Donald Trump vannoi eilen 20. tammikuuta virkavalansa ja nousi sen myötä virallisesti Yhdysvaltain 47. presidentiksi. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ovat ratkaisun avaimet Ukrainan sotaan Trumpin käsissä.
Trumpin ensimmäiseltä presidenttikaudelta tuttu oikukkuus oli vahvasti läsnä jo virkaanastujaispäivänä. Presidentti keskittyi virkaanastujaisseremoniassa pitämässään puheessaan pitkälti sisäpoliittisiin kysymyksiin sekä väistyneen presidentin Joe Bidenin aiempien päätösten perumiseen.
Toisen kautensa ensimmäisen päivän aikana Trump muun muassa allekirjoitti päätökset Yhdysvaltojen vetäytymisestä niin Pariisin ilmastosopimuksesta kuin maailman terveysjärjestö WHO:sta. Yhdysvallat irtautui ilmastosopimuksesta jo Trumpin ensimmäisen kauden aikana, kun taas Biden liitti maan takaisin vuonna 2015 solmittuun sopimukseen oman presidenttikautensa alussa.
Ukrainan sotaa ei mainittu Trumpin puheessa lainkaan, vaikka hän jo vaalikampanjansa aikana uhosi lopettavansa Ukrainan sodan vuorokaudessa. Lisäksi Trump on useaan otteeseen myös väittänyt, ettei sota koskaan olisi alkanutkaan, mikäli hän olisi ollut presidenttinä. Vaikka Trump sittemmin onkin höllentänyt aiempia aikataulupuheitaan, odotetaan Ukrainassa silti tuoreen presidentin seuraavia siirtoja.
Trumpin ulkopolitiikkaa leimaa edelleen suuri arvaamattomuus.
Virkaanastujaispuheen jälkeen Valkoisessa talossa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Trump kertoi aikovansa sopia tapaamisen Vladimir Putinin kanssa. Jo pitkään on odotettu, että “diilien” tekijänä tunnettu Trump pyrkii solmimaan sopimuksen, joka päättäisi jo kolme vuotta käynnissä olleen Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa.
Mahdollinen tapaaminen Putinin kanssa olisi selkeä muutos Yhdysvaltain ulkopoliittiseen linjaan suhteessa Venäjään verrattuna Bidenin presidenttikauden aikaiseen politiikkaan. Lännen suora dialogi Venäjän johdon kanssa on sodan alkamisen jälkeen rajoittunut muutamiin yksittäisiin eurooppalaisjohtajiin, joista tunnetuin tapaus on Venäjä-myötämielisenä tunnetun Unkarin pääministeri Viktor Orbánin vierailu Moskovassa viime kesänä.
Millainen tämä diili sitten voisi olla?
Vaikka Trumpin ulkopolitiikasta tiedetään jo hieman enemmän tämän ensimmäiseen presidenttikauden perusteella, leimaa sitä silti suuri arvaamattomuus. Tunnusomaista hänelle on ollut ennen kaikkea kahdenvälisten suhteiden korostaminen kansainvälisessä dialogissa.
Trump tuntee Putinin jo edelliseltä presidenttikaudeltaan ja on tiettävästi pitänyt tähän yhteyttä myös kausiensa välissä. Myös Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on keskustellut Trumpin kanssa jo useampaan otteeseen.
Ukrainan kannalta on perusteltua pelätä, että rauhanneuvottelut johtaisivat Ukrainalle ja siten myös muulle Euroopalle epäedulliseen lopputulokseen. Venäjän on arvioitu haluavan pitää kiinni sen laittomasti itselleen liittämistään alueista Ukrainassa.
Mikäli Ukraina joutuisi suostumaan alueluovutuksiin, olisi se selvä viesti Venäjälle siitä, että voimankäytöllä ja laittomilla hyökkäyssodilla se voisi tulevaisuudessakin muuttaa itsenäisten kansallisvaltioiden rajoja ja siten saavuttaa omia imperialistisia tavoitteitaan. Tämä olisi Euroopan ja maailmanrauhan kannalta tuhoisa skenaario.
Trump ei Amerikan suuruutta korostavassa hengessään halua näyttäytyä heikolta suhteessa Venäjään.
Toisaalta Venäjäkään ei voi olettaa, että se saisi läpi kaikkia vaatimuksiaan mahdollisissa rauhanneuvotteluissa. Inflaatio alkaa yhä suuremmin vaikuttaa venäläisten arkeen, ja Bidenin viimeisimpiin päätöksiin kuuluneet pakotteet Venäjän varjolaivastoa ja sen toteuttamaa öljykauppaa kohtaan aiheuttaa ison loven Putinin sotakassaan. Trump ei myöskään Amerikan suuruutta korostavassa hengessään halua näyttäytyä heikolta suhteessa Venäjään.
Tärkein lähtökohta Trumpille sodan ratkaisussa ei kuitenkaan ole Ukrainan, Euroopan tai Venäjän etu, vaan se, että hän sodan päättämällä saavuttaisi hyötyä sekä itselleen että Yhdysvalloille. Tämä toisi Trumpille myös sisäpoliittisia irtopisteitä verrattuna edeltäjäänsä, jonka ulkopolitiikkaa eilen virkaansa astunut presidentti on toistuvasti moittinut.
Trumpin mahdollisen rauhandiilin sisällöstä ei vielä ole tarkempaa tietoa. Vaikka sota saattaisikin sen myötä päättyä Ukrainan ja Euroopan kannalta huonoon lopputulokseen, on tällä hetkellä silti vaikea nähdä muuta tietä ulos pitkittyneestä ja luonteeltaan yhä staattisemmaksi kääntyneestä sodasta.
Ukraina ei ole saanut sodan voittamiseen tarvittavaa tukea länneltä, eikä näköpiirissä ole sellaista kehitystä, jossa EU-maat yhteisenä rintamana tukisi Ukrainaa tässä mittakaavassa.
Niin paradoksaaliselta kuin se saattaa Trumpiin liittyvien mielikuvien perusteella kuulostaakin, on tuoreella presidentillä Ukrainan sodan ratkaisun avaimet käsissään.
Teksti: Viktor Fagerudd
Kuva: Senni Kujanpää
