkulla.”, Hörkkö kertoo.

Isojen paljastusten lisäksi tulee vedettyä välillä myös vesiperä.

“On ollu karvaitakin pettymyksiä, kun sä tiedät tasan tarkkaan että on käyny näin ja näin, mutta sitten joku lähde sulkeekin yhtäkkiä suunsa eikä haluakaan enää puhua.”

Myös kilpailevissa lehdissä työskenteleviltä kollegoilta tulee kehuja, kun skuuppi on osunut kohdalle. Viimeksi näin kävi, kun Hörkkö paljasti SDP:n kansanedustajan Matias Mäkysen yölliset naisseikkailut Vaasassa.

On kuitenkin yksi toimitus, josta ei ole odotettavissa kannustusta.

“lltalehti heräs siihen juttuun seuraavana päivänä, Ilta-Sanomatkin kahden päivän päästä, mutta Helsingin Sanomat ei herännyt ollenkaan. Matias Mäkynen on vasemmistolaisporukkaa, joten on hyvin tyypillistä, että Hesarin toimittajat suojelevat aateveljeään”, Hörkkö täräyttää.

Julkkisten kanssa Hörkkö kertoo olevansa pääosin hyvissä väleissä, ja valtaosa ymmärtää, miksi juuri he ovat päätyneet Seiskan kansien väliin. Sitten on olemassa “se 2–4 prosenttia”, jotka eivät ymmärrä tehneensä mitään väärää, vaikka olisivat kuinka pahasti mokanneet.

Viihdeuutisten tekemisen kulttuuri on Suomessa erilainen kuin ulkomailla. Monet pitävät paparazzia ammattina, johon nimenomaan joudutaan eikä pyritä. Se on usein vielä vähemmän arvostetumpi työ kuin toimittajan työ, vaikkei paparazzi virallinen ammatti olekaan. Yleisesti ajatellaan, että ikävät assosiaatiot paparazzeja kohtaan kumpuavat prinsessa Dianan kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta. 

Vuonna 2008 Big Brother -ohjelmasta tunnetuksi tulleella Henna Kalinaisella on paljon kokemusta julkisuudesta. Seiskassa hänestä kertovia juttuja on ollut usein, kannessakin. 

Kalinainen suhtautuu juorulehden toimintaan kriittisesti. 

“Mielestäni kaikki jutut, missä ihmistä kuvataan salaa ilman sopimusta ovat kamalia, sillä myös julkisuuden henkilöllä kuuluisi olla oikeus yksityisyyteen ja vapaa-aikaan.” Tässä on helppo asettaa tällainen hypoteesi kenelle tahansa: pitäisitkö sinä valokuvista itsestäsi syömässä vaikka hampurilaisravintolassa tai halaamassa ystävääsi yökerhossa? Entä kun nämä kuvat leviävät niin, että siitä tietävät mummosi, eksät, nyksät ja työkaverit?”

“Sitten kun tuohon lisää vielä jonkun tarinan, mikä on jonkun muun loihtima ilman, että sinulta kysytään niin törkyjuttu on valmis”, Kalinainen kirjoittaa sähköpostissa.

”Raja on hyvin häilyvä kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, mutta minun mielipiteeni on, että älä tunge nokkaasi sinne minne se ei kuulu”

Erityisesti kehoaan koskevista muutoksista tehdyt jutut ovat satuttaneet.

“Minä pahastun siitä, että minulle on lyöty otsaan mediassa jokin tietynlainen leima, että milloin olen ”hyvässä kunnossa” ja milloin ”huonossa kunnossa”. Monen keho muuttuu iän ja milloin minkäkin seurauksena ja jokaiselle pitäisi suoda kehorauha. Ja minä toimin näissä jutuissa ikään kuin esimerkkinä kiusaamiselle. Ikään kuin tällainen kommentointi olisi yleisesti ok ja minua olisi lupa arvostella miten huvittaa.”

“Toisena puolena ymmärrän hyvin, että Panu tekee vaan työtään ja nämä kuvattavat ihmiset ovat itse vastuussa tekemisistään. Mutta tarvitseeko asioita minkä tiedetään vahingoittavan toista, tuoda päivänvaloon? Vai onko parempi kysymys sittenkin, että pitääkö julkisesti vaikutusvaltaisen ihmisen ottaa enemmän vastuuta omista tekemisistään? Raja on hyvin häilyvä kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, mutta minun mielipiteeni on, että älä tunge nokkaasi sinne minne se ei kuulu.”

Kalinainen päättää viestinsä korostamalla, että henkilönä hänellä ei ole mitään Panu Hörkköä vastaan.

Hennan lisäksi saimme myös yhden takavuosien julkimon kiinni, joka suostuu kommentoimaan hänestä tehtyjä juttuja Seiskassa.

