Suomalaiset tykkäävät ylpeillä suomalaisten urheilijoiden kansainvälisillä saavutuksilla mutta silti satsaamme lajeihin, kuten salibandy ja pesäpallo, jotka yksinkertaisesti eivät kiinnosta ketään. Kauniisti sanottuna tuhlaamme kansana vain aikaamme lajiin, joka ei vie meitä mihinkään. Uskon lajin tuovan nautintoa vain ihmisille, jotka sitä pelaavat eli ne, jotka pitivät lapsena jääkiekosta mutta eivät sitä ikinä aloittaneet perheen taloudellisen tilanteen tai testosteronin vajauden vuoksi.
Kansainväliseen salibandyliittoon kuuluu 70 maata, joista 45 ovat vakinaisia jäseniä. Vertailun vuoksi kansainväliseen jalkapallo liittoon eli Fifaan kuuluu 209, joista kaikki ovat vakinaisia. Väliaikaisia jäsenmaita Fifaan ei kuulu, koska Fifalla toisin kuin salibandyliitto IFF:llä ei ole tarvetta keinotekoisesti nostaa jäsenmaidensa määrää jakamalla liittoon vakinaisia ja väliaikaisia paikkoja. Salibandy on maailmalla hyvin pieni laji, esimerkiksi vain viisi maata ovat kyenneet sijoittumaan mitalisijoille lajin MM-kisoissa.
Pesäpallon ohella salibandy on laji, joka yksinkertaisesti ei myy Suomen ulkopuolella, muutamia poikkeus maita lukuunottamatta. Joten minkä takia jokaisen peruskoulun liikuntatunneista huomattava osa käytetään kyseisen kahden lajin parissa. Panostamme lajiin, jonka länsinaapurimme on oppinut huomattavasti paremmin. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että salibandya pelataan vain saadaksemme syyn kilpailla Ruotsia vastaan. Tässäkään hommassa emme tietenkään pärjää, vaan Ruotsi on onnistunut dominoimaan lajin MM-kisoja voittamalla kahdeksan kultaa turnauksessa, joka on järjestetty vain 12 kertaa.
Mitäpä jos käyttäisimme kaiken tuon ajan esimerkiksi golfiin ja tennikseen. Kerran viikossa parin tunnin ajan ja liikunnan opettaja kykenisi havaitsemaan lahjakkuudet, joita kannattaisi kehittää jo muutaman kuukauden aikana. Salibandy on vaativa laji, erät ovat pitkiä, kenttä on niin pieni että paikallaan et tule olemaan, ja pallo on niin kevyt että sen hallitsemiseen vaaditaan vuosien harjoittelua. Lajissa pärjätäkseen tarvitaan hyvää kuntoa, ketteriä liikkeitä ja hyviä refleksejä ja niin sanottua ruista ranteessa. Samat vahvuudet tekevät myös hyvän tennis pelaajan. Tennis myös myy maailmalla, se kiinnostaa muitakin ihmisiä kuin sitä yhtä ponnaripäätä ala-asteelta tai kaikkien tuntemaa Karjala-lippis Esaa.
Täten ehdottaisin että Salibandysta tehdään VAIN Ruotsin ja Suomen välinen kansallispeli. Vuodessa pelattaisiin vain yksi matsi Suomen ja Ruotsin välillä osana Suomi-Ruotsi yleisurheilu maaottelua tai Karjala turnauksen yhteydessä. Tähän muutokseen siirtymällä kykenemme kehittämään lahjakkuuksia lajeihin, joissa on avaimet kansainväliseen menestyksen ja kunnian jahtaamiseen.
