Satelliitilla on hyvät maisemat. Kuva: Pixabay

Maailman ensimmäinen satelliitti Sputnik 1 lähetettiin maata kiertävälle radalle vuonna 1957, kertoo tähtitietellinen seura Ursa. 60 vuoden ajan satelliittien avulla on saatu paljon ihmismielen rajoja ravistelevaa tietoa universumista. Siitä kaikesta, mitä olemme osa. Helposti yli hilseen meneviä asioita, mutta samalla niistä voi löytää lohdunsiemeniä maanpäälliseen itseään toistavaan arkeen.

Hyvinvointivaltion kansalainen voi käyttää avaruusperspektiiviä hyväkseen ja hälventää omia henkilökohtaisia ongelmiaan. Avaimet luisuvat aina kangaskassin pohjalle, ja koko kassi täytyy tyhjentää ennen kuin pääsee kotiovesta sisään. Tällaisia, ja muita maata kaatavia ongelmia voi helpottaa kallistamalla päätään kohti avartuvaa taivasta. Pilvien toisella puolella siintää toinen sotkuinen tilanne.

Istun Ursan järjestämässä esitelmässä vajaassa salissa. Paikalla on tutkimuspäällikkö Jenni Virtanen avaamassa kansantajuisesti aihetta ”Avaruusromu on kasvava ongelma”.

”Maapalloa kiertävällä radalla leijuu suuri määrä avaruusromua. Tässä tapauksessa keskitytään vaihtelevan kokoisiin kappaleisiin, jotka ovat jäänteitä vanhoista satelliiteista ja raketeista”, luennoitsija kertoo.

Kävelin paikan päälle marraskuisessa vesisateessa ja tunsin oloni mitäättömäksi mustaksi möykyksi tuulen piiskatessa milloin mistäkin suunnasta. Lämpimässä Tieteidentalon salissa olo oli levollisempi, mutta entistä pienempi. Pään yläpuolella jossain kilometrien päässä olisi elektroniikkaroinaa, joka kiitäisi käyttämättömänä kitkattomassa tilassa.

Alkuahdistuksen jälkeen aihe syventyi yhä kiinnostavammaksi. Avaruusala on tulevaisuutemme. Yläilmoihin lähetetään yhä enemmän tieteen merkeissä tutkimuslaitteita, minkä lisäksi avaruuteen kohdistuu uudenlainen kasvava kaupallinen katse. Tietoliikennettä halutaan parantaa ja muuttuva teknologia mahdollistaa yhä ihmeellisempiä innovaatioita. Yhdysvallat ja Venäjä ryntäsivät lähiavaruuteen aikoinaan ensimmäisinä, jolloin motivaatio oli enemmän turvallisuuspoliittinen. Tosin valtaa avaruus yhä monessa mielessä tarkoittaa. ”Siellä on tilaa”, sanoo tähtitieteilijä, ja tämä aikaansaa kutkutusta valtaa hamuavissa.

Vaikka uusia satelliitteja ei enää lähetettäisi kiertoradalle, avaruusromun määrä kasvaa. Irronneet palaset jatkavat kiertoaan kitkattomassa tilassa ja törmäilevät toisiinsa. Hallitsemattomuus tekee tilanteesta vaarallisen. Ajatus käyttämättömästä elektroniikkajätteestä kiertämässä tyhjän panttina yläpuolellamme kuulostaa vastuuttomalta toiminnalta.

Antroposeeni vauhdissa. Kuva: Pixabay

Ironista aiheesta tekee yhteys maanpäällä tapahtuvaan globaaliin ympäristökriisiin. Ihmisen toiminta on ollut vahingollista luonnolle ja meno näyttää samalta yläilmoissa. Olemme onnistuneet roskaamaan vertikaalisesti maan kiertorataa myöten. Utelias tutkimusmatkailija saa olla, mutta tutkimuskohdetta tulisi kohdella arvostaen. Avaruus oli ennen sitä, mitä siitä ensimmäisenä tulee mieleen: tyhjä.

Nyt siellä on meidän tavaroita. Lapsena leikkiessä tympeintä oli aina tyynylinnakkeiden ja kotileikkien siivoaminen lopuksi. Sitä ei millään halunnut tehdä. Adrenaliini oli saatu leikin mielikuvituksellisista käänteistä. Siivoaminen tarkoitti todellisuuteen palaamista. Nyt sotkut leijuvat eri sfääreissä.

Kestävän kehityksen tulisi yltää avaruuteen asti. Lähetettävien satelliittien koko elämänkaari tulisi ottaa huomioon suunnitteluvaiheesta lähtien. Vastuullisuus toteutuu silloin, kun pohditaan satelliittien käyttöiän jälkeistä aikaa.

Mitä tehdään, kun niistä ei enää ole hyötyä? Luennoitsija kertoo, että kappaleet tulisi tuoda hallitusti alas kiertoradaltaan. Tuorein ohjeistus onkin, että romukappaleet on poistettava kiertoradaltaan harhailemisesta. Puhutaan ”aktiivisesta romun poistamisesta”.


Kyse on niin eettisestä kuin turvallisuuteen liittyvästä ongelmasta. Suunnittelemattomuus ja välinpitämättömyys johtaa kestämättömiin toimintatapoihin. Se, että levittäydymme yhä laajemmalle, ei saisi tarkoittaa, että jätämme jälkeemme jätemateriaalivanan. Älykkyytemme tulisi yltää katsomaan tekojemme seurauksia. Ei vain innostua tekemisen ilosta.

Valtameriä siivotaan muovista ja samalla ylempänä odottaa uusi siivoussarka.