Ilta-Sanomien viihdetoimittaja Mikko Juuti.

Hyppy media-alalle ei ollut helppo, mutta se oli kuitenkin tehtävä. ”Lopulta voin todeta, että tämähän meni kuin elokuvissa”, kertoo alaa vaihtanut Mikko Juuti.

On iltapäivä, ja viihdetoimittaja Mikko Juutin työvuoro Ilta-Sanomissa on juuri alkanut. Tapaan miehen Sanomatalon ikonisten hissien edessä. Oliivinvihreän kauluspaidan hihat ovat käärityt, paljastaen tatuoidut käsivarret.

Siirrymme aulasta Sanomatalon syövereihin haastattelua varten.

Juuti asuu Oulunkylässä yhdessä vaimonsa ja nelivuotiaan tyttären kanssa. Lisäksi perheeseen kuuluu kaksi lukioikäistä poikaa, jotka asuvat Espoossa. Juuti on koulutukseltaan filosofian maisteri, pääaineena hän luki kotimaista kirjallisuutta.

Hän alkaa varauksetta pohjustamaan kuinka päätyi Sanomataloon töihin.

”Työurani on mukaillut ajopuuteoriaa. Kun kapakassa joku kysyi tunteeko kukaan hyvää tuottajaa, nostin käteni pystyyn ja sanoin, että tässä on sellainen. Siten sain ensimmäisen tuottajankeikkani”, Juuti naurahtaa.

Siitä lähtien hän teki töitä kulttuurin parissa.

”Soitin itse bändeissä. Kun saimme keikkoja, tuntui luonnolliselta alkaa buukkaamaan niitä myös muille yhtyeille. Lopulta olin mukana järjestemässä muun muassa Ilosaarirockia”.

Koko ikänsä Juuti on myös kirjoittanut freelancer-juttuja eri julkaisuihin. Myöhemmin hän työskenteli kaupungin viestintäpäällikön virassa viiden vuoden ajan.

”Sitten kävi masennus ja kyllästyminen”, Juuti kertoo hymyillen.

”Yhtenä päivänä heräsin, avasin läppärin ja löysin netistä Laajasalon opiston. Halusin toimittajaksi.”

Sinä aamuna Juuti marssi esimiehensä toimistoon, ja pyysi vuoden opintovapaata.

Laajasalon opiston pitkäaikainen kirjoittavan journalismin opettaja Antti Kauranne kertoo, ettei olisi aluksi ottanut Juutia kouluun.

”Mieshän oli viestintäpäällikön virassa. Sanoin, että sinä osaat jo kirjoittaa. Hän vastasi, että niin osaan, mutta haluan oppia kirjoittamaan eri tavalla. Sen jälkeen oli pakko pyytää häntä kertomaan lisää”, Kauranne muistelee.

Juutilla oli selkeä suunnitelma tulevaan.

”Tahdoin Laajasaloon, koska sieltä pääsee helposti työharjoitteluun. Halusin harjoitteluun Ilta-Sanomiin. Aioin tehdä työni niin hyvin, että pääsen myös kesätoimittajaksi. Ja niin pääsinkin. Nyt olen ollut seitsemän vuotta talossa. Jonkin aikaa uutispuolella, mutta pääosin viihdetoimituksessa. Viihdepuoli tuntuu omalta, sillä olen tehnyt niin pitkään töitä kulttuurin saralla.”

Alanvaihto nelikymppisenä ei ollut helppo päätös. Juutilla oli vakituinen virka, ja media-alan työpaikat ovat kiven alla. Opintovapaan loppu häämötti ja päätöksiä oli tehtävä.

”Sain lykättyä töihinpaluuta hieman, mutta syksyllä alettiin kyselemään, että olenko tulossa takaisin. Kesätoimittajuuden jälkeen jatkoin Ilta-Sanomissa tarvittaessa töihin tulevana toimittajana. Se oli melkoinen leap of faith. Tein kahden vuoden ajan töitä tarvittaessa töihin tulevana, ja se ei ollut perheellisenä miehenä helppoa. Kahden vuoden jälkeen sain vakinaisen paikan. Lopulta voin todeta, että tämähän meni kuin elokuvissa.”

