Nuorten kilpaurheilu on aihe joka ei lopu kulumallakaan. Nuorten urheilijoiden lopettamisesta on puhuttu paljon, mutta kuinka asiat tosiasiassa ovat?
Kilpaurheilu terminä herättää ihmisissä ristiriitaisia tunteita. Osalle kilpaurheilu herättää närkästystä, osalle kilpaurheilu luonnollista ja mielekästä. Valmentajan roolista on puhuttu vuosia. Valmentajien toiminta mielletään usein autoritääriseksi, yksipuoliseksi ja valmentajalähtöiseksi toimimiseksi. Nykyään valmentaminen on murroksessa, ja trendi on mennyt ja menossa hyvin urheilijalähtöiseen valmentamiseen.
– Ennen oli enemmän sitä, että valmentaja sanoo mitä tehdään ja näin mennään. Nyt keskustellaan enemmän pelaajan kanssa ja yritetään saada pelaaja osallistettua ja hänelle antamaan vastuuta omasta kehittymisestään ja itsetuntemuksestaan, missä on kehityskohteita ja missä on vahvuuksia. Pelaaja osallistuu paljon enemmän ainakin meidän valmennuksessa omaan kehittymiseensä kuin aikaisemmin, kertoo Helsingin Jokereiden U20-U16 joukkueiden valmennuspäällikkö Olli-Pekka Yrjänheikki.
– Millä tavalla johdetaan, millä tavalla saadaan ihmisestä paras irti, millä tavalla motivoidaan, tälläisen kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen hyödyntäminen tämän päivän valmennusprosessissa on korostunut. Nämä asiat nostaa esiin HJK:n kehitys- ja urheilujohtaja Miika Takkula.
Valmentaminen – isossa roolissa nuoren kasvussa
Valmentamisen vaatimukset ovat lisääntyneet. HJK:n Takkulan mielestä on hieno nähdä, että moni suomalainen nuori ja vanhempikin valmentaja on ottanut haasteen vastaan ja lähtenyt päivittämään ja laajentamaan omaa ymmärrystään ja osaamistaan. Takkula mainitsee myös valmennustiimien johtamistavan muuttuneen. Päävalmentajat osaavat hienosti roolittaa omaa valmennustiimiä niin, että jokaisesta saadaan paras irti, ja se näkyy välittömästi myös nuorille urheilijoille.
– Kyllä valmentajan rooli on merkittävä siinä. Valmentaja luo joukkueeseen ilmapiirin, päivittäin toimii nuorten kanssa, luo merkityssuhteita, antaa kannustavaa palautetta, johtaa joukkuetta pettymysten aikana, kyllä valmentajan rooli on hyvin keskeinen siinä miten nuori kehittyy, kasvaa ja haluaa pysyä siinä ympäristössä, Takkula kertoo.
– Toinen tekijä on se, miten nuoret sosialisoituu keskenään, ja siinäkin valmentajalla on iso rooli, miten joukkue ryhmäytyy. Se on iso tekijä, Takkula lisää.
Suomen Olympiakomiteassa valmennuskulttuurin muutos on myös huomattu.
– Valmennuskulttuuri on kehittynyt ihan valtavasti, urheilun valmentamisesta ihmisen valmentamisen suuntaan, mikä sitten lasten ja nuorten valmennuksessa tarkoittaa jokaisen osallistujan huomioimista yksilönä, ja puhutaan urheilija- ja ihmislähtöisestä valmentamisesta. Tämä on ihan selkeä kehityssuunta, Olympiakomitean seuratoimintayksikön johtaja Jaana Tulla kertoo.
Valmentajat ovat todella isossa roolissa jos ajatellaan lapsien ja nuorten kehityksessä ja kasvussa. Olympiakomitean Tullan mielestä suomalaisen liikunnan ja urheilun tulevaisuuden tärkein yksittäinen tekijä on valmentautumisen kehittäminen ja suunta mihin ollaan menossa.
– Monelle lapselle ja nuorelle, kilpaurheilussakin mukana oleville, valmentaja saattaa olla se tärkein aikuinen ja auktoriteetti, vähättelemättä perheiden rooleja, Tulla kertoo.
– Osittain valmentajat ovat jakamassa vanhempien ja koulun kasvatustyötä, vaikkei edes tarvitsisi, eikä sitä heiltä voitaisi olettaa, Tulla lisää.
Drop out? Mitä se on, ja onko sitä?
Drop outista puhutaan nuorten urheilussa paljon. Termillä tarkoitetaan nuorten urheiluharrastuksen lopettamista. Kilpaurheilussa sitä ei juurikaan tapahdu. Mistä se johtuu? Haastatteluiden pohjalta nousee esiin yhtenäinen asia. Urheilijoiden motivaatio.
