Itämeren tilanne on edelleen heikko, vaikka lieviä parantumisen merkkejä on viime vuosina ollut havaittavissa. Eniten merta rasittavat maatalous sekä ilmastonmuutos, mutta myös kuluttajien ruokakassien sisällöllä on suuri merkitys.
Itämeri kantaa edelleen maailman saastuneimman meren titteliä. Vuosikymmenten ajan olemme sitä pahoinpidelleet, tavalla jos toisella. Nyt vanhat synnit tulevat kalliiksi: meren pohjaan valuneet päästöt ja ravinteet riivaavat vesistöä sisältä käsin. Ilmastonmuutoksen ansiosta maalta mereen valuu jatkuvasti saasteita – etenkin, kun lumiset talvet ovat muuttuneet sateiseksi ikimarraskuuksi.
Avomeripurjehtijat ry:n puheenjohtaja Heikki Räisänen on seilannut maailman saastuneimmalla merellä jo lähes 30 vuotta. Hän on huomannut selkeitä merkkejä meren elpymisessä – toisaalta merenpohjan myrkyt kummittelevat hänellekin.
”Vaikka tuntuu, että meren pintavedet ovat selkeästi parantuneet, ei pohja kuitenkaan jaksa yhtä hyvin. Noin 20 vuotta sitten kalastajat saivat vielä kampelaa, mutta tänä päivänä sitä ei saa enää yhtään mistään”, Räisänen toteaa.
Merikotkat ja harmaahylkeet ovat palanneet
Itämeren haitta-aineiden vähentymisen myötä harmaahylkeet ja etenkin lähes sukupuuton partaalla olleet merikotkat ovat tulleet takaisin. Menestystarinalla on kuitenkin varjopuolensa.
John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeiden johtaja Marjukka Porvari on mukana taistelemassa sairaan, mutta rakkaan meren puolesta. Hänen mukaansa osasyynä lajien palautumiseen on meren lisääntynyt rehevöityminen, joka tuo etenkin hylkeille paljon ravintoa. Rehevöityminen on kuitenkin yksi Itämeren suurimmista ongelmista, joka näkyy pinnalla muun muassa laajoina sinilevälauttoina sekä meriveden samenemisena.
Jokainen pieni voitto Itämeren pelastumisen suhteen on juhlistamisen arvoinen. Viimeisen 40 vuoden aikana teollisuuden ja kaupunkien kuormitusta on pystytty vähentämään. Forfosipäästöt ovat yhteensä vähentyneet jopa 60 prosenttia. Positiivinen kehitys on etenkin Suomenlahdella silminnähtävä. Kymmenen vuoden aikana fosforipäästöjä on onnistuttu leikkaamaan 75 prosenttia, jossa merkittävämpänä apuna on ollut jätevesipuhdistuksen tehostaminen.
Itämeri ei kuitenkaan pääse huokaamaan helpotuksesta, sillä samaan aikaan maatalouden hajakuormitus myrkyttää sitä edelleen. Takapiruna toimii tietysti ilmastonmuutos, jonka eri mekanismit ruokkivat rehevöitymistä sekä nostavat meriveden lämpötilaa.
Meren pelastamisessa ei ole oikotietä onneen
Marjukka Porvarin mukaan Itämerellä on vielä mahdollisuus elpyä:
”Se vaatii määrätietoisia toimia maalta käsin. Avainkysymyksenä onkin, että miten tulemme saamaan maatalouden hajakuormituksen vähenemään”, Porvari kommentoi.
Asia on varsin kaksijakoinen: kysymyksessä on kuitenkin monen ihmisen elinkeino – eikä ilmastonmuutos päästä heitäkään helpolla.
Vaikka sairaan meren parannus saattaa tuntua ylivoimaiselta, on se kuitenkin mahdollista. Jokaisella meistä on mahdollisuus kantaa kortensa kekoon meremme hyväksi.
”Suurin yksittäisen ihmisen luoma kuormitus on ruokavalio. Mitä vähemmän syöt eläinperäisiä tuotteita, kuten liha- ja maitotuotteita, sitä pienempi ravinnejalanjälkesi on”, Marjukka Porvari kertoo.
Omalla ruokavaliolla voi vaikuttaa jopa 60 prosenttia omaan ravinnejalanjälkeensa. Porvari painottaa, että ravinnepäästöjen leikkaaminen on helpoin ja järkevin tapa auttaa Itämeren pelastuksessa, ja hän kannustaakin ihmisiä vaihtamaan edes yhdeksi päiväksi viikossa kasvipohjaiseen ruokavalioon. Tämän allekirjoittavat myös Suomen Ympäristökeskus sekä Luonnonvarainkeskus.
Voisiko pian koittaa aika, jolloin Itämeri luopuisi tittelistään?
