Lapset tykkäsivät erityisesti interaktiivisesta Do-Gooders-teoksesta.
Valotaidefestivaali Lux Helsinki järjestettiin viime viikolla. Järjestäjien mukaan viisipäiväinen tapahtuma ylitti 600 000 kävijän rajan ja teki yleisöennätyksen.
Reilun kahden kilometrin pituinen reitti alkoi valaistun Tuomiokirkon luota. Se kulki läpi Kaisaniemen puiston loppuen Hakaniemeen Helsingin Kaupunginteatterille, joka oli myös saanut kauniin valotaideteoksen ylleen.
Festivaalireitti alkoi Senaatintorilta. Heti alkajaisiksi kävijöille tarjottiin herkkua, kun normaalistikin vaikuttavan Tuomiokirkon pinnoille heijastettiin itävaltalaisen taiteilijan, Teresa Marin teos Sunwind. Teos rakentui neljästä eri kollaasista, jotka yhtenä projisoituna muodostivat kokonaisen otoksen.
Yleisöryntäys kasvatti jonotusaikoja
Matka jatkui Unioninkatua pitkin kohti Topeliuksen sisäpihaa. Jo kaukaa pystyi havaitsemaan korttelin sivua pitkin kiertävän jonon, josta etukäteen oli varoitettu. Yleisöryntäyksen ja interaktiivisen teoksen takia pääsyä joutui odottamaan yli varttitunnin. Osa kävijöistä jatkoi matkaa, mutta kiinnostuneimmat jäivät odottamaan vuoroaan tihkusateesta ja napakasta tuulesta huolimatta.
Pienen odotuksen jälkeen oli viimein oma vuoro päästä kokemaan tämä odotettu teos. Kyseessä oli liettualaisen M4 artists -kokoonpanon tuntoaisteja hivelevä teos The Bridge. Ryhmään kuuluu kaksi taitelijaa, Jurga Marcinauskaité ja Kotryna Čalkaitė. Punainen, lämpöä hehkuva tunneli oli 27 metriä pitkä, ja matka taittui läpi naruverhojen, joita pääsi itse samalla koskemaan ja ihastelemaan. ”Sillalla” olisikin voinut viettää pidemmän tovin, ja se tuntui monen kävijän mielestä loppuvan liian lyhyeen.
Odottelua ei voinut välttää seuraavassakaan kohteessa, vaan edessä oli samanpituinen jono. Hyvissä ajoin ennen kolmatta installaatiota oli matkan varrella valotauluja, jotka varoittivat, ettei teos välttämättä sovi perheen pienimmille. Vähän isommille se loi uudenlaista jännitystä tulevaan.
Luvassa oli tsekkiläisten taiteilijoiden ja koodareiden 3dsense-ryhmän video-, ääni- ja valoteos The Colour Out Of Space. Aavemaista tunnelmaa luvanneessa teoksessa hyödynnettiin Metsätalon miljöötä. Sisäpihan puut ja talon aula herätettiin eloon videomapping-tekniikalla. Kuusiminuuttiseen sisältyi voimakkaita dramaattisia ääniä ja paljon vilkkuvia valoa, jotka loivat pelottavaa tunnelmaa.
Yli neljäsataa valonlähdettä valaisi Kaisaniemen perinteisen lyhtypuiston. Silmän kantamattomiin näkyi mitä erikoisempia, käsintehtyjä valaisimia. Yhteisöllisyys korostuu teoksessa, jolla ei ole yhtä yksittäistä taiteilijaa. Tekijöinä ovat lapset ja nuoret eri kouluista sekä useat taiteilijat. Uniikkeja lyhtyjä käytetään uudestaan seuraavilla festivaaleilla, joten teos kasvaa joka vuosi.
Jo kaukaa pystyi näkemään seuraavan tuli-installaation, joka oli hollantilaisen taiteilijan ja tekniikan insinöörin Ivo Schoofsin Large Fire Tornado. Suomeksi nimi tarkoittaa suurta tulitornadoa. Näyttävää teosta ihastellessa mieleen pyrki kuitenkin Australiaa riepottelevat tulipalot, mikä pisti mielen vakavaksi.
