Viikonpäivästä tai pyhistä välittämättä, kamera käynnistyy. Takana saattaa olla vuorokausia kestänyt putki sisällöntuotannon parissa ja ties kuinka monta edessä. Visiota paremmasta elämästä on taas siirretty vuorokautta edemmäs.
Kasvottomat seuraajat janoavat viihdettä iltaansa. Viihdebisnekselle ei löydy edelleenkään vertaista.
Striimauskulttuuri, jossa kuvataan reaaliajassa omaa elämäänsä katsojille, on yleistynyt valtavasti viime vuosikymmenen aikana. Tähän osasyynä on tekniikan valtaisa kehittyminen, joka mahdollistaa kenelle tahansa resurssit itsensä taltioinnille.
Tarvitset mukaasi ainoastaan riittävän nettiyhteyden, varavirtaa ja älypuhelimen.
Sen jälkeen vain taivas tai hauta ovat rajoittamassa alkavaa uraasi viihdetaivaan tulevana tähtenä.
Ilmiön tarkkaa alkamisajankohtaa on vaikea määrittää, mutta viitteitä nykyisen kaltaisesta toiminnasta nähtiin jo YouTuben alkuaikoina, vuodesta 2006 eteenpäin.
Irvokkaan rehellinen taltiointityyli niitti mainetta, ja tuolloiset Tube-tähteyden pioneerit keräsivät tunnettavuutta jopa kotikaduillaan käyskennellessä. Alkavan videohuuman Suomessa aluilleen laittoivat muun muassa seuraavat nimimerkit: Niilo22, Pasi Viheraho, Markoboy, Sillu100, MarkoRepairs sekä DjPate246, vain muutamia mainitakseni.
Nämä perinteikästä Suomi-kuvastoa edustavat linssiluteet onnistuivat taltioimaan terävän nerokkaasti sitä korutonta arkea, jonka piirissä vähempiosaiset asukit päivittäin elivät.
Arkielämän karu peili
Kanavilla testattiin erilaisia ruokia, esiteltiin kauppareissuilta saatuja saaliita, avauduttiin teiden suolaamisen vaikutuksesta auton helmojen ruostumiseen sekä kuvattiin herrojen keskinäisiä illanviettoja läheltä, ilman filttereitä.
Materiaalia ladattiin palvelimille leikkaamattomana ja raakana, välittämättä kellonajasta tai päivästä. Näillä videoilla ei pyrkimyksenä ollut seuraajamäärän kasvattaminen, taikka katselukertojen kerääminen, vaan puhtaasti oman elämänsä dokumentointi suoraan ja läheltä.
YouTubessa kesti vielä kauan, ennen kuin striimiominaisuudet tulivat palvelun käyttöön, mutta näillä videoilla oli jo nähtävissä samoja trendejä, jotka nykyaikana ovat itsestäänselvyyksiä katsojille.
Menestyksen vaatimat ominaisuudet
Live-lähetyksiä seuratessa voi nähdä pahoinvointia laajalla skaalalla: työttömyyttä, mielenterveydellisiä ongelmia, köyhyyttä, kouluttamattomuutta, väkivaltaisuutta, päihteiden riskikäyttöä, impulsiivisuutta.
Edellä mainituista tähdistä moni vielä jatkaa tuotantoaan, osan on kohtalo korjannut uomiinsa. On selvää, että jos sisältöä luo itseään kuluttamalla, ei vuosien päästä ole enää paljon vartta jäljellä.
Mutta nykyään ollaan entistäkin synkemmissä vesissä.
Suoratoistokulttuurin äärimmäiset esimerkit pulpahtelivat pinnalle ehkä vuonna 2018. Tarkkaa ajankohtaa on hankala määrittää, johtuen internetkulttuurin jatkuvista muutoksista.
Siinä missä entisaikoina videoissa saattoi esiintyä suhteellisen räyhäkästä alkoholinkäyttöä, pysyi toiminta vielä kohtuullisen käyttäytymisen rajoilla.
Tämä uusi aika toi tullessaan toimintamallit, jossa omaa päihteiden käyttöä kuvattiin livenä jopa tuhansille katsojille, päivä- tai viikkokausia yhtä soittoa. Päähenkilö saattoi joutua taltioinnin aikana mitä eriskummallisiin tilanteisiin, poliisin säilöstä aina toiselle paikkakunnalle asti.