Jokereissa kilpaurheiluvaiheessa niin sanottua drop outtia ei ole. Yrjänheikin mukaan asiaan on monta tekijää. Pelaajat jotka hakeutuvat Jokereihin, ovat erittäin motivoituneita ja tavoitteellisia. Toiminnan ollessa laadukasta ja urheilijalle mielekästä, on se isoin tekijä sille, että drop outtia vältetään. Tässä valmentajien rooli on avainasemassa.
– Vielä tärkeämpi tekijä kuitenkin on se, että joukkeiden ilmapiiri on sellainen että he viihtyvät keskenään. Yhteenkuuluvuuden tunne on todella tärkeä ja sitä luodaan pitämällä arvokeskusteluita ja luomalla ilmapiirin jossa ollaan suoria ja rehellisiä ja että on tosi coolia yrittää täysillä ja että on mahtavaa kun iloitaan toisten onnistumisista. Täten luodaan ilmapiiri jossa joukkue viihtyy keskenään, ja voidaan kilpaillakkin keskenään. Kilpailullisuus treeneissä on ok, ja se taas lisää joukkueen ja yksilön kehittymistä. Se taas ruokkii motivaatiota. Täten saadaan positiivinen lumipalloefekti, Jokereiden Yrjänheikki kertoo.
Motivaatio ajaa eteenpäin, myös läpi epäonnistumisten
Nuoret kilpa- ja huippu-urheilupolulla ovat pääsääntöisesti todella motivoituneita ja sitoutuneita. Tämän seurauksena pettymysten ja onnistumisten käsittely nuorella urheilijalla on hyvällä tasolla. HJK:n ympäristössä kaikki pohjautuu siihen, mitä nuori tekee kilpa- ja huipputasolla, perustuu siihen että nuori on saavuttamassa unelmiaan jonka takia intohimo ajaa nuorta eteenpäin, kehittämällä itseään.
Takkulan mukaan HJK:ssa drop out-ilmiö lopettavien pelaajien osalta on kilpajalkapallon osalta hyvin marginaalissa. Vuositasolla puhutaan 0-3 pelaajan lopettamisista SM-tason joukkueissa. Joinain vuosina kaikki pelaajat pysyvät toiminnassa mukana, ja ovat seuraavana vuonna seuran ja joukkueiden toiminnassa mukana. Takkula uskoo, että HJK:ssa drop out on hyvin vähäistä, koska HJK tarjoaa toimintaa jokaisen oman motivaation ja taitotason mukaan. Toiminta on Takkulan mukaan laadukasta, mielekästä ja merkityksellistä, ja siitä Takkula antaa tunnustusta seuran valmentajille ja sille, miten valmentajat pelaajien kanssa päivittäin toimii.
Olympiakomiteassa seurataan nuorten lopettamisia Suomisportin rekistereistä kerättävällä datalla. Suomisportissa on mukana 71 lajiliittoa. Pandemian aikana Tullan mukaan nähtiin huolestuttava pudotus, pahimmillaan 41 prosenttia lapsista ja nuorista oli lopettanut. Tulla haluaa kuitenkin korostaa että kesän 2022 lopussa otetuista luvuissa harrastajien määrä on viiden prosentin nousussa suhteessa pandemiaa edeltävään aikaan. Pandemian aikainen drop out oli mielenkiintoinen kilpaurheilun kannalta, sillä suurin osa lapsista ja nuorista jotka tippui harrastuksista, olivat niin sanotuissa matalan kynnyksen toiminnassa mukana olevia, jotka harrastavat muutenkin liian vähän. Kilpaurheilijat pääsääntöisesti siis pysyivät harrastuksissa mukana. Drop out ikä keskimäärin tippui pandemian aikana kahdestatoista ikävuodesta kymmeneen ikävuoteen.
Kustannukset – kilpaurheilu maksaa, miten sitä tuetaan?
Kilpaurheilu on kallista. Etenkin pääkaupunkiseudulla, hallien ja kenttien vuokrat ovat kalliita, ja rahaa menee muunmuassa valmentajien palkkioihin ja pelimatkoihin. Avustusta kuitenkin voi hakea monella tavalla.
– Jääkiekkoliitolla on parikin erilaista tukimuotoa, jota voi hakea U20-U10 pelaajat. Meilläkin on vuosittain 10-15 perhettä saanut tukea lasten kausimaksuihin. Jokereissa U20-pelaajille toiminta on ilmaista ja U18-pelaajille seura maksaa 66% oikeista kuluista. Jokereissa kilpaurheiluvaihe on suhteellisen edullista, Jokereiden Yrjänheikki kertoo.
Seurat tekevät nyt jo paljon, mutta harrastusten kustannusten noustessa, lisäapuja kaivataan.
