Tunnen, kun kohdat ihostani alkavat polttamaan ja alan henkisesti valmistautumaan tulevaan kipuun. En koskaan tiedä, kauanko ja kuinka voimakas tulee kohtaus olemaan. En pysty ennakoimaan enkä pysty lopettamaan sitä, vaikka kuinka yrittäisin. Pahimmillaan olen valvonut useita tunteja kivuissa. Loppuvaiheilla kohtausta kehoni saa laitettua minut syvään uneen ja saatan nukkua helposti tunteja, vaikka minua yritettäisiin herättää.
Uskon kohtausten olevan niin rankkoja keholleni sekä fyysisesti että henkisesti ja siksi nukahdan.
Vihollisella on nimi urtikaria, jonka kuulemista sain odottaa useita vuosia. Kärsin kroonisesta urtikariasta, joka tuskin koskaan tulee parantumaan. Urtikarian pääoire on iholle kohoavat kutinaläiskät, ne ovat alkuun valkoisia, kunnes lopulta kohoavat punaisiksi piruiksi. Mutta läiskäni ainoa vaiva, vaan sain myös muita urtikarian oireita.
Kehoni ei ole oppinut säätelemään normaalia lämpöä, vaan palelen tai hikoilen, ei mitään siltä väliltä. Vatsaoireet ja toisinaan vaivaavat pahat nivelsäryt, jotka välillä vaikuttavat minun jalkojen ja käsien käyttöön. Kasvojen turpoaminen ja ihossani olevat pigmenttihäiriöt ovat myös bingorivillä mukana. Olen hankkinut rakennekynnet, ei kauneuden takia, vaan etten enää raapisi ihoani pois kesken kohtauksen. Kutina ja polte on niin sanoinkuvaamaton, että olen huutanut jumalan armoa. Olen sairastanut urtikariaa noin 11 vuotta, mutta diagnoosin sain vasta kolme vuotta sitten, kun menin yksityiselle lääkärini vastaanotolle. Olin ennen diagnoosia rampannut useita kertoja terveyskeskuksissa saaden erilaisia epäilyjä ja vääriä diagnooseja.
Minulla on epäilty reumaa, raudan puutosta, ahdistuneisuushäiriötä, keliakiaa, kasvukipuja, allergiaa ja iholleni sain aina saman diagnoosin, tavallinen suomalainen atooppinen iho. Minulle on määrätty lääkkeitä, buranaa ja ataraxia, jota söin vuosia tietämättä, että nämä lääkkeet pahensivat urtikariaa koko ajan. Olen saanut erilaisia vitamiini/rauta pistoksia suoneeni, joista ei ollut mitään hyötyä minulle.
Vuosi vuodelta oloni oli pahentunut, kunnes lopulta olin pisteessä, jossa en voinut käydä töissä, en pystynyt nukkumaan enkä uskaltanut poistua kodistani.
Kerroin terveyskeskuksen lääkärille tilanteeni ja sanoin haluavani kuolla, mutta tämä ei ollut yllätys, sillä olinhan yhden kuukauden aikana käynyt näkemässä tätä samaa lääkäriä noin seitsemän kertaa. Sain aina saman vastauksen, olin kuulemma liian herkkä, kärsin kuulemma atooppisesta ihosta sekä kasvukivuista, vaikka en ollut kasvanut senttiäkään yli kymmeneen vuoteen.
Onneksi löysin pelastukseni yksityiseltä lääkäriltä. Sain hoitosuunnitelman ja lääkityksen, joka toimi ja elämänlaatuni parani. Olin onnellinen eikä sairauteni enää rajoita minua samalla tavalla. Tiedän etten ole uniikki tarinani kanssa ja toivon, ettei kukaan joudu kokemaan samanlaista vähättelyä terveyskeskuksissa, mitä minä jouduin kokemaan.
