Vuoden 2019 asunnottomuustilastot kertovat positiivisesta kehityksestä, asunnottomien määrä laski edellisvuodesta. Ruusuiset ja kansainvälisestikin huomioidut asunnottomuustilastot eivät kuitenkaan näy yökeskus Kalkkersissa, jonka kävijämäärät ovat nousseet tasaisesti vuodesta 2017. 

Laura Harju tarjoilee mehua Kalkkersin asiakkaalle. Edellisenä päivänä Kalkkers oli saanut pussillisen korvapuusteja lahjoituksena paikalliselta leipurilta. KUVA: Sampsa Hannonen

On perjantai-ilta ja Vailla vakinaista asuntoa ry:n ylläpitämän yökeskus Kalkkersin edustalle on kokoontunut noin kymmenen yöllistä kulkijaa etsimään suojaa ja levähdyspaikkaa. Vertais -ja vapaaehtoistoiminnan keskus, Vepa muuntautuu öisin matalankynnyksen kriisipisteeksi asunnottomuudesta kärsiville. 15-paikkainen keskus on auki maanantaista sunnuntaihin, iltakymmenestä aamukuuten. 

Minuutit tuntuvat pitkiltä kylmän tuulen puhaltaessa pitkin Vaasankatua. Myrsky riepottelee Helsinkiä tänäkin viikonloppuna. Piritorin vieressä sijaitseva huomiota herättämätön yökeskus hukkuu kadun rauhattomaan perjantai-illan vilskeeseen. 

Yksi kävijöistä ei pysty seisomaan alaselkäkivun takia, vaan istuu käsilaukkunsa päällä. Joukossa pohditaan, johtuisiko kipu munuaistulehduksesta. Toinen kertoo saavansa kohta avaimet omaan kotiin, ja kolmas etsii amfetamiinia. Tätä ei lukuisista yrityksistä huolimatta löydy. Pitkiltä tuntuvien minuuttien jälkeen kello lyö kymmenen, ja kylmän viiman karaisema joukko pääsee astelemaan sisään.

Sisääntulijoilta kerätään nimet tai nimimerkit, mikäli sellaisen haluaa antaa. Näin saadaan tilastoitua kävijämääriä. Kysytään mahdollisista yöpaikoista ja yritetään selvittää avun tarvetta. Tämän jälkeen kerätään pullot pois, päihteitä Kalkkersissa ei käytetä.

“Hei, tännehän on tullut pöytäliinat!” huutaa lähes kaksi vuotta Kalkkersissa yöpynyt mies. 

“Olin kaksi viikkoa Lapissa kotiseuduilla ja nyt tulin takaisin Helsinkiin. Siinä ajassa täällä on jo ruvettu sisustamaan”, naurahtaa Kalkkersin vakiokävijä.

Keskuksen tunnelma on jännittynyt, ja riitaa syntyy milloin mistäkin. Päivän myötä kertynyt väsymys alkaa näkyä kadun kulkijoissa. Pienen huoneen molemmista päädyistä alkanut väittely on edennyt neliön muotoisen tilan nurkkaukseen, jossa jo lähes halausetäisyydellä olevat miehet vaihtavat toisilleen huutaen toinen toistaan agressiivisemman kuuloisia vironkielisiä lausahduksia. Tilanne rauhoittuu, kun Kalkkersin työntekijä Robin Helenius muistuttaa riitelijöitä kovaäänisesti kahvilan säännöistä.

“Täällä ei jumalauta tapella, nyt loppu!”

Tiloissa aikaansa viettävien yhteinen toive on, että häirikkö poistuisi. Tilanne päättyy ja innokkain kahdenkymmenen neliön häirikkö puhutellaan sekä neuvotaan poistumaan.

Keskuksen säännöt ovat selvät, vaikka niistä joudutaan ajoittain asiakkaita muistuttamaan. KUVA: Sampsa Hannonen

Kalkkersin kävijämäärät nousussa, vaikka asunnottomuus vähenee. Nuorten määrä lisääntyy huolestuttavasti

Asumisen rahoittamis -ja kehittämiskeskuksen teettämän vuosittaisen asunnottomuustilaston mukaan Suomessa on tällä hetkellä 4 600 asunnotonta. Luku on pienentynyt vuodesta 2018. Suomi on ainoa maa Euroopan unionissa, jossa asunnottomuus vähenee talouden taantumasta huolimatta.

Vaikka asunnottomuus vähenee, Kalkkersin asiakkaat ovat lisääntyneet tasaisesti kahden vuoden aikana. Yksiselitteistä vastausta tähän ei löydy. Vuonna 2018 käyntikertoja Kalkkersissa oli noin 3 500. Vuoden 2019 kävijämäärät nousivat kuitenkin vajaaseen viiteen tuhanteen. 

