Veikkauksella on Suomessa rahapeliyhtiöiden monopoli. Asema sääntelyn välineenä on kansainvälisesti harvinainen. Yksinoikeusjärjestelmää on perusteltu sillä, että sen avulla voidaan vähentää rahapelaamisen sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Perustelu ontuu.

Veikkaus ylläpitää kymmenien tuhansien suomalaisten peliriippuvuutta ja paikkailee sitten aiheuttamiaan haavoja addiktien avustustoiminnalla. Paradoksi on aikamoinen.

Veikkaus aiheuttaa maksuhäiriömerkintöjä ja velkaantumista. Sen tuotemainontaan käytetään noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Tällä rahalla kerätään lisää potentiaalisia uhreja viskaamaan rahansa marginaalisten voittomahdollisuuksien peleihin. Veikkauksen mainoksessa psykologi kannustaa ihmisiä hankkimaan jännitystä elämäänsä pelaamalla rahapelejä.

Kaikesta huolimatta pelien tuotto käytetään tuhansiin avustuskohteisiin ympäri Suomea. Veikkaus viljelee feel good –videoita ja toiveikkaita lauseita. Pelikonepelaaminen on monelle yksinäiselle vanhukselle päivän sosiaalinen tapahtuma. Veikkaus tukee miljardilla eurolla ministeriöiden päättämiä kohteita, ja on monen suomalaisen harrastuksen mahdollistaja. Onko tämä kaikki hyöty suurempaa kuin pelaamisen aiheuttamat haitat?

Liikapelaamista on tutkittu Suomessa liian vähän. Viimeisin tutkimus on tehty vuonna 2003, eikä kukaan osaa sanoa, paljonko peliriippuvaisia on nykyään. Erityisen huolestuttavaa on peliteknologian kehityksen aiheuttama alaikäisten pelaaminen. Erityisesti syrjäytymisvaarassa olevat nuoret pojat ovat riskiryhmää. Nettipelaaminen saatetaan aloittaa jo kymmenvuotiaana.

Ruotsissa rahapelimarkkinat avattiin tänä vuonna, ja alan markkinointi on lisääntynyt valtavasti. Valtion tulovirta on pysynyt hyvällä tasolla, mutta vaikutusta peliongelmaisiin ei vielä tiedetä. Monopolin vapauttamisesta Suomessa käydään nyt kuumaa keskustelua, ja Veikkauksella on käynnissä mahdotonta hipova tehtävä oikeuttaa toimintansa.

Miksi Veikkauksen missio on niin vaikea? Monopolin säilyttämiseksi pelaamisen sääntöjä pitäisi tiukentaa rankasti tunnistautumisella ja tarjonnan rajoittamisella. Samalla halutaan Veikkauksen tuottojen pysyvän jollain keinolla lähellä nykytasoa. Myös kansalaiset vaativat kansalaisaloitteella peliautomaattien poistamista. Rahapelien vaikutusten tutkimusta Suomessa tulisi ehdottomasti lisätä.

Veikkauksen monopolin säilyttäminen edellä mainituilla ehdoilla lienee paras ratkaisu. Rajoituksilla ongelmapelaamista on mahdollista vähentää, vaikka ihmiset pelaavat sääntelystä huolimatta. Monopolin paras puoli onkin varmasti Veikkauksen tuottojen ohjaaminen hyvään tarkoitukseen.

Ideaalimaailmassa Veikkauksella olisi täydellinen konsepti uhkapelaamiseen. Pelejä pelaisivat vain hyvätuloiset, ja se pysyisi kohtuuden rajoissa. Tuotto menisi hyväntekeväisyystyöhön. Pelaaminen riistäytyy kuitenkin usein käsistä etenkin köyhemmällä väestöllä, joka nauttiikin osaa tuotoista riippuvuushoidon muodossa. Pelaamisen täydellisen hallinta lienee utopistinen ajatus, mutta riskipelaamisen vähentäminen on mahdollista.