Olen saapunut Myyrmäki-talossa sijaitsevaan Vantaan taidemuseo Artsiin. Syyni tulla paikan päälle on netistä bongaamani keskustelutilaisuus. Keskustelun aiheena on Artsin tiedotteen mukaan Los Angelesin katutaidepolitiikka. 

Artsin sisäänkäynti.

Tiedotteessa tilaisuutta kuvattiin muun muassa seuraavasti: “Kenen seinät, kenen muraalit? Kuka päättää, mitkä muraalit jäävät naapurustossa paikoilleen ja mitkä peitetään? Mitä elävöitetään ja kenelle? Tapausesimerkki Los Angelesin South Centralista”.


Vetäjänä toimii sosiaali- ja kulttuuriantropologian laitoksen tohtoriopiskelija Tero Frestadius. Keskustelun toinen osapuoli on Los Angelesin South Centralista kotoisin oleva itseoppinut graffititaiteilija Nery Cividanis

Paikalla on vetäjien lisäksi noin parikymmentä ihmistä. Keskustelijat istuvat valkokankaan edessä tuoleilla ja yleisö heitä vastapäätä. Videoprojektoria käynnistetään juuri diaesitystä varten.

Hetken päästä Frestadius aloittaa tilaisuuden tervehtimällä yleisöä ja avaamalla aihetta. Selviää, että tilaisuus perustuu Frestadiuksen väitöskirjaan, joka käsittelee Los Angelesin julkista taidetta ja keskiluokkaistumisilmiötä. Frestadius vietti vuoden Los Angelesissa, jossa hän seurasi Cividanista ja hänen perustamaansa järjestöä, joka tekee julkista taidetta. Järjestö palkkaa paikallisia graffitimaalareita maalaamaan teoksiaan liikkeiden seiniin. Tavoitteena on elävöittää kaupunkia.

Frestadius kertoo avaavansa ensin Los Angelesin South Centralin alueen historiaa ja toteaa keskustelevansa myöhemmin Cividaniksen kanssa erään kodinkonekorjaamon seinästä, joka sijaitsee South Centralin 41st Streetin ja Central Avenuen kulmassa. Kyseinen seinä oli eräs Cividaniksen järjestön taideprojekteista, jonka onnistuminen ei ollut täysin ongelmatonta.

Frestadius toteaa halunneensa keskittyä juuri kyseiseen seinään, sillä se antaa moniulotteisemman kuvan Los Angelesin kaupunkitilasta, ja sen kehityksestä. Cividaniksen maalausprojektissa heijastuu South Centralin alueen historia, johon kytkeytyy muun muassa etnisiä ristiriitoja, kuten rasistinen asuntopolitiikka.

Tero Frestadius.

“Aikomuksena oli tutkia muitakin seiniä, mutta 41st streetin ja Central Avenuen kulmauksen seinän historia on pitkä ja monivaiheinen. Kyseisen seinän tutkimus vaati paljon työtä. Muuten olen tutustunut vastaaviin tapauksiin taidegallerioissa”, Frestadius toteaa.

Kiinnostus heräsi hip hopista

Frestadius kertoo alun perin kiinnostuneensa South Centralin alueesta jo nuorena, koska kuunteli 90-luvun hip hop -musiikkia, jossa kyseinen alue on olennaisesti läsnä. Räpissä mainittujen ongelmien juuret ovat kuitenkin huomattavasti pidemmällä kuin 90-luvulla.

Frestadius sanoo, ettei hän ole käytännön tasolla mukana hip hop-kulttuuriin liittyvässä graffiti-kulttuurissa.

“Hip hop -kulttuuri on lähellä sydäntä, joten sen kautta olen tutustunut aiheeseen. Myöhemmin olen perehtynyt siihen tutkijan näkökulmasta”, Frestadius toteaa.

Monista vaiheista nykypäivään

Parinkymmenen minuutin tiiviin tietopaketin jälkeen tohtoriopiskelijan asiantuntemuksesta ei ole epäilystäkään. Frestadius kertoo vaiheista, jotka ovat vaikuttaneet alueen kaupunkitilaan sekä väestöön. Osa käsitteli koko Los Angelesia ja osa vain South Centralia. Frestadius käsitteli tilaisuudessa muun muassa Los Angelesin asuntopolitiikan historiaa, eri etnisten väestöryhmien liikkeitä, rotupolitiikkaa, alueen köyhtymistä, väkivalta- ja huumerikollisuutta, poliisin voimankäyttöä sekä latinotaustaisen väestön asemaa alueella. 

Kokemuksia Los Angelesista

Historiaosuuden jälkeen Nery Cividanis liittyy keskusteluun. Aluksi Cividanis kertoo taustastaan. Käy ilmi, että hän on syntynyt Yhdysvalloissa, mutta hänen vanhempansa ovat guatemalalaisia siirtolaisia. Hän on kotoisin Los Angelesin Leimert Parkista. Graffititaiteilijan saappaissa hän on viettänyt koko elämänsä.

Cividanis toteaa, että hän on vasta tutustunut suomalaiseen graffiti-kulttuuriin.

“There are real graffiti writers all around world. If you are real one you know real ones” , Cividanis sanoo.