Ajottainen odotteluaika ei haitannut kävijöitä
Helsinkiläinen Jetta kiersi Lux Helsingin yhdessä kaverinsa kanssa. Lämpöä ja valoa sateiseen tammikuuhun tuova installaatio oli Jetan suosikki.
”Tuli elementtinä on voimakas ja tulen spiraalimainen tanssi musiikin tahtiin oli vaikuttavaa. ”
Jonottaminen ei helsinkiläisnaista haitannut, mutta hän toivoi parempaa ratkaisua taideteosten sijoitteluun.
”Jonotuksen mahdollisuudesta oli etukäteen varoitettu, jos tuli heti avaamisen jälkeen viideltä. Se ei latistanut tunnelmaa, mutta ensi vuodeksi voisi miettiä reitin mahdollisimman avoimille paikoille, jottei sumppua synny.”
”Lux Helsinki oli tänä vuonna kokonaisuudessaan hieno elämys. Reitin kiertoon rauhassa vierähti pari tuntia, joka tuntui sopivalta ajalta. Toivoisin lisää tämän kaltaisia ilmaistapahtumia pimeän talven keskelle”, Jetta summaa.
Kohti satumaista, mutta kantaaottavaa Hakaniemeä
Eläintarhanlahden venelaitureilla paljastui leikkimielinen Meri Ekolan valokirjainteos Magic Mirror. Alkuun luomus vaikutti hyvin hauskalta. Näppäinäänitehosteet rytmittivät eri väreissä vilkkuvaa tekstiä. Kauemmin kuunneltuaan huomasi äänien olevan puhelimen viestiääniä. Lux Helsingin nettisivujen mukaan teos otti kantaa kännykkäriippuvuuteen. Ihmiset tuijoittavat taikapeiliä, jota ilman eivät voi elää.
Myös Katja Tukiaisen ja OiOin Do-goodersissa oli pintaa syvempi merkitys. Vuorovaikutteisessa valoteoksessa määrätietoinen tyttöarmeija marssi paikalle valmiina pelastamaan maailman. Kun seinää kosketti, kädestä alkoi pulputa iloisesti ylöspäin kipuavia valopisteitä. Varsinkin lapset olivat tästä hyvin innoissaan, ja etualalla parveili paljon iloisia koululaisia.
Viimeisenä reitillä oli Lux Arkkitehtuuri – day and night. Tekijöinä Eero Helle ja Visual45. Helsingin kaupunginteatterin ylle piirtyi auringonnousu ja -lasku, ja taustalla soi levollinen äänimaisema. Teos oli täydellinen lopetus illalle sen rauhoittavan tunnelman ansiosta.
Lyyran työmaa valaisi purettavat Kallion virastotalot
Matkalla kohti ratikkaa saattoi huomata Hakaniemen metroaseman kupeessa valaistut kerrostalot. Jo aikaisemmin Lux Helsinkiä kiertäessä kaukaisuudessa siintävät valonheittimet värjäsivät taivasta. Kyseistä teosta ei kuitenkaan löytynyt valofestivaalin ohjelmistosta.
Talojen etualalla oli työmaa-aitoja. Pienen selvityksen jälkeen kävi ilmi, että kyseessä on tulevan tieteen ja talouden kortteli Lyyran tempaus. Vanhat Kallion virastotalot puretaan kokonaan tänä talvena. Rakennukset valaistiin ennen purkutöiden aloitusta kunnioittaen Lux Helsinkiä, jonka reitti loppui aivan Lyyran työmaan viereen.
Tänä vuonna 12. kertaa järjestetty Lux Helsinki hurmasi yli puoli miljoonaa kävijää. Jo perinteeksi muodostunut tapahtuma on houkutellut valonnälkäisiä vuodesta toiseen. Ensi vuoden festivaali saattaa taas rikkoa kävijäennätyksiä, kun sana kiirii.
Teksti ja kuvat
Anni Huomolin
https://byanniholmes.wordpress.com
