Elämme aikakautta, jossa teknologia määrittää lähes jokaisen osa-alueen elämästämme. Teknologia on helpottanut arkeamme monin tavoin, mutta samalla se on tuonut mukanaan uuden ilmiön: teknostressin.
Olemme yhteydessä toisiimme enemmän kuin koskaan, mutta samalla aivot eivät saa tarvitsemaansa lepoa. Teknostressi tarkoittaa stressiä, joka syntyy jatkuvasta laitteiden käytöstä, tietotulvasta ja odotuksesta.
Kun puhelin värisee taskussa, tulee tarve kaivaa se välittömästi esiin ja olla jatkuvasti tavoitettavissa. Raitiovaunussa hetkeksi katseen nostaessa huomaa muiden kanssakulkijoiden katseet omassa älylaitteessa.
Mitä tapahtuu, kun teknologian tuoma jatkuva yhteys ja paine alkaakin tuntua ylikuormittavalta ja puristavalta paineelta rinnassa?
Teknostressi vaikuttaa erityisesti aivojen etuotsalohkon osaan, prefrontaaliseen aivokuoreen, joka vastaa keskittymisestä, päätöksenteosta ja itsesäätelystä. Jatkuvat keskeytykset, kuten ilmoitukset ja viestit, kuormittavat tätä aluetta, mikä heikentää kykyämme syventyä tehtäviin ja hallita ajankäyttöä.
Prefrontaalinen aivokuori toimii yhteistyössä muiden aivojen osien, kuten mantelitumakkeen kanssa. Teknostressi voi aktivoida mantelitumakkeen, joka säätelee tunteita ja stressireaktioita. Kun koemme paineita olla aina tavoitettavissa tai käsitellä jatkuvaa uutisten tietotulvaa, mantelitumake voi ylivirittyä, mikä lisää ahdistusta ja stressihormonien, kuten kortisolin eritystä. Tästä johtuu yleistyneet keskittymisvaikeutemme modernissa yhteiskunnassa.
Vaikka teknologia on luotu helpottamaan työtä ja viestintää, se voi kääntyä itseään vastaan, jos se alkaa hallita meitä eikä toisinpäin.
Kun käsittelemme jatkuvasti suuria määriä tietoa eri kanavista, työmuisti kuormittuu, ja kyky oppia uutta tai tehdä järkeviä päätöksiä heikkenee. Teknologian käyttö voi johtaa kuormittavaan tilaan, jossa yksilö kokee itsensä epäonnistuneeksi teknologian hallinnassa.
Ihminen ei ole evolutiivisesti kehittynyt käsittelemään rajatonta tietotulvaa ja jatkuvaa tavoitettavuutta.
Miten voimme löytää tasapainon digitaalisen maailman ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin välillä? Ratkaisu teknostressiin ei välttämättä ole teknologian hylkääminen, vaan sen tietoinen rajaaminen. On kriittisen tärkeää opetella pitämään taukoja, sulkea ilmoitukset tarvittaessa. Olla offline.
Ihminen ei ole evolutiivisesti kehittynyt käsittelemään rajatonta tietotulvaa ja jatkuvaa tavoitettavuutta. Aivomme ovat tottuneet jakamaan keskittymisensä selkeisiin tehtäviin ja palautumaan levon kautta, mutta nyky-yhteiskunnassa tämä luonnollinen rytmi on hämärtynyt.
Luomme harhakuvan itsellemme kiireellisyydestä, kun saamme kymmeniä viestejä ja ilmoituksia päivittäin. Syntyy tunne, että kaikkeen pitäisi reagoida heti, koska aivot eivät erottele todellista kiirettä ja teknologian luomaa kiireen illuusiota. Jatkuva online-läsnäolo tuntuu yhtä tärkeältä kuin fyysinen osallistuminen.
Lopulta kysymys on tasapainosta. Teknologia ei itsessään ole hyvä tai paha, vaan sen vaikutukset riippuvat siitä, miten sitä päätämme käyttää. Teknostressi on merkki siitä, että tarvitsemme enemmän tietoista läsnäoloa, ja ennen kaikkea armollisuutta itseämme kohtaan.
Kuva: Senni Kujanpää
