Suomessa ensimmäiset naiset aloittivat vapaaehtoisen asepalveluksen lokakuun 16. vuonna 1995. (PxHere)
Perjantai-iltapäivän ruuhka lähes kuhisee kurkkupukuisia barettipäitä: intti-ihmiset astuvat busseihin ja juniin, askeleet suuntavat viikonloppuvapaille. Armeijavaatteet vaihtuvat omiin. Tyttöystävät kaapataan harjoituksissa ryvettyneisiin kainaloihin ja suunnataan kohti baaria. Jos jaksetaan, sillä onhan se viikko nyt ollut taas niin valivali.
Voi veljet, mitä ämmämäistä ruikuttamista, ajattelen. Naisen kestokynnys on nopeasti ylitetty vartissa. Tyttöystävät saavat kuulla raskaasta viikosta. On aamuheräämisiä, rakot tuottavia marsseja, huonoja säitä ja hankalasti kannettavien painavien tavaroiden raahaamisia. En ole varma, mikä oli loppujen lopuksi raskainta, kaminan savuttaminen vai kuitenkin se odottaminen ja auktoriteettien kuuntelu. Henkisen halvennuksen saavat mielessäni myös ne, jotka valitsevat vain puolivuotisen palveluksen.
Mietin, että olisin itse paljon reippaampi. Kyllä vanha partiolainen osaa, on sitä rinkkaa tullut kannettua ympäri metsien ja mäkien. Nukuttu teltassa. Rämmitty rännässä. Toimittu ryhmässä ja yksin. Kaikkihan on vain asenteesta kiinni.
Myös vahva isänmaallisuuteni nostaa päätän, kuinka ukkini selvisi sodassa hienosti. Ja ne monet muut tuhannet maata ansiokkaasti ja uhrautuvasti palvelleet. Aika sankareita ja velikultia.
Mutta mitä minä tässä jeesustelemaan, naisena kuitenkin sain tehdä toisenlaisen valinnan. En kokeillut, miten armeijan tavarat taipuisivat reilun puolentoista metrin varteeni ja kolmevitosen jalkaani. Kuinka kanttini lopulta kestäisi tositoimissa. Keskityin opiskeluihini. Jatkoin hektistä arkea ja normaalia viikkoharrastustoimintaa.
Suomessa naisten ei tarvitse käydä armeijaa. Onhan se nyt aika epätasa-arvoista, myönnetään. Naiset porskuttavat koulusta opiskeluihin ja työelämään ilman keskeytystä ennen, jälkeen tai välissä. Mutta tämä maailmahan on epätasa-arvoista muutenkin. Luulen, että miehet pitävät kuitenkin mieluummin inttivuotensa kuin ottavat kuukautiset, synnyttävät, kärsivät enemmän seksuaalista häirintää ja saavat työstään 80-prosenttista palkkaa kuten naiskollegansa.
Kun lapsia omaavat naiset kohtaavat, kääntyvät keskustelut jossain vaiheessa synnytysmuisteloihin. Tähän maailmaan äijät eivät pääse.
Miehet, keskustelkaa rauhassa inttimuistoistanne.