Miksi tätä tehdään, ja kuka sitä oikein katsoo?
Onnistuin saamaan kiinni pitkän linjan seuraajan, jolle koko ilmiön historia on tuttua, aina sen alkuajoista saakka. Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi haastateltava ei esiinny jutussa omalla nimellään, vaan hänestä käytetään nimeä Matias. Vastauksista ilmenee hyvin, mistä syystä aika ajoin vulgaarikin sisältö vangitsee katsojan mukaansa. Striimien parissa voidaan viettää pitkiäkin aikoja, ja eräänlaisten ’’saagojen’’ ääressä viihdytään jopa päiväkausien ajan.
Rappiostriimajien keskuudessa, kun reissut tuntuvat lähes poikkeuksetta venähtävän vuorokausienkin mittaisiksi.
Mikä tässä kaikessa siis kiehtoo?
’’Totuus on tarua ihmeellisempää. Vaikka rappiotubestriimeissä ei ole koskaan käsikirjoitusta, tuntuu välillä, että olisi, koska livelähetyksiin mahtuu niin uskomattomia käänteitä. Genre on tahaton komiikka, jota elämän ja yhteiskunnan laiminlyömät raasut tuottavat luontaisesti’’, aloittaa Matias puheenvuoronsa.
Myös päihteiden käyttö viehättää. Parhaimmillaan lähetykset antavat inspiraatiota omiinkin illanviettoihin niin juomasuositusten kuin ajanviettotapojen muodossa.
’’Rappiotube on nostanut monia alkoholituotteita klassikkoasemaan, kuten tanskalainen Bear beer-olut ja kotimainen Pastillishot-likööri. Myös tietyt ruoka-annokset; seinäjokelainen kanakori tupladipillä, ja nurmeslainen kanapottuannos, nauttivat huomattavaakin kulttimainetta.’’
Rahaa lähetyksien pyörittämiseen annetaan lahjoitusten muodossa. Yleensä pottia kartutetaan mahdollistamaan joku tietty aktiviteetti tai reissu. Pääosin saadut rahapotit sijoitetaan kuitenkin oman elämisen rahoittamiseen.
Rahaa tulee lahjoitettua siksi, että sitä vastaan saa ”sisältöä’’.
Yksi tyhjentää putelinsa ykkösellä kympistä, toinen täyttää viinakaappinsa neljästä kympistä ja kolmas maksaa satasesta reissunsa toiselle paikkakunnalle, kollegan lähetykseen esiintymään.
’’Aito onni, mitä lahjoitukseni tuottaa, piristää minua. Win win-situation’’, Matias selittää.
Uuden ajan gladiaattorit
Myös skenen ristiriitaisuus kiehtoo. Voisi ajatella, että yhteiskunnan heikko-osaisimpien yksilöiden yllyttäminen jopa vaarallisiin toimiin, ainoastaan viihteen nimissä, olisi äärimmäisen kyseenalaista. Mutta onko näin todella? Ovathan he täysi-iän jo ylittäneitä, aikuisia ihmisiä. Katsojakunnan keskuudessa ajatellaan toiminnan olevan täysin moraalisesti oikein. Pieniä pistoja omatuntoon on kuitenkin hankala välttää.
’’Kyseessähän on tavallaan moderni gladiaattoriareena. Maksan tiedostaen riskin, että ’artistille’ voi sattua jotain. Tiedän myös, ettei jatkuva päihteidenkäyttö ja rappioelämäntapa ole pitkäkestoista, siksi myös silloin tällöin ilmenevät sydänpistot ovat tässä lajissa tavallisia’’, päättää Matias keskustelun.
Viihteestä todelliseksi ongelmaksi
Välillä sisältö kuohahtaa yli. Striimeissä yleisön viihdyttämiseksi tapahtuvat toimet päätyvät oikeusistuimeen saakka. Todennetusti ainakin kaksi eri sisällöntuottajaa, Tampereen Tero sekä Upi-nimimerkeillä tunnetut henkilöt, ovat viralliset tuomiot toiminnastaan saaneet.