– Nään haasteena sen edelleen, seura on tehnyt paljon, meillä tulee osakeyhtiön kautta tähän SM-toimintaan vuosittain paljon taloudellista tukea, ja sen lisäksi meillä on tälläinen Aulis Rytkönen-rahasto vähävaraisille pelaajille, joilla on erilaisten sosioekonomisten taustojen takia taloudellisia haasteita, niin tästä vuosittain voi hakea tukea tai stipendiä. Sitten sisäisillä ratkaisuilla ollaan haluttu vaikuttaa siihen, että ne kustannukset eivät olisi liian korkeita. Mutta kyllä edelleen näen itse, jos katsoo tästä kolme-viisi vuotta eteenpäin, meidän pitää pystyä vielä enemmän tekemään toimenpiteitä, jotta nämä pelaamisen ja tavoitteellisen pelaamisen kustannukset olisivat matalemmat, HJK:n Takkula kertoo.
– Me tehdään paljon yhteistyötä, ja tässä on monenlaista tasoa. Seuroilla on omia stipendi- ja tukirahastomuotoja tosi monilla. Useilla lajeilla on tukirahastoja tai säätiöitä vähävaraisten tukemiseen, esimerkiksi jääkiekossa on todella merkittävä säätiö, joka jakaa ihan seitsemännumeroisen summan. OKM tukee seuroja kehittämistuen avulla, josta yhtenä tavoitteena on nimenomaan hillitä harrastusten kustannuksia ja osallistumismaksuja, Olympiakomitean Tulla avaa.
Ulkopuolinen tuki ei rajoitu vain pelkästään seurojen ja lajitoimijoiden jakamiiin tukiin.
– On myös muita yhdistyksiä urheilun ulkopuolelta jotka tukevat lasten ja nuorten harrastamista. On Hope Ry:tä, SOS Lapsikylää ja Pelastakaa Lapset Ry:tä, Tulla muistuttaa, ja kannustaa vähävaraisia perheitä ottamaan selvää ja hakemaan tukea lasten harrastamiselle.
Energiakriisin aikana, ja yleisten kustannusten kasvaessa, Olympiakomitean Tulla kertoo kuulleensa, että seuroilta pyydetään lisää maksuaikaa, alennuksia tai vaihtoehtoisia maksutapoja, esimerkiksi talkootöillä.
Vanhempien rooli
Vanhempien rooli on keskeinen. Klassinen kolmen K-kirjaimen sääntö vanhemmille, kuljeta, kustanna & kannusta, kaipaa pieniä muutoksia. Nykyään joukkuelajeissa kaivataan lisäystä Kasvata, jolloin joukkueurheilun lainalaisuudet helpottuu. Tulla kertoo itse ajavansa muutoksilla muunmuassa kimppakyytejä, jotta kustannukset pienenisivät, ja ympäristöhaitat vähenesivät. Myös kannustamiseen Tulla ottaa kantaa.
– Kyllä se kannustaminen on tärkein, toivon vanhemmilta tukea etenkin siihen lasten omaan toimintaan, mutta haluan nostaa sen esiin, että me tiedetään katsomokäyttäytymisessä tapahtuvan paljon epäasiallisuutta. Kyllä toivoisin vanhempien ajattelevan, että kun meillä on joissain lajeissa kroonista tuomaripulaa, ja ohjaajapulaa, oli siellä nuoria tai vanhoja tuomareita tai ohjaajia, saisivat he työrauhan, sillä meillä ei ole varaa menettää yhtään vapaaehtoista. Toivon vanhemmilta vastuullista käyttäytymistä lapsen ja nuoren harrastuksen pinnalla. On myös mahtava huomata että jos voimavaroja riittää, vanhemmat ovat mukana talkootöissä tai ottelutapahtumissa, Tulla kertoo.
Kolme K-kirjainta, kuljeta, kustanna & kannusta. Kaipaisiko vielä yhden?
– Vanhempien rooli on todella tärkeä. Kyllähän se vaatii koko perheeltä sitä että priorisoidaan sen nuoren tavoitteellinen toiminta arjessa. Tarkoittaa siellä sitä, että tarjotaan se tuki siihen ohjatun harjoittelun ulkopuolisiin asioihin, ravintoon, lepoon ja logistiikkaan, ja koko vuosikalenterin priorisointi SM-tason tavoitteellisen toiminnan pohjalta, HJK:n Takkula painottaa vanhempien roolia.
Jokereissa vanhemmat toimivat U18-ikäluokkaan asti otteluiden toimitsijoina. Tärkeintä Jokereille on, että vanhemmat tukisivat urheilijoita samaan suuntaa seuran kanssa. Jokereiden Yrjänheikki kertoo että toivoo vanhempien kasvattavan sosiaalisia ja hyviä tyyppejä. Nämä ovat joukkuepelin kanssa toimiessa tärkeitä piirteitä, joita toivotaan että kotikasvatuksessa korostettaisiin. Vanhemmille olisi hyvä lisätä sääntöön yksi K-kirjain vielä. Kasvata.
Teksti: Nico Niskanen
Etusivun kuva: Suomen Olympiakomitea
Jutun kuvat: Pixabay
