NEA eli naiserityisyys asunnottomuustyössä on Y-Säätiön koordinoima kolmivuotinen valtakunnallinen hanke. (Kuva / Public Domain Dedication)

Viime vuoden toukokuussa tehty kolmen vuoden hankehakemus ja maaliskuussa käynnistynyt STEAn rahoittama valtakunnallinen NEA-hanke on nostanut tapetille kodinrakentajien piiloasunnottomuuden ja lapsensa menettäneiden äitien häpeän.  

NEA-hankkeeseen kuuluu kahdeksan osahanketta, jotka toimivat pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella. Helsingissä toimijoina ovat Helsingin Diakonissalaitos, Sininauhasäätiö, Ensi- ja turvakotien liitto, Helsingin ensikoti ja Vailla Vakinaista asuntoa ry. Espoossa osahanke toimii EJY ry:ssä, Turussa Turun ensi- ja turvakodissa ja Tampereella A-klinikkasäätiö Völjyssä.

Hankkeen perustehtäviä on pyritä selvittämään taustoja ja painavia syitä naisen elämäntapojen muutokseen. Eri osahankkeet toimivat kentällä erilaisia polkuja pitkin päämääränä kitkeä naisten asunnottomuus kaduilta. Jokaisella haaralla on oma tehtävänsä, joka muodostaa lämpimän auttavan käden sitä etsiville naisille. Tähän tavoitteeseen päästään kehittämällä työotetta ja asumisen turvaamisen työkäytäntöjä, vahvistamalla kokemusasiantuntijuutta sekä luomalla uusia hajasijoitettuja asumisratkaisuja.

”Hyvin hankalista tilanteista lähtevät naisasiakkaat pitää yksilöllisesti tunnistaa ja ratkaista heidän avuntarve. Taloudelliset ongelmat, päihteidenkäyttö, lapsuuden traumat, huostaan otetut lapset, hyväksikäyttö ja väkivalta ovat vain pintaraapaisu näiden naisten häpeästä, joka on ajanut heidät tähän alati kasvavaan yhteiskunnan ongelmaan.” – Leena Lehtonen

Kun ei jaksa enää välittää mistään.

Heidän on vaikeampi hakea apua ilman uhkia. Heitä uhkaa herkemmin uhat miesten keskellä.

Hyvin usein naisten kanssa käydään ”kauppoja” seksuaalisilla taka-ajatuksilla heille tarjotuista yösijoista ja kielteiset vastaukset johtavat usein nöyryyttämiseen tai väkivaltaan. Näitä tapahtumaketjuja tarpeeksi läpikäyneenä alkaa meillä kaikilla yleiskunto ja usko häilyä. Naisilla siihen liittyy enemmän syyllisyyttä ja häpeää, kun puhutaan äideistä, siskoista tai tyttäristä ei näitä rakkaita ihmisiä haluta yhdistää näin rikkinäisiin ryhmiin.

”Nämä ovat hyvin hankalia tilanteita, mitkä pitää pyrkiä tunnistamaan ja ratkaisemaan. Ei ole mitään valmista sapluunaa, että me annamme tuen ja apua tarvitsevat nostavat käden ylös merkiksi. Hanke on kuitenkin lähtenyt hyvin käyntiin ja olemme jo saaneet autettua hyvinkin vaikeissa asumistilanteissa olevia naisia. Tähän tilanteeseen ei ole vain yhtä vastausta ja sitä me selvitämme hankkeessa. Koska asunto kuuluu kaikille” – summaa projektipäällikkö Leena Lehtonen.