Kiharatukkainen nuori mies kiertää nopealla tahdilla pöydästä toiseen tervehtimässä ihmisiä. Hänellä näyttäisi olevan paljon tuttavia eri puolilla klubia. Ruskea pikkutakki yllään hän, Elias Gould, halailee ihmisiä ja huikkaa kuin ohimennen:

”Sori olen vähän myöhässä. Haittaako jos käyn vielä röökillä, haluutko tulla mukaan?”

Gould kättelee ja esittelee itsensä. Ensivaikutelma hänestä on rento ja positiivinen. Ihmiset kiittelevät häntä juuri päättyneestä tunnelmallisesta akustisesta keikasta G Livelab –klubilla.

”Oli hyvä keikka! Ennen olin fiiliksissä, että pääsee pomppimaan lavalle, mutta ikinä en oo päässy tällasiin sfääreihin. Harvoin joutuu itse artistina skarppaamaan, ettei liikutu kyyneliin, mutta nyt kun biisini Viininpunainen tuli, niin jouduin skarppaamaan”, nuori mies kuvailee innokkaasti hetki sitten päättynyttä keikkaansa.

Elias Gould

Gould G Livelab -klubin lavalla

Lavakarismaa Gouldilta ei puutu. Hänen olemuksestaan huokuu sekä lavalla, että lavan ulkopuolella vilpittömyys ja aito halu esiintyä sekä laulaa yleisölle. Tyylilajiltaan Gouldin musiikki on suomenkielistä indie-rockia. Hän itse sanoo musiikissaan olevan mukana soul-aspektia ja ehkä hieman olavi uusivirtamaisia piirteitä. Hän myös kirjoittaa kappaleensa itse.

”Jokaisessa biisissä on muuttuja x. Hyräilen ja hymisen sävelmää, johon alitajunta tarjoaa sanan, mikä taas avaa stoorin. Joku kaverin läppä tai letkautus vois olla biisin aihe”, Gould valottaa mahdollisia inspiraation lähteitään.

Kohderyhmänä kaikki

G Livelab:n keikkailta on ollut ikärajaton ja pöydissä istuukin monen ikäistä väkeä. Gould kertoo pyrkivänsä kirjoittamaan laajasti kaikenikäisille ihmisille.

”Ennen käsitystä, että tää juttu vois lähteä leviämään, kirjoitin omanikäisille kundeille. Nykyään ei ole yhtä jengiä kenelle kirjoittaisin, vaan tavoitteena on kirjoittaa musiikkia kaikille ihmisille”, hän luonnehtii tuotantoaan.

”Teen myös muille biisejä. Mulla on kustaridiili olemassa, olen ollut myös mukana biisileireillä, mutta niistä biiseistä ei ainakaan vielä ole tullut mitään suurempaa. Teen nyt myös yhteen TV-sarjaan sävellystä. Olen siis yrittänyt tehdä muille musaa ja jatkan yrittämistä. Suurimmassa roolissa tällä hetkellä on kuitenkin oma musiikki.”

Illan toinen esiintyjä, Antti Autio saapuu backstagelle yhdessä bändinsä jäsenten kanssa hakemaan tavaroita ja he tekevät lähtöä. Gould kehuu heidän keikkaansa ja hyvästelee kaikki tuttavallisesti. Tämän jälkeen hän jatkaa artistina olemisen hyvistä ja huonoista puolista.

”Parasta on, että saa elättää itsensä soittamalla, ilmaiset vaatteet ovat kans siistii. Ei vaan, paljon on hyvää. Huonona puolena, en tiedä, se kuuluu tähän, mutta se, että aina pitää olla hyvä jätkä, kun menee lavalle.”

Elias Gould

Elias Gould

Loistava tulevaisuus

Gould kommentoi jo keikan aikana uuden levynsä ilmestymistä, hyvin rennolla ”tulee kun tulee” -ilmauksella. Mutta näyttääkö tulevaisuus loistavalle, niin kuin hänen tuoreimman singlensä nimi kuuluu?

”Kyllä, jos hommat menee käsikirjotuksen mukaan! Loppupelissä se on myös itsestä kiinni. Nopeesti se kääntyy paskaks, jos ei jaksa olla tuolla tekemässä.”

Toistaiseksi kenties suuremmalle yleisölle tuntemattomampi, mutta sitäkin lupaavampi nuori artisti onnistui keräämään G Livelab -klubin pöydät täyteen ihmisistä ja sai heidät laulamaan kappaleidensa mukana.

”Yritän aina tarjoo oman fiiliksen eteenpäin, oman vilpittömyyden ja aidon innostuksen. Kyllä sen huomaisi itse, kun sitä ei pystyisi enää tarjoamaan ja silloin kukaan ei myöskään haluaisi tulla keikoille”, Gould perustelee sitä, miksi ihmiset haluavat käydä hänen keikoillaan.

Ja on asiassa aivan oikeassa. Se, että hän saattaa nauraa lavalla kesken kappaleen tai seota sanoissa puhtaan innostuksen vuoksi, kertoo siitä aitoudesta, jonka vuoksi hän saa monet saapumaan keikoilleen yhä uudelleen ja uudelleen.

 

Senni Rissanen