Kasvispullia. (KUVA: needpix.com)

Seuraan sosiaalisessa mediassa useita eri kasvisruokavalioon keskittyviä ryhmiä, sekä yleistä keskustelua aiheesta. Lopetin lihansyönnin kaksi vuotta sitten kokeilumielessä, ilman suurempaa ideologiaa taustalla. En huomannut muutosta niinkään terveydessäni, enemminkin aatteissani. Mitä kauemmin olin syömättä lihaa, mitä useammalle aihetta käsittelevälle foorumille liityin, sitä vahvemmaksi eettiset sekä ekologiset syyt ruokavaliota tukemaan kasvoivat. Alle vuoden jälkeen jäivät myös lihateollisuuden oheistuotteet.

Nahkani kestää vitsailun veganismista, mutta halventavaa naljailua en jaksa kuunnella. Yksi keskustelunaihe, johon huomaan törmääväni vähintään kerran viikossa, saa tämän ituhipin veren kiehumaan yli muiden.

“Miksi kasvipohjaisia elintarvikkeita pitää kutsua eläinperäisten tuotteiden nimillä, miksi on kasvispihvejä tai kaurakermaa? Miksi olla vegaani jos niitä haluaa syödä?” 

Näin ”argumentoidaan” lihapainotteisen ruokakulttuurin puolesta sosiaalisen median kommenttikentillä. Valtavaa ihmetystä näissä sankareissa tuntuu aiheuttavan myös vegaanisten vaihtoehtojen ulkomuoto. 

”Miksi vegenakin pitää näyttää oikeelta nakilta?”

Nakin muoto ei ole lihan muoto. Se, että lihanakki on nakin muotoinen ja kananugetti nugetin muotoinen kaupan eineshyllylle päätyessään, ei onnistu ilman raa’an lihan monivaiheista käsittelyä. Kasviperäiset vaihtoehtotuotteet ovatkin muotoiltu sekä nimetty muistuttamaan lihapitoisia serkkujaan helpottaakseen kasvisruokailun kokeilemista. Minun gastronomista vallankumousta kevensi suunnattomasti se, että karjalanpaisti onnistui yhtä hyvin nyhtökaurasta kuin lampaanlihasta. Tai että hodarisämpylän väliin sai sen nakin, eikä vaikka soijakuutioita.

Kansanedustaja Mikko Kärnä on vaatinut blogissaan, että vegaaninen majoneesi ja muut hänen mielestään kuluttajaa harhaanjohtavat tuotenimitykset kiellettäisiin. Vegaanista majoneesia nimitettäisiin siis mielummin kasvistärkkelyskastikkeksi, kuvaten paremmin sen raaka-aineita. Jos raja vedetään siihen, että elintarvikkeen nimen tarvitsee kuvata täysin tuotteen sisältöä, joudutaan ideoimaan uudet nimet monille eläinperäisille tuotteillekin. Eihän merimiespihveissä ole merimiestä, tai metsästäjänleikkeessä metsästäjää yhtään sen enempää kuin punajuuripihvissä naudanlihaa. 

Kuinka rajoittunut täytyy ihmisen olla, jos kaupassakäyntiä hankaloittaa hyllyssä näkyvät kasvispihvit ja vegaaninen juustovalmiste? Miksi toista liikuttaa nähdä seitanwurstia siinä HK:n saunamakkaroita kurotellessa? Ei sinun hyvä ihminen tarvitse niitä ostaa. Ja Mikko, jos kävisikin niin traagisesti, että sattuisit epähuomiossa ostamaan Auran vegaanista kurkkumajoneesia sen tavallisen sijaan, voin melkein luvata ettet edes huomaisi eroa.

Kaikki, minä mukaan lukien, eivät ole luopuneet lihansyönnistä sen vuoksi etteivät sen mausta välittäisi. Tai siksi, että juhannuksena olisi vittumaista kyykkiä nuotiolla paistamassa sitä Snellmanin makkaraa. Itse lopetin tajuttuani, etten halunnut enää syödä eläimiä. En identifioidu miksikään raivovegaaniksi, enkä ruokavaliotani muille tyrkytä. En koe myöskään tarvetta erikseen mainita tehneeni kasvislasagnea tai kaurabolognesea. Syön lihapullakastiketta perunamuusin kanssa, pyörykät ovat vain nauta-sikajauhelihan sijaan tehty herneproteiinista. 

Ranskassa kiellettiin keväällä 2018 lihaan viittaavat käsitteet kasvisruokatuotteiden pakkauksissa. Suomella en näe olevan samankaltaista tarvetta suojella ruokakulttuuriaan. Ymmärrän kuitenkin, ettei kasvispyöryköitä vegaanisiksi lihapulliksi voi brändätä. Itse aion siitä huolimatta vapaasti nauttia oikeudesta kutsua kuluttamiani elintarvikkeita nimillä, joihin olin sekasyöjäelämäni aikana tottunut; juustoksi ja lihapulliksi, en vuustoksi ja vihapulliksi.