Ivalolainen sähköasentaja Arto Länsman oli aivan tavallinen suomalainen mies, kunnes tapasi 2010 vuonna Suomen parrasvaloissa paistattelevan Johanna Tukiaisen. Johanna Tukiainen nousi koko kansan tietoon edesmenneen Ilkka Kanervan salarakkaana vuonna 2008. Länsmanin ja “Tuksun” salamarakkaus huipentui helmikuisiin häihin vuonna 2011. Panu Hörkkö oli myös monesti kohupaljastuksen kapellimestarina, kun Artosta ja Johannasta juttuja Seiskassa kirjoitettiin. 

Näin Arto Länsman kommentoi omaa suhdettaan Panu Hörkköön.

“Hän oli Suomen paparazzi-toimittaja ja hän oli hyvä siinä, vaikkakin jotkut jutut oli vähän karkeita, lohkaisee ensimmäisenä kommenttina Länsman Hörköstä.” 

Pienen miettimisen jälkeen Länsman jatkaa.

“Mutta hän teki vain omaa duuninsa ja hän oli hyvä siinä mitä teki. Panu teki mielestäni kaiken rehellisesti kiertelemättä ja hän on tyyppinä ihan ok.” 

Kysyttäessä Artolta, miltä tuntui kun kohujuttu oli Seiskassa, niin mies laukoo suorat sanat.

“Tottakai sitä kun luki ensimmäisenä otsikon niin sitä mietti, että herrajumala mitä sontaa siellä Seiskassa taas kirjoitetaan, mutta sitten kun luki jutun läpi niin sehän oli tosi hyvä! Ja sen voin sanoa, että kun minusta teki tosi moni muukin Seiskan toimittaja juttuja, niin Panun tekemät jutut oli aina parhaimpia” mies kehaisee.

Kun kysyimme vielä lopuksi Petäjäjärveltä, Kalinaiselta ja Länsmanilta, millaisia terveisiä he haluavaisivat Hörkölle lähettää, toivovat kaikki hänelle hyvää.

”Hyvää ja valoisaa kevättä ja kesää, koska silloin paparazzikuvien ottaminenkin on helpompaa pimeään talveen verrattuna”, kirjoittaa entinen pitkäaikainen Seiskan päätoimittaja Marko Petäjäjärvi humoristisella loppusilauksella.

”No sitä samaa, mitä tuossa aiemminkin vastasin, eli kunhan ei vaani mua pusikoissa niin kaikki hyvin”, kirjoittaa Henna Kalinainen hieman piikittelevästi jälkikäteen.

Arto Länsman lähettää ytimekkään toivotuksen paparazzitoimittajalle: ”Lykkyä tykö Panulle ja paljon hyviä juttuja”

Panulla itsellään on selkeä mielipide työnsä oikeutuksesta.

“Ulkomailla paparazzit ja ihan tavalliset ihmisetkin ovat tosi härskejä, kun he näkevät julkkiksen. He menevät kysymättä kuvaamaan metrin päähän. Suomalaiset ovat tosi kohteliaita, arkoja ja ujoja. Julkkiksia kiusataan ulkomailla paljon enemmän kuin täällä.”

“Julkisuus ei oo mikään rusinapulla, josta sä voit syödä vaan ne makeat rusinat, vaan se koko pulla tulee sun syliin. Kaikki ikävätkin asiat kerrotaan. Jos sä meet naimisiin ja ootte tosi onnellisia, mut sit tulee kauhee avioero ja riidat, niin nekin myös uutisoidaan. Kyllä julkkikset sen tajuaa.”

“Paitsi se kaksi prosenttia.”, Hörkkö lisää loppuun.

“Pitää olla sellainen tietynlainen skuupinnälkä, jos tämmöstä duunia meinaa tehdä, koska ei se muuten maistu hyvälle”

Kesäkuussa 50 vuotta täyttävällä paparazzi-toimittajalla ei ole ammatillisessa mielessä enää mitään erityisiä tavoitteita. Haaveissa siintää työskentely Espanjassa, josta hän voisi freelancerina edelleen tehdä juttuja Seiskalle.

Hörkkö haluaa, että kova tekemisen tahti pysyy eläkepäiviin saakka. Maaliin asti viedyt jutut antavat yhä samat kiksit kuin vuosia aikaisemminkin.

“Pitää olla sellainen tietynlainen skuupinnälkä, jos tämmöstä duunia meinaa tehdä, koska ei se muuten maistu hyvälle välttämättä.”

Suomeen on syntynyt vuosien saatossa useita journalistiikan alan opintoja tarjoavia oppilaitoksia ja alaa voi opiskella yliopistossakin. Koulun penkillä ei kuitenkaan Hörkön mukaan toimittajaa tehdä.

“Tää on semmonen ammatti, jota sä opit vaan tekemällä itse. Suosittelen, että jos mahdollisimman nopeasti haluatte toimittajiksi, niin alatte vaan konkreettisesti tehdä sitä.”

“Kuka tahansa voi ryhtyä toimittajaksi, kirjoittaa jutun, ottaa kuvat ja tarjota sitä mille tahansa uutismedioille.”

“Että tervetuloa kaikki meille töihin, tuokaa meille hyviä juttuja!”

Teksti: Iisakki Kuronen & Antti Kurhinen
Kuvat: Iisakki Kuronen