Työttömyys on noussut vauhdilla ja lähentelee jopa pandemian aikaisia lukemia. Tuntuu hurjalta ajatella tilannetta nyt, sillä luulimme varmasti vuoden 2020 olevan elämääkin suurempi kriisi, myös taloudessa. Miten vaikea työllisyystilanne koetaan korkeakoulutettujen keskuudessa?
Työttömyys oli vuonna 2024 ensi kertaa samalla tasolla kuin koronakriisin aikaan vuonna 2020. Tilastokeskuksen työvoimatutkimukseen nojaten työllisten määrä oli laskenut vuoden 2024 joulukuussa verraten edeltävän vuoden joulukuuhun. Työttömien osuus työvoimasta oli nyt 8,1 %, kun vuotta aikaisemmin se oli yhtä prosenttiyksikköä vähemmän.
Yleisen työllisyysasteen lisäksi myös korkeakoulutettujen työttömyys on kivunnut yllättävän nopeasti. Vuoden 2024 marraskuussa korkeakoulutettujen työttömyys oli jo ohittanut koronapandemian aikaisen määrän. Korkeakoulutettujen työttömyys on noussut enemmän suhteessa muuhun työttömyyteen.
Korkeakouluttautumiseen kannustetaan, mutta työllistyminen on epävakaalla pohjalla. Mistä tämä voi johtua?
Korkeakoulutettujen osaaminen ja työtehtävät saattavat usein rajautua tietynlaiseen erikoisosaamisen tai johto- ja suunnittelutehtäviin, mikä hankaloittaa työn saantia tai ylipäätään tarvetta tällaiselle osaamiselle. Säästötoimet ovat yksi suurimpia vaikuttajia tällä hetkellä, kun uuden kehittämiselle ei löydy resursseja.
Niin sanottuja jokapäiväisiä askareita sisältävien töiden ollessa kortilla, voidaan luonnollisesti todeta myös korkeamman tason pestien vähentyneen. Joskus asiaan saattaa liittyä työtehtävän lopettaminen tai sen siirtyminen muualle. Näin kävi helsinkiläiselle tradenomi Lasse Niskaselle.
Niskasen entinen pesti lopetettiin päällikkötason henkilöstön vähentämisen seurauksena, jolloin hänen 12-vuotinen työuransa kansainvälisessä vaate- ja jalkineyrityksessä päättyi.
Ikätyöttömyyttä esiintyy usein 40-60 -vuotiaiden joukossa. Ikään perustuvaa työttömyyttä on kahdenlaista, korkeakoulutettua ja jopa tohtoritasolla ilmenevää työttömyyttä, sekä alemman tutkinnon työllisyyteen liittyvää. Millaiselta tuntuu, kun työkokemusta ja osaamista on, mutta ei vain työllisty?
Niskanen kokee tilanteen turhauttavana ja jopa muutaman kuukauden kestävät työnhakuprosessit henkisesti raskaina. Energiaa kuluttavinta on prosessiin kuuluva keskeneräisyys, odottelu ja lopulta pettymykseksi kilahtava kielteinen valintatulos.
Taloudellinen tilanne ja kvartaalitalous vaikuttavat mahdollisesti työllisyystilanteeseen, sillä työnantajat laskevat mahdollisuuksia vain muutama kuukausi kerrallaan, mikä ei anna turvaa jatkuvuudesta tai uusien työntekijöiden palkkaamisesta.
Niskanen kokee tilanteen omalla alallaan olevan melko tasainen, mutta avointen työpaikkojen määrän olevan kuitenkin vähäinen. Täysin omaa osaamista vastaavaa paikkaa ei vain yksinkertaisesti ole auki tällä hetkellä.
Liittyykö työn saanti ikään tai liian laajaan kokemukseen?
Niskanen ei koe olevansa kokenut suoranaista syrjintää ikänsä puolesta, mutta ajattelee valitsemattomuuden taustalla olevan mahdollisesti liiallinenkin työkokemus. Tällä voi toki olla tekemistä iän kanssa. Suomessa ikäsyrjintä on yleinen syrjintäperuste varsinkin työnhaussa. Yli 55-vuotiaiden työllistyminen on heikointa Suomessa verrattuna muihin Pohjoismaihin. Eläkeiän noustessa 50 ja risat täyttäneillä olisi vielä yli kymmenkunta tehokasta työskentelyvuotta edessään. Miksi sitä ei nähdä potentiaalisena?
Niskanen on käynyt työhaastatteluissa, joissa palkkaava henkilö on ollut häntä itseään nuorempi. Hän pohtii, kokevatko nuoremmat työnantajat hänet kokemuksensa vuoksi uhkana. Myös epävarmuus firmoissa saattaa olla syy sille, ettei Niskasen ikäistä työntekijää oteta töihin. Yli 50-vuotiaat työntekijät ovat kokeneempia ja osaavat huomata mahdolliset viat yrityksessä nopeammin, eivätkä tällöin olisi pitkäaikaisia työntekijöitä.
Kysymys “Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?” kummastuttaa Niskasta työhaastatteluissa. Maailma muuttuu sen verran nopeasti nykypäivänä, ettei kyseistä työtehtävää välttämättä ole olemassa enää silloin, ainakaan täysin samanlaisena. Vaikka Niskanen itse vastaisi kysymykseen näkevänsä itsensä tässä positiossa viiden vuoden kuluttua, niin varmasti aika on vaatinut jonkinlaista muutosta kyseiseen tehtävään joka tapauksessa.
Uudelleen kouluttautuminen on lähes välttämätöntä nykyään miltei jokaisella alalla. Kouluttautumiseen rohkaistaan ja se on usein myös vaatimus, mutta silti esimerkiksi Niskanen pelkäisi työnsaannin vaikeutuvan entisestään. Hän on miettinyt maisterin koulutusta, mutta ajattelisi tällöin olevansa ylikouluttautunut työmarkkinoilla. Niskanen ajattelee kokemuksensa olevan nyt jo yksi este työn saamiselle.
Suomessa kannustetaan kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle, ja myös työttömäksi jääneenä kehotetaan etsimään töitä oman taitotason ulkopuolelta tai hakemaan muiden alojen tehtäviä. Usein kuitenkin vastaukseksi saa olevansa liian kokenut tai ylikoulutettu.
Olisiko parempi opetella jotakin aivan uutta vai pitää kiinni omasta osaamisestaan?
Niskanen kokee olevansa kokemuksen, osaamisen ja työmotivaation kannalta parhaimmillaan juuri tässä kohtaa elämäänsä ja kokee, että menisi hukkaan olla käyttämättä koko työuralla kertynyttä osaamista ja opetella täysin uusi ala.
Työhakemusten ja useamman haastattelunkin jälkeen Niskanen aikoo sitkeästi jatkaa työnhakua. Yrittäjyys on käynyt myös mielessä, eikä hän pidä itsensä työllistämistä pelottavana ideana. Hän on toiminut ennen yrittäjänä kahdessa kello- ja kultaliikkeessä. Niskanen kertoo, että jos hänellä olisi idea yrittämiseen, hän olisi todennäköisesti jo toteuttanut sen.
Teksti ja kuvat: Senni Kujanpää
