Kouvolalainen Elina Eskelinen perusti Animal Rescue Warriors -nimisen yhdistyksen, kun Ukrainan sota alkoi keväällä 2022. Nyt yhdistys auttaa ukrainalaisia ja liettualaisia koiratarhoja ruokalahjoituksilla ja etsimällä hylätyille koirille uusia koteja Suomesta.
“Sodan alkaessa lamaannuin nähdessäni hevosia, jotka päästettiin vapaiksi, kun talleja pommitettiin. Minulle tuli pakonomainen tarve tehdä jotain”, hevosalalla työskennellyt Eskelinen kertoo.
Nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että hevosten kuljettaminen Suomeen on liian vaikeaa.
“Ajattelin, että okei, jos emme saa autettua hevosia, niin sitten koiria”
Rescue-yhdistyksen perustaminen oli Eskeliselle luonnollinen jatkumo. Eskelinen kertoo, kuinka hän jo lapsena auttoi kaikkia eläimiä, esimerkiksi loukkaantuneita peltohiiriä.
“Olen tällä kylällä sellaisissa hevospiireissä, että jos jollain täällä on joku hätä, me kyllä laukataan auttamaan. Vaikka se on kavereiden ja tuttujen auttamista, niin se on kaikki tätä samaa työtä eläinten eteen”, Eskelinen pohtii.
”Minulle tuli pakonomainen tarve tehdä jotain”
Ensimmäisenä Eskelinen varasi ukrainalaisen Melissa-koiran itselleen. Melissa saatiin kuljettua Ukrainasta Liettuaan hoitoon koiratarhalle, jonne Eskelinen ajoi ruokalahjoitusten kanssa koiraa katsomaan. Melissa jäi vielä maahan karanteeniin, mutta kotimatkalle mukaan lähti liettualainen tarhakoira, jolle piti keksiä nimi passiin.
“Mieleeni pamahti heti, että se on Warrior. Se on ihan soturin näköinen. Siitä syntyi myös yhdistyksen nimi: Animal Rescue Warriors”, Eskelisen vieressä makoillut Vallu-koira kohottaa katseensa kuullessaan nimensä ja työntyy Eskelisen kainaloon.
Sodan aiheuttaman kaaoksen takia Ukrainassa on vaikeaa saada eläimille tarvittavia asiakirjoja. Eskelinen kertoo, että tällä hetkellä yhdistys voi auttaa Ukrainan eläimiä sinne toimitetuilla ruokalahjoituksilla. Valitettavasti myös eläinten salakuljettamista sotaoloista tapahtuu, mutta Eskelinen ei itse näe sitä vaihtoehtona.
“Ei me voida edes ajatella, että meidän toimintamme voisi jatkua, jos me tuotaisiin eläimiä laittomasti. Toiminta olisi silloin aika heikoilla jäillä”, Eskelinen toteaa, “Eläinten salakuljettaminen ei loppujen lopuksi auta eläimiä suuremmassa mittakaavassa.
“Siellä on ihan älyttömästi hylättyjä koiria ja tarhat ihan täynnä.”
“Matka avasi silmäni Liettuan tilanteelle. Siellä on älyttömästi hylättyjä koiria ja tarhat ovat ihan täynnä.”
Liettuassa koiranpennun arvo on pienempi kuin Suomessa maatiaiskissan. Viranomaisten puuttumisesta huolimatta myös pentutehtailu rehottaa edelleen.
Yhdistyksen toiminta päätettiin keskittää Liettuaan.
Tällä hetkellä Eskelinen vierailee koiratarhalla kerran tai kahdesti kuukaudessa. Menomatkalla farmari on täynnä lahjoituksina kerättyä koiranruokaa, matolääkkeitä ja muita tarvikkeita. Paluumatkalla kyytiin mahtuu 5–7 koiraa.
Ajomatkat Suomeen sujuvat rauhallisesti. Farmarissa koirat ovat lähellä Eskelistä ja hän voi reagoida pieneenkin itkuun tai levottomuuteen. Silloin pysähdytään pissalle, juotetaan tai säädetään ilmastointia. Eskelinen korostaa, että koirien yksilöllinen hoito on hänelle tärkeää jo matkan aikana.
Suomeen saavuttaessa suurinta osaa koirista odottaa jo uusi koti. Eskelisellä on periaate, että Suomessa kotihoidossa saa olla korkeintaan kaksi koiraa kerrallaan ja silloin ei tuoda lisää sellaisia koiria, joille ei ole valmiina kotia.
“Tarkoituksena ei ole täyttää Suomea kodittomilla koirilla”, Eskelinen toteaa.
Yhteydenottoja koirien ilmoituksiin kuitenkin tulee paljon ja kysyntää rescuekoirille löytyy.
“Toki paljon tulee myös turhia viestejä, joihin minulla saattaa mennä useampikin tunti aikaa. Kun pitäisi maksaa varausmaksu, ilmoitetaankin, että emme voi ottaa koiraa.”
Niin sanonut tassunpotkijat turhauttavat, koska kuluneen ajan olisi voinut käyttää eläinten auttamiseen.
Kun Eskeliseltä kysytään, mitä eläinten parissa tehty vapaaehtoistyö merkitsee, hän miettii hetken.
“Mikään maailmassa ei ole kiitollisempi kuin rescuekoira. Se palkitsee.”
Teksti ja kuvat: Reetta Paananen