 

 Viihdetoimittajana tapaa lukuisia julkisuuden henkilöitä (Kuvat: Mikko Juutin galleria)

 

Opiskeluaika Laajasalon opistossa sujui mallikkaasti. Kulttuurituottajan ja viestintäpäällikön roolissa hän oli kirjoittanut paljon tiedotteita, ja freelancerinä tehdyt artikkelit olivat tehneet hänestä rutinoituneen kirjoittajan.

”Aluksi olin jopa ylimielinen. Olihan Laajasalo minulle aluksi vain väylä päästä töihin toimitukseen. Aiemmilla papereilla minua ei toimittajaksi olisi otettu, joten tarvitsin tutkinnon. Kauranteen opetuksessa opin kuitenkin paljon uutta kirjoittamisesta ja sain näkökulmaa uutistyöhön”, Juuti paljastaa.

Mikko Juuti valmistui Laajasalosta median murrokseen. Printtilehden lukijamäärät laskivat ja nettiartikkelien kasvoivat. Nykyisin toimitus on myös entistä monipuolisempi, lehdet julkaisevat kirjoitettujen juttujen lisäksi myös videoita ja podcastejä.

Toimittajien saama palaute on nykyisin välitöntä.

”Kerran haastattelin Ruotsin kuningasta ja hänen puolisoaan. Sain viestin, jossa käskettiin jättämään kuninkaallisista kirjoittaminen niille, jotka sen osaavat. Mietin, että mikä meni vikaan, kunnes huomasin että olin kirjoittanut kuningatar Silviasta kuninkaan vaimona, enkä puolisona. Lukijat ovat hereillä”, Juuti kertoo.

 

Toimittaja Mikko Juuti on Laajasalon opiston alumni. (Kuva: Mikko Juutin galleria)

 

Työtahti on myös kiihtynyt.

Juutin aloittaessa Ilta-Sanomissa tavoitteena oli juttu per päivä. Nykyisin seitsemän ja puolen tunnin vuoron aikana kirjoitetaan parhaimmillaan viidestä kuuten artikkelia.

”Nopeus on nykyään valttia. Yksi henkilökohtainen onnistuminen tapahtui, kun puolustusministeri Antti Kaikkonen kertoi uudesta naisystävästään sosiaalisessa mediassa. Siitä kun Kaikkonen oli julkaissut päivityksen, kului kuusi minuuttia, ja minulta oli juttu ulkona”, hän kuvaa.

Kun kerron itsekin lukeneeni kyseisen jutun, Juuti kiittää klikistä.

Hän selventää nopeasti, ettei juttuja kirjoiteta pelkästään klikkejä tavoitellen. Myös lukijan sivulla viettämää aikaa seurataan, ja tavoitteena on, että lukija myös pysyy aiheen parissa. Hänen mukaansa myös viihdejournalismi voi olla laadukasta ja asiapitoista.

Juuti kertoo, että viihdetoimituksessakin kirjoitetaan vain henkilöistä, jotka ovat tehneet ja saavuttaneet jotain. Pelkkä ”lööppijulkkiksen” status ei riitä.

”Ilta-Sanomat erottuu muista esimerkiksi sillä, että emme koskaan julkaise juttuja naisista ulkonäkö edellä. Jos vuonna 2007 teki Google-haun ’nainen’, tuli ensimmäisenä vastaan kuva naisesta öljyttynä alusvaatteissa. Vuonna 2017 samalla haulla ensimmäisenä tuloksena tuli nainen kuvattuna vuoren laella. Tämän suhteen maailma on muuttunut, ja olemme mukana sitä muuttamassa. Seksivaut eivät meillä ole nykypäivää.”