Kyllä voi. Äiti voi olla se itsekunnioituksen kaupannut kadunkulman syljeksitty stögis, joka itkun sijaan pitelee kyrpää kurkussaan saadakseen lämpimän yösijan. Itseasiassa kaikista yksinelävistä asunnottomista ARAn vuosittaisen asuntoselvityksen mukaan 23 prosenttia on naisia eli hyvin isolla todennäköisyydellä jonkun mutseja. NEA-hanke on ensimmäinen, jossa keskitytään naisten erityisiin tarpeisiin asunnottomuustyössä.

(Kuva / Pixabay)

Aihe on koskettanut minua ja lähipiiriäni syvästi. Minä tiedän mistä puhun, olenhan minä herännyt aamuyöstä Alppikadun lehtiroskiksesta roska-auton ääniin pelätessäni päättyikö säälittävä lyhyt elämäni lopulta jätepuristimen syleilyyn. Keskustele sotaveteraanin kanssa rintamakokemuksista ja pyri väittämään, että minä tiedän miltä sinusta tuntuu. Sinä et tiedä paskan vertaa. Ne pienet yksityiskohdat siitä jokapäiväisestä taakasta ja pelosta mitä ei pyyhitä illalla pois päiväjärjestyksestä bissen ja tv:n äärellä lopulta rampauttaa sinut niin fyysisesti kuin henkisesti. Eikä siihen tarvita edes väkivaltaa.

Asunnottomuus on käsitteenä hyvin laaja, leimaava ja harhaanjohtava. Lokeroimme tapaukset aina alkoholisteista nisteihin, vaikka siihen rakoon mahtuu myös tuhansia nuoria, vammaisia, korkeakoulun käyneitä maahanmuuttajia tai hyvin koulutettuja keski-ikäisiä ihmisiä aivan normaaleista lähtökohdista, mutta muutaman töyssyn jälkeen he ovat tippuneet oravanpyörästä. Menemme siis sokeasti aurinkolasit silmillä eteenpäin asenteella kulutus on juhlaa ja kodittomat vain verorahoja tuhlaa.

”Valtio apuna, luottakoon kuka uskaltaa, ihmisiä ei ajeta epätoivoon, ne kuskataan.”- Davo

Tänään laskeudumme kodin turvasatamasta katutasolle. Harvalla meistä tässä raadollisessa maailmassa on osunut kymmenen oikein syntyä Suomeen ja vielä pienempi marginaali on päätynyt johonkin peräkylän porkkalaan se kimalteleva kultalusikka perseessä. Ensimmäisenä minulle herää usein sanasta hyvinvointivaltio kysymys siitä miten asiat voi olla näin perseestä? Onko se asennekysymys? Kyllä varmasti, mutta sitä asennetta ruokitaan pöydän molemmista päistä. Siinä vaiheessa, kun näen kodittomat merkkivaatteissa valitsemassa leipäjonossa vegaanituotteita olemme tässä hegemonian tavoittelussa lopulta onnistuneet.

Asunnottomien yöstä on alettu vääntämään virkaihmisten tekoitkua parrasvalojen poseerauksessa omien pisteiden haalimisen toivossa samaan aikaan, kun nämä maahan poljetut ihmisparat saavat sen yhden päivän vuodessa oman äänensä kuuluviin…Ei se lopulta kauas kaiu. Eikä se ”yhdessä” sytytetty tuli tai pullakahvit enää huomenna lämmitä.