Otavantie (Kuva: Kimmo Pyy)

 

Korson Matarin läpi kulkeva Otavantie on rallipolku. Iltaisin siinä kisaavat mopot ja mopoautot ja aamuisin töihinsä kiirehtivät autoilijat. Otavantien yli kulkee myös monen kymmenen, jopa sadan pienen koululaisen koulutie. Myös minun 7-vuotiaan tyttäreni.

Onneksi olemme monen muun vastuuntuntoisen vanhemman tapaan jo alkukesästä aloittaneet lapsemme kanssa harjoittelun, että kuinka autotie oikeaoppisesti ylitetään. On ollut enemmän kuin hienoa myös huomata, kuinka hienosti hän jo omatoimisesti katsoo molempiin suuntiin, joskus jopa kolmekin kertaa peräkkäin ja kuinka reippaasti hän turvallisuuden todettuaan ylittää tien liikaa taaksensa katsomatta. Tämän jälkeen, rallitien ylitettyään, moni luulisi loppumatkan olevankin jo turvallinen.

Voi kuinka väärin moni luulisikaan.

En tiedä onko mieltämme vanhempina hallinnut osaltaan aikaisempina vuosina välinpitämättömyys, vai onko asia vain jäänyt jonkun muun syyn takia huomaamatta, mutta Matarin ja Rekolan alueella ei turvallista poikkikatua olekaan.
Valvomattomat, valaisemattomat ja kapeat auto- ja kävelytien yhdistelmät ei takaa turvaa kenellekään, ei etenkään vielä liikenteessä liikkumaan opetteleville lapsille.
Aamujen ainaiset kiireet saavat aikaan ylinopeudet, stressin ja huolimattomuuden. Siis juuri ne tekijät, joiden yhteisvaikutuksella saadaan aikaan suurin osan onnettomuuksistakin. Paketti on valmis.
Tähän moni varmasti ajattelisikin, että: ”Kävelyteitäkö sitä nyt täytyisi alkaa tässä rakentelemaan ja teitä leventelemään?! Täysin absurdi ajatus!”

Voi kuinka väärässä olettekaan.

Kolme vuotta sitten Rekolassa 8-vuotias tyttö jäi koulumatkallaan ylinopeutta ajavan auton alle. Hän kuoli siihen paikkaan, kun auto ei pysynytkään ilmeisesti töihin kiirehtivän kuljettajan hallinnassa. Kaupunki halusi tämän jälkeen selkeästi lähettää viestin välittävänsä ja aloitti tietyöt kyseisen tienpätkän leventämiseksi. Valtuustossa kaikki tiedostivat hankkeen kovan hinnan, mutta ymmärsivät olla siihen puuttumatta menehtyneen lapsen kunniaksi. Se on hieno asia.
Totuus on kuitenkin se, että kyseinen tienpätkä on noin 700 metriä pitkä ja pelkästään Rekolan ja Matarin alueella on samanlaista tienpätkää noin kymmenen kertaa enemmän. Näille kaupunki ei ole ainakaan lähitulevaisuudessa tekemässä mitään. Tekeekö sitten mahdollisesti uuden onnettomuuden sattuessa. Toivottavasti siihen ei saada koskaan vastausta.

Pakonomainen tarve nykyisessä yhteiskunnassa on myös ehtiä kouluun tai työpaikalle ajoissa. Olisiko sen suhteen kenties jotain tehtävissä? Tuona kyseisenä Rekolan aamuna niihin ei ehtinyt kumpikaan.

Kirjoittaja Kimmo Pyy on radiotoimittajaopiskelija (Kuva/BH)