Musiikkimuseo Fame on lajissaan ainutlaatuinen monellakin tapaa. Se ei arvota musiikin eri genrejä, vaan nostaa esille suomalaisia mestareita kaikista kategorioista. Sen hyödyntämä audiovisuaalinen teknologia on kehityksen kärjessä: eri teemahuoneet tarjoavat kävijälle ällisteltävää vr-lasein ja joka puolelle upotetuin kaiuttimin. Virtuaalitodellisuus ja osallistavuus ovat vankasti tätä päivää – toisinaan kävijä tunteekin eksyneensä museon asemesta epähuomiossa jonkinlaiseen pelitapahtumaan.
Julkisuudessa ja kahvipöytäkeskusteluissa on esitetty kritiikkiä lippujen hinnoista. Totta onkin, että Famen normaalilipun hinnalla (25 €) useimpiin muihin suomalaisiin museoihin pääsee kaksikin aikuista. Keskustelussa on kuitenkin helppo unohtaa laitoksen rahoituspohja: Fame ei nauti valtion tukia ja pyörii täysin yksityisen rahan turvin. Se tekee uraauurtavaa yhteistyötä eri kulttuuritoimijoiden kanssa. Sen tarjoama teknologia on alansa huippua, minkä ansiosta elämyksetkin vertautuvat museon sijasta miltei musiikilliseen teemapuistoon.
Kaupallisuuden tarvitse olla yksinomaan kirosana, eikä Fame ole tyytynyt pelkästään fanittamaan kotimaista musiikkia: Se on toiminut suomalaisen musiikkialan tekijöiden aktiivisena tukijana ja innovaattorina kevään 2020 poikkeuksellisissa oloissa. Toukokuussa se järjesti yhdessä ISTV:n kanssa Genelec Live -striimikeikkasarjan. Elokuussa se osallistui Sanoman ja Musiikin edistämissäätiön käynnistämään Anna sen soida -kampanjaan järjestämällä yhdessä Huutokauppakeskus Turengin kanssa huutokaupan, josta kertyneet varat luovutettiin Musiikin edistämissäätiölle ja sieltä edelleen tukina muusikoille ja musiikintekijöille.
Olisi sääli, jos tällaisen kulttuuriponnistuksen annettaisiin valua tyhjiin.
Teksti ja kuva: Kata Salaspuro