Edellä mainitun Teron matka käräjäoikeuden penkkiin sai alkunsa Tamperelaisessa Subway-ravintolassa tapahtuneesta kunnianloukkauksesta liven aikana. Samassa istunnossa tuomio annettiin myös perättömästä vaarailmoituksesta. Tämä oli ensimmäisiä kertoja, kun toiminta lähti eskaloitumaan välinpitämättömän itsetuhoiseksi kyseisellä henkilöllä. Sisällön eteen oltiin valmiita menemään äärimmäisyyksiin, jonka johdosta sivulliset joutuivat kärsimään näennäisen viihteen nimissä.
Paltamolainen, Upi-nimimerkkiä käyttävä Arttu Pulkkinen on taas saanut tuomionsa törkeästä rattijuopumuksesta sekä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Jälkimmäisestä Paltamon paikallislehti julkaisi rikosta koskevan pääkirjoituksen. Absurdeinta koko tilanteessa on se, että herrojen vauhti ei hidastunut laisinkaan. Tuntui siltä, että heidän maineensa vain kasvoi seuraajakunnan keskuudessa. Normaalien käytösmallien tietoinen rikkominen on arvostettua skenen sisällä.
Sisällöntuottajan kova kohtalo
On erittäin ilmeistä, että tämänkaltainen toiminta ei voi hedelmällisesti jatkua kovinkaan pitkään. Kun ohjelmiston kärki vaatii kehonsa temppelin tuhoamista, ei voittajia tässä lajissa paljoakaan tunneta. Niillä muutamalla vuodella mitä sisältöä jaksetaan tuottaa, on todella kova hinta. Vaikkakin esimerkiksi Tampereen Tero onnistui keräämään jopa tuhansia euroja lahjoituksia suosituimpana vuotenaan, paljastavat tuoreet sisällöt tuon olevan enää kaukainen muisto. Sen sijaan erinäisiä fyysisiä sekä henkisiä ongelmia näyttää kyllä löytyvän. Ollaankin tilanteessa, josta on hankala enää nousta jaloilleen.
Päätös ryhtyä mukaan leikkiin on todellinen riski. Videoista käy selkeästi ilmi, että suurin osa tekijöistä on muutenkin toimeentulotuen varassa, joten saaduista rahallisista lahjoituksista joutuu helposti ongelmiin Kansaneläkelaitoksen kanssa.
Miltä tulevaisuus näyttää?
Striimaamista voi myös harjoittaa päivätyönä. Twitch-nimeä kantava suoratoistoalusta mahdollistaa elantonsa tienaamisen suuren yleisön mielestä ansaitummin. Sielläkin on tosin käynnissä ajanjakso, jossa katsoituimmat sisällöt ovat luonteeltaan päihdepainoitteisia. Railakkaan menon täyttämä viikonloppu kerää katsojia puoleensa moninkertaisesti, verrattuna esimerkiksi perinteikkäämpiin pelistriimeihin.
Mielenkiintoista tässä kokonaisuudessa on se, että toimintamallit ovat hyvin samankaltaisia pitkäaikaissyrjääntyneiden sekä ammattilaisten välillä. Silti jälkimmäinen on yleisesti hyväksyttävämpää. Taustalla voi olla isoakin yritystoimintaa, ja palkkaa saatetaan maksaa tuotannon parissa työskenteleville henkilöille. Parhaimmillaan vuositulot voivat nousta tuhansiin euroihin kuukaudessa, riippuen kaupallisten yhteistöiden määrästä sekä tilaajamäärän suuruudesta. Tilaajalla tarkoitetaan katsojaa, joka maksaa tietyn kuukausittaisen summan katsomastaan sisällöstä, ja saa tätä maksua vastaan erinäisiä etuja tavalliseen seuraajaan verraten.
Kuinka pitkälle vapaaehtoinen sekoilu voi siis vielä mennä? Maailman epävarma nykytila ei ainakaan vähennä nuorten miesten syrjäytymisriskiä. Kun elämän perustukset ovat hatarat, ei paljoa vaadita laittaa kaikki peliin. Jos olo on tuntunut aina näkymättömältä, antaa itsensä julkiseksi laittaminen mahdollisuuden päästä esiin kaltaistensa keskuudessa.
Toimittaja on seurannut useamman vuoden jutussa käsiteltyä materiaalia. Tekstissä esitetyt väitteet perustuvat näiden katsomiskokemusten aikana tehtyihin huomioihin.
