Keihäänheitto on laji, jolle voi syttyä myös myöhemmällä iällä. Sen tietää Asko Alenius, joka käy heittämässä keihästä lähes päivittäin. Heittopaikat Lauttasaaressa on kuitenkin vähissä, mikä aiheuttaa osittain huolta Aleniuksen harrastukselle.
Lauttasaaren Ruukinlahdenpuistossa lentää 500-grammainen keihäs. Sen takana myhäilee 73-vuotias lempeän hymyn omaava ukkomies, Asko Alenius. Hän on keihäänheitosta varttuneemmalla iällä innostunut veteraaniurheilija, joka on tuttu näky kyseisessä puistossa. Usein Asko saapuu heittopaikalle yksin, mutta toisinaan heittoja on seuraamassa myös hänen vaimonsa.
Jokseenkin vaatimaton Alenius käy viskomassa keihästä lähestulkoon joka päivä, jos vain sää suosii. Miehen omien sanojensa mukaan yksi harjoituskerta kestää vähintään kaksi tuntia ja se koostuu heittämisen lisäksi hyvistä lämmittelyistä. Keihäänheitto on raju laji erityisesti ylävartalolle, mutta se ei tunnu tätä rautaista teräsvaaria haittaavan. ”Kyllä mulla paikat kestää”, tuumii Alenius.
Liikunta tärkeässä osassa läpi elämän
Kaikenlainen liikunta on aina ollut lähellä Aleniuksen sydäntä. Nuoruudessa hän on harrastanut muun muassa pikajuoksua, mutta myös keihäänheittoa tuli kouluikäisenä kokeiltua. Jo silloin laji sujui mallikkaasti, mutta varsinainen palo keihäänheittoon on syntynyt vasta seniori-iässä. Alenius alkoi harrastaa lajia tosissaan muttei liian vakavissaan noin kahdeksan vuotta sitten.
Alenius on asunut Lauttasaaressa jo pitkälti yli 20 vuotta, mutta lapsuuden hän vietti Vihdissä. Seuratasolla hän edustaakin vanhoja perinteitä noudattaen Vihdin Urheiluveteraaneja. Hän kilpailee pari kertaa kesässä Suomen aikuisurheiluliiton (SAUL) järjestämissä yleisurheilukilpailuissa, tällä hetkellä M70-sarjassa. Ikäluokat määräytyvät SAUL:n kilpailuissa viiden ikävuoden välein.
SAUL:n kilpailutoiminta on ympärivuotista, mutta Aleniukselle keihäänheitto on puhtaasti kesäharrastus. Kun sää kylmenee, myös keihäs ja piikkarit siirtyvät talviteloille. Muu liikunta, kuten lenkkeily pysyy arjessa kuitenkin mukana ympäri vuoden, myös talvisin.
Harjoittelupaikat tiukassa
Aleniuksen uniikki heittopaikka, liikenteen välittömässä läheisyydessä, voi äkkiseltään herättää ihmetystä. Lopulta syy heittopaikan valinnalle on kuitenkin selvä: kyseinen puistoalue on ainoa paikka Lauttasaaressa, jossa keihäänheitto on mahdollista. Läheisestä liikuntapuistosta löytyy kyllä 350 metrin kiertävällä juoksuradalla varusteltu yleisurheilukenttä, mutta kentälle asetettu tekonurmi estää heittämästä keihästä siellä.
Muutama vuosi sitten Alenius kävi kokeilemassa heittämistä myös muun muassa Otaniemen urheilukentällä, mutta koska hän ei edusta paikallista seuraa, oli hänen vaikeaa löytää vapaita vuoroja heittämiselle. Tästäkin syystä hän on nähnyt parhaakseen valita heittopuiston läheltä kotiaan, ilman huolta heittäjien paljoudesta.
Ei puisto heittäjälle kuitenkaan missään nimessä ideaali heittopaikka ole. Erillisen vauhdinottoradan puuttuessa heittämisessä lienee omat vaaransa varsinkin sateisten päivien jälkeen. Vaikka Aleniuksella onkin jalassa piikeillä varusteltu piikkari, on erityisesti vauhdin ottaminen nurmikolla turhankin riskialtista. Suuremmilta haavereilta ollaan Askon onneksi kuitenkin vältytty.
Treenipaikasta puhuttaessa Alenius on syystäkin mietteliäällä tuulella, sillä myös Ruukinlahdenpuisto on lähitulevaisuudessa vaarassa siirtyä muuhun käyttöön. Kyseiselle paikalle on jo vuosia kaavailtu jalkapallojunioreita palvelevaa kuplahallia. Kaupunginosaa koskevassa toimintasuunnitelmassa on varauduttu kuplahallin rakentamiseen vuosien 2023-2024 aikana, mutta ainakaan tällä hetkellä hanke ei näytä etenevän. Nähtäväksi jää, kuinka pitkään Alenius saa nauttia nykyisestä harjoittelupaikastaan.
Teksti ja kuvat: Juuso Petäjäsuo
