Kysyjä odottaa vastausta.
(Kuva: Pixabay)

 

Vastaa, ei vastaa, onko mikä tahansa vastaus parempi kuin ei mikään vastaus?

 

Kommunikaation toteutuminen on kiinni askeettisesti ilmaistuna kahdesta asiasta. Aloitteen tekijästä ja seurana syntyvästä reaktiosta. Kysyjä odottaa aina vastausta. Kysymys vaatii, toivoo, ihmettelee, ilmaisee, janoaa. Ilmoille leijumaan jäävä kysymys on orpo ja surullinen. Suunnaton lilluja, joka on mahdollisesti enemmän ihmeissään ennen kuin kysymistä edes tapahtui. Kuka nyt tällaisen kanssa haluaisi jäädä elämään? Jäädä oleskelemaan tyhjäksi jääneen vajaan kommunikaatiokiekauksen kanssa.

Älypuhelinkulttuuri on tuonut tullessaan niin parannuksia ihmisten väliseen kommunikaatioon kuin kyteviä ongelmia. Helsingin kadulta satunnaisesti valittu henkilö todennäköisesti omistaa älypuhelimen ja lähes yhtä suurella todennäköisyydellä on asentanut puhelimeensa sovelluksen, jolla viestittely sujuu ennennäkemättömän nopeasti ja kätevästi. Whatsapp, joka on älypuhelimille suunniteltu pikaviestintäsovellus, sisältää mahdollisuuden lukea saapuneita viestejä puhelimen näytöltä ja näin ennakoida omia vastaamisaikomuksia. Puhelimen näytön avaaja ilahtuu, sillä joku on kaivannut häntä ja nähnyt jopa vaivaa ottaakseen häneen yhteyttä viestin muodossa. Kuinka kiva huomionosoitus. Kyseessä voi olla kysymys, ilmaisu, vaatimus, latteus tai mikä tahansa sanallinen viestimismuoto. Pääasia on kuitenkin, että häntä on lähdetty tavoittelemaan.

Yhä suuremmassa tietotulvassa ja kaikenlaisten häiriötekijöiden seassa, viestiin vastaamisesta on kuitenkin tullut eräänlainen kynnyskysymys. “Tarvitseeko tähän vastata?”, on usein kuultu lattea kysymys kolmannelta osapuolelta, kun pohditaan syvää yksinkertaista kysymystä; Vastaanko, jos minua tavoitellaan?

Todellisessa läsnäolevassa hetkessä vuorovaikutus on ehdottomasti yksinkertaisen aidompaa. Annat huomiosi sinulle puhuvalle ihmiselle, koska et halua herättää turhia epäilyksiä tyhmyydestäsi tai joutua kuuntelemaan toistoa juuri kuulemastasi puheesta. Vastaat, tai vähintään reagoit korvakäytäväsi saavuttaneeseen viestiin. Älypuhelimeen saapunut viesti taas luo vastaanottajalle enemmän mahdollisuuksia. Tilanteen yksinkertaisina vaihtoehtoina on vastata tai olla vastaamatta. Etsin päivittäin ajatuksia selittämään niitä tapauksia, joissa viestiin ei vastata. Peilaan ruutujen välistä viestittelyä todelliseen yhdessäolokommunikaatioon ja huomaan ikäväkseni usein törmänneeni seinään. Vastaamaton viesti ärsyttää vajaudellaan.

Ihminen kaipaa loppujen lopuksi tyydyttävää kommunikaatiota, jossa asiat alkavat, käyvät läpi reaktioketjun, ja saavat lopulta päätöksen. Tämän jälkeen voidaan huokaista, jättää asia elämään ja siirtyä seuraavaan vuorovaikutustilanteeseen.  Vastaamattomuus herättää kysyjässä turhautuneisuutta ja tekee olon epäarvostetuksi. Leijuvat keskustelut lisäävät maailman kaoottisuutta ja heikentävät ihmisten yhteisöllisyyden ja ymmärryksen laatua.

Nähdyksi tuleminen on jokaiselle ihmiselle tärkeää ja siksi jokainen huomionosoitus vaatii vastakaikua ja takaisin annettua huomiota. Ihminen tekee niin vieressä olevalla ihmiselle ja älypuhelimen ruutu ei saa muodostaa liian suurta muuria ihmisten väliselle kommunikaatiolle. Vaikka ruudun luoma muuri antaa aikaa valita reaktio, sen täytyy lopulta päätyä reaktion ilmaantumiseen. Vastaus on vaatimus, joka tulee antaa ja vastaus on aina rauhoittavampi kuin ei vastausta lainkaan.

 

 

Veera Ylipieti