Keväällä 22 vuotta täyttävä Kalkkers on työllistänyt Maria kolmentoista vuoden ajan. Kuva: Sampsa Hannonen

“Sanotaanko nyt näin, että nämä ruusuiset asunnottomuustilastot eivät näy meidän työnkuvassa mitenkään”, kertoo Kalkkerssissa kolmetoista vuotta työskennellyt Mari Kokkonen. 

Huumeiden käyttö, lisääntyneet mielenterveysongelmat ja yleinen turvattomuus näkyvät Kalkkersin työntekijöiden mukaan katukuvassa. Erityisesti päihtyneiden nuorten lisääntynyt määrä kaduilla huolestuttaa. 

“Muutama vuosi sitten havahduttiin tähän ongelmaan, kun yhtäkkiä Kalkkersissa alkoi näkyä todella huonokuntoisia nuoria. Tämän myötä perustettiin Nuoli, jotta saataisiin näistä nuorista kiinni”, linjaa Mari huolestuneena. 

Sininauhasäätiön ja Vva ry:n yhteistyöhanke Nuoli on nuorten kohtaamis- ja tukipiste, joka on tarkoitettu kaikille 16-29 vuotiaille. Kolmivuotinen Nuoli-hanke yrittää tavoittaa ne nuoret, jotka mahdollisesti kärsivät asunnottomuudesta, päihdeongelmista tai muuten vaan ovat turvallista suojaa vailla. Nuoli toimii Asunto ensin -periaatteella, joten Mäkelänkadulla ympäri vuorokauden toimivaan suojaan on myös mahdollista mennä päihtyneenä. 

Pitkä päivä ulkona näkyy Kalkkersissa levottomuutena

“Onks kilometrejä takana?”, huikkaa Kalkkersin vakiokasvo sisään tulleelle huonokuntoiselle miehelle.

Jalat eivät tahdo kantaa, ja ulkoilman kylmyys näkyy miehen kohmeisessa ja huterassa olemuksessa. Katse on tyhjä. Hänet autetaan yhteisvoimin penkkiin.

Kävely on asunnottoman ainoita tapoja pitää itsensä lämpimänä. Päivän aikana voi kertyä jopa kymmeniä kilometrejä.

“Ihmiset ovat todella väsyneitä, joten tilanteet saattavat kärjistyä hyvinkin nopeasti. Siksi välitön reagointi on ensisijaisen tärkeää”, kertoo Kalkkersissa työskentelevä Laura Harju. 

Kalkkersin lämmin ateria yömyöhään saattaa olla kadunkulkijan ainoita lämpimiä aterioita päivän aikana. KUVA: Sampsa Hannonen

Ihmiset horjuvat toistensa lomassa täydet ruoka-annokset kädessään. Mehua ja kahvia läikkyy lattialle. 

Yllättäen Kalkkersissa vuosia käynyt mies päästää kivuliaan huudahduksen ilmoille saadessaan kuumat kahvit käsilleen. Levottomasti käyttäytyvä mies huitaisee vahingossa pitkäaikaisen asiakkaan kahvikuppia, ja osansa kahvikuppi-iskusta saa myös vieressä istuva, joka ei riemastu vaatteidensa likaantumisesta.  

“Mitä helvettiä sä teet? Mene nyt jo istumaan, me halutaan rauhoittua, eikä kukaan jaksa tota sekoilua enää”, huutavat kahvia päällensä saaneet miehet yhdessä häirikölle. 

“Mä oon niin väsynyt tähän ainaiseen sekoiluun, mä en jaksa tätä”, huokailee virolaistaustainen nuori mies, ja peittää kasvonsa kämmenillään. 

Toistamiseen vajaan kahden tunnin aikana joutuu kahvilan työntekijä Robin erottamaan riitapukareita toisistaan. Hän kuvaileekin alkuiltaa tavanomaista levottomammaksi. 

“Tämä menee ihan TOP-5 iltoihin. Usein täällä on ihan rauhallista, mutta nyt on poikkeuksellisen levotonta”, kuvailee Robin. 

Tuolit siirretään riviin toimittamaan sängyn virkaa. KUVA: Sampsa Hannonen

Ruoan jälkeen alkavat päät painua kohti pöytää, ja osa on jo aloittanut nukkumisen istualtaan. Toiset ovat viritelleet ruokapöydän tuolit riviin toimittamaan sängyn virkaa. 

Kahvilassa yönsä viettävä pariskunta on siirtänyt tuolit vierekkäisiin riveihin ja nukkuvat toistensa kainaloissa. Tasaisin väliajoin toisistaan erkautuneita tuoleja vedetään takaisin yhteen. Lattialla Kalkkersissa ei saa nukkua paloturvallisuuden takia. 

“Voisko jo sammuttaa valot, eikö nyt olis jo hiljaisuus?”, kysyy mehua juova mies väsyneenä.

Kello lyö kaksitoista, ja valot sammuvat.