Suomessa on 10 000–14 000 viittomakielentaitoista henkilöä, joista noin 4 000–5 000 on kuuroja. Kuitenkaan viittomankielisiä ei oteta huomioon useissa palveluissa. Peruspalveluissa kuten kaupassa tai lääkärissä käyminen kuuluu jokapäiväiseen elämään, mutta viittomakielisille näiden palveluiden käyttäminen ei ole aina niin yksinkertaista. Nelly Koski oli käynyt lääkärissä, mutta ei saanut tietää edes omaa diagnoosiaan.
“Lääkärin puhuessa en nähnyt hänen huuliota, joka vaikeutti ymmärtämistä. Lopuksi hän meni ovelle sanomatta mitään ja avasi sen, eli minun piti poistua. Hän ei edes selittänyt diagnoosia. Tulkkia ei ollut paikalla, sillä lääkärikäynti oli ollut akuuttinen”, kertoo Nelly, jonka toinen korva on kuuro ja toisessa korvasta 95% kuulosta on menetetty.
“Lääketieteellisesti oikea yleisnimitys on kuulovammainen. Kuulovammaisella tarkoitetaan henkilöä, jonka kuulossa on puutetta. Kuitenkin kuurot usein identifioivat itsensä kuuroina tai viittomakielisinä, sillä kuurous on myös identiteetti kysymys meidän ryhmälle,” kertoo kuurojen liiton eritysasiantuntija Marika Rönnberg.
“Harva kuuro käyttää itsestään nimitystä kuulovammainen, sillä he eivät näe itsellään vammaa. He näkevät itsensä kieli- ja kulttuuriryhmän edustajana, jolta sattuu puuttumaan kuulo. Lääketieteellisessä näkökulmassa vamma tarkoittaa, että siihen täytyy tehdä jotain parannusta. Jos kuuro ei koe itsessään mitään vikaa, identifioituu kuuroksi ja viittomakieliseksi henkilöksi. Sanan vamma käyttäminen voi olla loukkaavaa, sillä katsotaan, että olet vammainen ja sitä vammaa pitäisi korjata,” Rönnberg lisää sanan kuulovammainen käytöstä.
Lääketieteellisen yleisnimityksen kuulovammainen alaisuuteen kuuluu monta ryhmää kuten huonokuuloiset, kuuroutuneet ja kuulonäkövammaiset. Huonokuuloinen on henkilö, jolla kuuloaisti toimii vielä jonkin verran, mutta ei kykene pärjäämään kaikissa tilanteissa kuulonsa varassa. Kuuroutuneilla tarkoitetaan henkilöitä, joilla kuulo on ollut alunperin normaali, mutta jostain syystä kuulo on lähtenyt. Eli yläkäsitteen kuulovammainen alapuolelle kuuluu monia erilaisia ryhmiä.
Viittomakieli on äidinkieli monelle suomalaiselle
Huonokuuloinen Nelly kertoo, että hänelle on tärkeää saada palvelua viittomakielellä tai tulkin avulla viitotulla puheella. Hän on huomannut ongelmana sen ettei saa selvää puhujan huuliosta.
“Meluisa ympäristö ja epäselvä puhe ovat aina ongelmia joka tilanteessa. Keskustelutilanteissa, joissa on useampi kuuleva puhuja on vaikea seurata puhetta ja on aina ongelmia olipa tulkkia tai ei. Joskus joutuu arvaamaan, kuka henkilö puhuu. Miksi vältetään puhumista suoraan ja ei oteta katsekontaktia,” kysyy Nelly.
Tulkkien tarve kuurojen välillä vaihtelee suuresti. Viittomakielen tulkki Tarja Pauni kertoo, että jotkut ihmiset tarvitsevat tulkkia kaikissa elämäntilanteissa syntymästä hautajaisiin saakka.
“Viittomakieli on äidinkieli monelle suomalaiselle kuurolle ja se on erittäin tärkeä kieli muiden kielten joukossa. Tulkkauspalveluiden kuuluisi olla paljon sujuvampaa sekä helpommin saatavilla. Kela järjestämässä tulkkauspalvelussa on haasteita, joita toki yritetään ratkoa. Palvelu on kuitenkin vielä hieman kankeaa, sillä on määritelty tuntimäärä vuodessa paljonko viittomakieliset saavat käyttää palvelua. Tämän jälkeen viittomakielinen joutuu hakemaan lisää tunteja tulkkauspalvelua varten. Mielestäni ei ole oikein, että henkilö joutuu hakemaan lisätunteja, jotta pystyy kommunikoimaan muiden kanssa omalla äidinkielellään,” kommentoi Pauni.
Nelly mielestä sote palveluissa tulisi huomioida tulkkauksen tarve, sekä erilaiset tulkkaus vaihtoehdot. Hän on joutunut käyttämään miestään tulkkina sairaalan poliklinikkakäynnillä pitkien odotusaikojen takia.
“Tulkin saatavuudesta kuuluisi tehdä helpompaa jokaiseen tilaisuuteen. Kelan tulkkauspalvelut eivät toimi kunnolla. Olisi hyvä, jos olisi yksi puhelinnumero, josta voisi tilata ympäri vuorokauden akuutti tilanteisiin tulkin esimerkiksi sairaaloihin tai onnettomuustilanteisiin,” ajattelee Nelly.
Yksilön tärkein tehtävä on tasa-arvon edistäminen
Perusarjen tilanteissa ongelma on myös läsnä ilman tulkkia. Nelly kertoo, että usein kuulevat asiakaspalvelijat häkeltyivät, kun kuuro tulee asiakkaaksi.
“Mä luulen, että pääasiassa ongelma asiakaspalvelussa on siinä etteivät ihmiset tiedä riittävästi kuuroista. On ollut esimerkiksi tilanne missä kuurojen porukka on ollut ravintolassa ja ovat yrittäneet keskustella tarjoilijan kanssa. Tarjoilija oli jotenkin niin hätääntynyt tilanteesta, että oli vaihtanut asiointi kieltä, joka ei tietenkään auta kommunikaatiota,” kertoo Rönnberg.
Prisman myymälän johtaja Kirsi Jeskanen kertoo, että myymälässä ei ole viittomakieltä osaavaa henkilökuntaa. Myymälälle on tehty opastusvideo, miten toimia kuurojen asiakkaiden kanssa, mutta laajempaa koulutusta asian suhteen ei ole.
“Viittomakielisten asiakkaiden kohdalla voimme helposti kommunikoida kuvien, kirjottamisen sekä kehonkielen avulla, kuten osoittaen. Ei viittomakielisyys ole ongelma ja kyllä kaikkeen löytyy sekä voidaan keksiä ratkaisu. Monimuotoisuus on normia ja viittomakieliset ovat yksi asiakasryhmä muiden joukossa joita haluamme palvella hyvin,” kertoo Jeskanen myymälän käytännöistä.
Korona-aikana tulkkien näkyvyys televisiossa on kasvattanut ihmisten tietoisuutta viittomakielen olemassaolosta ja kielestä. Ihmiset pystyvät keräämään itselleen lisää tietoa kuuroista sekä viittomakielestä esimerkiksi kuurojen liiton sivuilta tai käymällä viittomakielen alkeiskurssin.
“Mun mielestä yksilön tärkein tehtävä on tasa-arvon edistäminen ja avarakatseisuus kaikkiin asioihin. Kuuroja esimerkiksi syrjitään edelleen työelämässä. Monessa työpaikassa vaaditaan kuuloa, eikä ymmärretä, että kuurot kykenevät samoihin asioihin kuin kuulevatkin,” kertoo Pauni.