“En ole ollut Suomessa pitkään. Olen kuitenkin huomannut, että täällä on paljon erilaisia graffiteja, paljon bommauksia. Tämänkin rakennuksen seinissä on muraaleja ja throw-uppeja. Seinästä löytyy useita tyylejä, esimerkiksi bubble-tyyliä. Lisäksi Myyrmäen aseman seinässä olevat isot ihmishahmoja esittävät muraalit ovat tyyliltään tuttuja”, Cividanis kertoo havainnoistaan. 

  • Bommata: yleisverbi graffitin maalaamiselle
  • Bommaus: kontekstista riippuen yleissana graffitille tai tarkempi viittaus nopeasti maalattaviin graffitityyleihin.
  • Throw-up: nopeasti maalattava graffitityyli, usein yksi-  tai kaksivärinen.
  • Bubble: graffitityyli, jossa kirjaimet ovat pyöreitä. Throw-upit toteutetaan usein tällä tyylillä.

Cividanis kertoo elämästä Los Angelesissa. Hän on muun muassa päätynyt yliopiston kampuksen jälkeen asumaan perheen luokse, jonka jäsenet kuuluivat katujengiin. Eräänä päivänä kyseisen perheen takapihalla tapettiin ihminen. Cividanis ei ollut tapahtuman aikana paikalla ja sai tiedon jälkikäteen. 

Hän kertoo myös yleisesti keskiluokkaistumisilmiön käytännön vaikutuksista paikallisen näkökulmasta. Köyhä väestö joutuu muuttamaan rikkaiden tieltä. Hän tuntee tapauksia, joissa ihmiset ovat joutuneet nukkumaan väliaikaisesti rottien ja hyönteisten valtaamissa sängyissä.

Keskiluokkaistuminen luo myös ongelmia

Aiheeseen liittyen Frestadius ja Cividanis ottavat puheeksi massiivisen rakennusprojektin nimeltä The Reef Project. Projektin tarkoitus on rakentaa Los Angelesiin lähes neljän hehtaarin kokoinen keskus, joka sisältää muun muassa yli tuhat huoneistoa, noin kaksisataahuoneisen hotellin, työyksikköjä, tuhansia parkkipaikkoja sekä liiketiloja. Projekti on ongelmallinen. Se saattaa aiheuttaa epäsuoraa syrjäyttämistä alueella, jossa on jo valmiiksi sosiaalisia ongelmia.

Kodinkonekorjaamon seinä

Alueen taustatiedot on käyty läpi, ja keskustelu kääntyy takaisin 41st Streetin ja Central Avenuen kulmauksessa sijaitsevaan seinään. Seinän maalaamisen ongelmallisuus herättää kysymyksiä.

Alun perin kyseisen seinän maalasi kaksi australialaistaiteilijaa vuonna 2017. Korkean profiilin taideorganisaatio palkkasi heidät. Kyseinen taiteilijapariskunta tunnetaan nimellä “DABSMYLA”. Paikalliset aktivistit eivät pitäneet siitä, että seinän maalasi valkoinen taiteilijapariskunta. Heitä syytettiin mikrokolonialismista sekä valkoisesta ylivallasta.


Myöhemmin vuonna 2017 Cividanis ja paikalliset nuoret maalasivat seinän uudelleen. Hanke toteutettiin yhteistyössä paikallisen asukasjärjestön kanssa. 

Frestadius ja Cividanis keskustelemassa.

Ongelmat kuitenkin jatkuivat, koska afroamerikkalaistaustaiset toimijat halusivat kunnioittaa omaa historiaansa alueella. Nykyisen kodinkonekorjaamon rakennuksessa oli aikoinaan toiminut edesmennyt California Eagle -lehti. Kyseinen lehti on historiallisesti merkittävä, sillä sen kautta afroamerikkalaiset ovat saaneet äänensä kuuluviin aikana, jolloin rotuerottelulait olivat voimassa. Lehden avulla he protestoivat esimerkiksi rasistista asuntopolitikkaa vastaan.


Cividanis ja kumppanit eivät alunperin tienneet kodinkonekorjaamon ja California Eagle -lehden yhteydestä. Loppujen lopuksi asiassa päästiin sovintoon. Nyt seinää koristaa Cividaniksen ja paikallisten nuorten maalaama muraali. 

Valmis seinä. (Kuva: Tero Frestadius)

Keskustelun lopetus

Cividanis kertoo Artsin keskustelun olevan ensimmäinen järjestetty tilaisuus, jossa hän käsittelee 41st Streetin ja Central Avenuen seinän ongelmia.

“Olen puhunut aiheesta esimerkiksi latinalaisessa Amerikassa, mutta en samalla tavalla. Emme istuneet alas keskustelemaan”, Cividanis toteaa.

Tony.

“Keskustelu oli todella mielenkiintoinen. Se herätti ajatuksia kaupungista ja sen historiasta”, yleisössä ollut Tony kommentoi.

Keskustelun päätteeksi Frestadius kertoo tilaisuuden idean olleen verrata tutkijan ja paikallisen taiteilijan näkökulmaa samasta aiheesta. Lisäksi hän toteaa, että koko asiassa tärkeintä on se, miten yhden seinän maalausprojektin perusteella vedettiin rajoja eri ihmisryhmien välille.