Koronarajoitukset ovat sulkeneet ihmiset koteihinsa ja näin lisänneet kotieläinten kysyntää. 21-vuotiaan Sara Koivukosken tapauksessa koiran hankinta oli ollut jo pitkään mielessä, ja loppusyksystä 2020 tuli Facebook-ryhmässä vastaan nappisilmä, jota hän ei voinut vastustaa.
Kyseessä oli ryhmä, jonne eri löytökoirayhdistykset laittavat ilmoituksiaan. Nappisilmät kuuluivat kuusikuiselle Rutalle, joka oli löydetty äitinsä ja sisarustensa kanssa Stavropolin kaupungista Lounais-Venäjältä.
– Koiran hankinta on ollut ikuinen unelma. Virallisesti aloin miettimään, kun muutin omaan kotiin vuoden 2018 lopussa. Mieli vaihteli paljon, ja epäilin, olenko valmis siihen vastuuseen, kesti aikaa kunnes tunsin olevani valmis, Koivukoski kertoo.
– Nyt on hyvä sauma, kun on etäkoulussa ja pystyy olemaan kotona sen kanssa. Se tuo niin paljon hyvää mieltä. Nyt kun olen menossa oikeaan suuntaan näin, että koira on osa sitä kuvaa, hän jatkaa.
Korona ei Koivukosken mukaan vaikuttanut hakuprosessiin juuri lainkaan, ja yleisesti koirien hankinta on lisääntynyt viimeisen vuoden aikana.
– Maskit päässä hakuhetkellä ja turvavälit. Tarhakaranteeni ennen luovutusta kuuluu löytökoiran hankintaan ilman koronaakin, kertoo Koivukoski.
Hakuprosessi ei kuitenkaan ollut mutkaton, vaan hyvää sai odottaa. Noutopäivän piti alun perin olla joulukuun kymmenes, mutta Ruta pääsi lopulta kotiin tammikuun kahdeksantena. Koira noudettiin muutaman tunnin ajomatkan päästä Helsingistä, Vaalimaan raja-asemalta.
– Alku meni tosi hyvin, ensimmäisen yhteydenoton jälkeen sain Rutan varattua parin päivän sisällä. Sopimukset hoidettiin netissä, ja kommunikaatio tapahtui Whatsapissa. Tämän jälkeen sovittiin päivämääriä, millon se haettaisiin. Nämä viivästyivät useasti, ja lopulta haku myöhästyi kuukaudella. Ongelma oli kuljetuksessa. Yhteisöt tekevät yhteistyötä eri kuljetusfirmojen kanssa, eikä nyt löytynyt oikeanlaista rekkaa tai kuskia koirien kuljetukseen. Esimerkiksi yksi kuljetusrekka oli jumissa Turkissa myrskyssä. Kuukauden aikana koin epätoivon hetkiä, että tuleeko se ollenkaan, kertoo Koivukoski.
Miettiessään koiran hankintaa Koivukoski tiesi haluavansa rescue-koiran Venäjältä.
– Se tuntui luonnolliselta, koska mulle tutut koirat ovat olleet niitä. Rakastan sitä, kuinka erilaisia ne ovat. On ihanaa pystyä antamaan koti koiralle, joka sitä tosi paljon tarvitsee. Tottakai kaikki koirat tarvitsevat mutta rescuet erityisesti. Myös se arvailu on kivaa, että mitä kaikkia rotuja siinä on. Ruta näyttää esimerkiksi vähän ketulta, toteaa Koivukoski.
Löytökoiran kasvattaminen on Koivukosken mukaan palkitsevaa, hauskaa, aikaa vievää, rentouttavaa sekä jännittävää.
– Huomaan, että Rutassa on tapahtunut tosi iso muutos alkuun verrattuna. On erittäin palkitsevaa nähdä, kun se rentoutuu ja kasvaa omaksi itsekseen. Jännittävää on ettei tiedä yhtään, miten koira reagoi uusiin asioihin, kun ei tiedä, onko sillä jotain alkuelämän traumoja, kuvailee Koivukoski.
Koivukoski suosittelee rescue-koiraa kaikille, jotka ovat valmiita työskentelemään eläimen hyvinvoinnin eteen sekä antamaan aikaa koiralle. Myös kärsivällisyyttä tarvitaan, jos mielii pärjätä “yllätyskoiran” kanssa.
– Itse en ole yleensä kovin kärsivällinen, mutta koirien kanssa olen. Mut kyllä mä kuitenkin sanon, että se sopii lähes kaikille. En näe syytä, miksi en suosittelisi rescue-koiraa kenellekään, kertoo Koivukoski.
Kasvattajalta tulleen koiran ja rescue-koiran kasvatuksessa on Koivukosken mielestä jonkin verran eroja.
– Veikkaisin, että kun sillä on kuitenkin joku pohjatarina, jota ei kunnolla tiedetä, sillä on jo luonne valmiiksi. Kun koira tulee kasvattajalta, se on tosi paljon kiinni siitä, millaiseksi itse sen kasvattaa. Rescue-koirilla on usein tosi paljon luonnetta ja jääräpäisyyttä eli tietynlaista suojeluvaistoa.
– Ruta rakastaa ihmisiä ja taustamelua, tykkää kävellä esimerkiksi kauppakeskuksessa. Kasvaa kovaa vauhtia stadilaiseksi. Yhtenä päivänä kurkkasi gallerian ikkunaan moikaten omistajaa, ihan kuin tuntisi paikan, kertoo Koivukoski.
Eroahdistus on tyypillinen ongelma rescue-koirien kanssa, ja siitä kannetaan huolta erityisesti korona-aikana otetuista koirista. Koivukoskea ei kuitenkaan huolestuta eroahdistus, hän on aikaisessa vaiheessa ruvennut harjoittelemaan poissaoloa pieniä aikoja kerrallaan. Pidempien menojen, kuten töiden aikaan, Ruta on vielä hoidossa.
– Yleisesti on mennyt todella hyvin, paremmin kuin odotin. Välillä se osaa olla itsepäinen, mutta on ollut upeaa nähdä se muutos, miten se rentoutuu enemmän ja uskaltaa ottaa tilat haltuun. On hauska nähdä, miten monet hymyilee kadulla Rutalle. Se saa mut nauramaan koko ajan. Musta tuntuu, että se tykkää olla huomion keskipisteenä. En odottanut näin hyvää koiraa, Koivukoski kuvailee ensimmäistä yhteistä kuukautta.
