Maaliskuussa julkaistun vuosittaisen Nuorisobarometrin mukaan suomalaiset nuoret ovat kiinnostuneempia politiikasta kuin kertaakaan viimeisen 30 vuoden aikana. Silti äänestysaktiivisuus ei ole juurikaan kasvanut.
Tämän vuoden kunta- ja aluevaaleissa äänestysprosentti jäi jälleen alhaiseksi ja moni nuori jätti kokonaan äänestämättä. Moni ei jaksanut mennä äänestämään, ei tiennyt ketä äänestää, tai mitä vaalit edes koskivat. Kuitenkin samaan aikaan kiinnostus politiikkaa kohtaan on kasvanut. Tästä herääkin kysymys: miksi nuoret eivät äänestä?
Kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Nasima Razmyar (sdp) arvelee, että huono äänestysprosentti johtuu nuorten epävarmuudesta politiikkaa kohtaan.
”Kiinnostusta politiikkaan kyllä löytyy, mutta äänestysaktiivisuus on ollut yllättävän alhainen. Johtuuko se siitä, etteivät nuoret usko politiikasta löytyvän vastauksia haasteisiin, joita he kokevat arjessaan – kuten opiskelijoiden asemaan, toimeentuloon tai koulutukseen liittyviin kysymyksiin”, Razmyar pohtii.
Ovatko jatkuvat leikkaukset heikentäneet luottamusta?
Viime aikoina hallituksen päätökset ovat osuneet kovimmin pienituloisiin ihmisiin, kuten nuoriin. Opiskelijoiden asumistukea on leikattu, ja samanaikaisesti elämän perusmenoihin, kuten ruokaan ja lääkkeisiin kohdistuvat arvonlisäveron korotukset ovat tehneet arjesta entistä hankalampaa.
Razmyar kertoo, että yhtenä vaikuttavana tekijänä nuorten negatiiviseen tulevaisuuden kuvaan ja epäluottamukseen on ollut puutteellinen nousukausi Suomessa.
”Viimeisimmässä Nuorisobarometrissä todettiin, että luottamus hallitukseen on heikentynyt. Yksi syy tähän on poikkeuksellinen tilanne, jossa nykyinen sukupolvi ei ole nähnyt samanlaista nousukautta tai niin sanottua ’Nokia-aikaa’. Uskon, että tämä liittyy yleiseen negatiiviseen näkemykseen tulevaisuudesta”, Razmyar kertoo.
”Toki, jos luvataan asioita, mutta ne eivät toteudu – ja samalla halutaan, että nuoret korkeakouluttautuvat ja nostavat osaamisen tasoa – niin on selvää, että leikkaukset ja opiskelijoiden kasvava velkataakka ennen työelämään siirtymistä heikentävät uskoa tulevaisuudesta”, Razmyar jatkaa.
Nuorten välinpitämättömyydestä politiikkaa tai ainakin äänestämistä kohtaan on puhuttu jo pitkään. Aihe on ollut esillä medioissa, niin Ylellä kuin valtakunnallisissa sanomalehdissäkin. Tämä keskustelu muistuttaa usein vanhaa fraasia siitä, että “nuoriso on pilalla”. Todellisuudessa jokainen sukupolvi hakee paikkaansa ja testaa rajojaan, kuten aiemmatkin. Tällä hetkellä äänestäminen ei tunnu yhtä merkitykselliseltä nuorille kuin vanhemmille ikäpolville.
Eikä se toisaalta ole yllättävää. Osa nuorista saattaa kokea, että heiltä ei kysytä mielipidettä itseään koskevissa päätöksissä, ja politiikan tyyli on jämähtänyt menneisiin vuosikymmeniin. Vaikka puolueet ovatkin mukana eri sosiaalisen median alustoilla, ei viesti silti tunnu riittävästi puhuttelevan nuoria. Syitä voi olla monia – ehkä sisällöt eivät ole tarpeeksi kiinnostavia tai ne eivät yksinkertaisesti päädy oikean yleisön eteen.
Razmyar painottaa, että kaupunkitasolla saadaan jo paljon aikaan ja nuoria kuunnellaan asiaan liittyen, mutta askelia on vielä otettava.
“Tietenkin valtio on valtio ja kaupunki on kaupunki, mutta pelkällä kaupunki- tai paikallistasolla saadaan jo paljon aikaan ja siellä tehdään paljon hyvää. Kuitenkin siinä, kuinka laajasti osallistetaan ja miten eri lähtökohdista olevia nuoria kuullaan aiheista, on meillä vielä tekemistä.”
Puolueen päättämisen pelko
Yhä harvempi nuori liittyy poliittisiin puolueisiin. Sen sijaan he saattavat tarttua aktivismiin ja keskittyvät heille henkilökohtaisesti tärkeisiin asioihin, kuten ilmastokriisiin, tasa-arvoon tai globaalien epäkohtien korjaamiseen. Kun vaikuttamisen tapoja etsitään ja löydetään itse, saattaa perinteinen puoluepolitiikka jäädä taka-alalle.
Nuorten on vaikea sitoutua yhteen puolueeseen, jos puolueen arvot eivät tunnu täysin omilta tai jos linjaukset tuntuvat nuorelle siltä, että ne muuttuvan jatkuvasti. Myös politiikan monimutkaisuus ja ristiriitaiset lupaukset voivat tuntua turhauttavilta.
Pelko julkisesta arvostelusta oman puolueen valintaan liittyen ja politiikan yhä kärjistyneempi voivat ilmapiiri vieraannuttaa nuoria entisestään. Arvostelun pelko saattaa johtaa siihen, ettei uskalleta ilmaista mielipidettä lainkaan. Viime viikolla aiheesta kirjoitti esimerkiksi Helsingin sanomat 22.5. julkaistussa jutussa. Artikkeliin haastatellut opettajat kuvasivat, että osa oppilaista ei uskalla ilmaista luokassa mielipidettään, koska pelkäävät tulevansa kiusatuksi.
Razmyarin mielestä yhteiskunnan tulisi olla moniääninen, jotta demokratia edistyisi.
“On pelottavaa ,ettei edes kahvilassa voi puhua oman seurueensa kesken, kun pelkää jonkun kuulevan toisesta pöydästä. Se on pelottava kehitys, kun yhteiskunnan tulisi olla moniääninen ja se on yhteiskunnan kantava voima. Se vie yhteiskuntaa todella huonoon suuntaan”
Nuorilla on tahtoa vaikuttaa ja muuttaa maailmaa. Tärkeää olisi varmistaa, että nuoret kokisivat politiikan tarjoavan siihen mahdollisuuden. Vain näin rakentuu yhteiskunta, jossa jokaisen ääni kuuluu.
Teksti: Antti Kuokkanen
Kuva: Jukka-Pekka Flander
