Pitkän linjan ravimies Matias Salo on harmissaan kauden ennenaikaisesta keskeytyksestä, mutta uskoo raviyhteisön selviytyvän vaikeista ajoista.
Matias Salo, 44, pyörittää Salo stable -hevostalliyritystä Kausalassa, ja toimii samalla ravivalmentajana. Valmentajan toimenkuva koostuu Salon tapauksessa lämminveristen ravihevosten valmentamisesta ja kilpailuttamisesta. Valmennettavia hevosia hänellä on yli kaksikymmentä. Raviurheilun pariin iittiläinen päätyi jo nuorena.
– Nuorena poikana vain seurailin raveja ja kiinnostuin niistä enemmän ja enemmän. Pikku hiljaa tätä hommaa alkoi opiskelemaan enemmän ja laajentamaan toimintaa.16-vuotiaana ajoin ohjastusluvat, joita tosin en juurikaan ole käyttänyt, Salo kertaa alkuaikojaan hevosten parissa.
– Raveissa viehättää kilpaileminen. Alkuun viehätti itse hevoset, ennen kuin niitä oli vielä oli itselläänkään. Myöhemmin sitten se, että pystyy itse miettimään keinoja, joilla saada hevosia mahdollisimman hyviksi ja menestyviksi.
Mennyt kausi oli ensimmäinen laatuaan sarjamuotoista Kavioliigaa. Uusi järjestelmä jätti positiivisen maun Salolle, kun sarjamuoto toi hyvää vaihtelua aiempiin vuosiin nähden. Kehitettävääkin silti riittää.
– Osalle jäi tästä ehkä vähän epäselväksi (pilkku p)miten sarjaa kuuluu seurata ja mikä sen idea on. Eiköhän siitä ajan kanssa hyvä tule, kun saa vähän aikaa kehittyä.
Salo stablen menestys oli kaudella kohtalainen, kun nimiin napsahti yksi osakilpailuvoitto. Salo itse oli koko kauden valmentajapörssissä kahdeksannella sijalla.
– Meillä ei kilpailleet edes kaikki, jotka olisivat voineet. Käytännössä meillä kilpaili ehkä yksi hevonen, ja yksi osakilpailu voitettiin. Kevään mittaan olisi luultavasti saatu lisää kalustoa lähtöihin, mutta sattuneesta syystä se jäi näkemättä.
Kauden keskeytys jättää palkintorahat jakamatta
Kuten likimain kaikki muutkin sarjat eri urheilulajeissa, myös Kavioliigan kausi jouduttiin keskeyttämään, kun sitä oli kilpailtu reilu kaksi kolmannesta. Kokonaispistepörssien voitot jäivät jakamatta ja isoja kilpailuja käymättä.
– Harmittaa, mutta asian vakavuus ymmärretään. Monella hevosella on tähdätty nimenomaan siihen, että kilpaileminen alkaisi tässä huhtikuun korvalla. Hevosten omistajatkin ovat odottaneet koko talven, että omat hevoset pääsisivät kilpailemaan, niin se nyt ikävästi viivästyy.
– Pitää toivoa, että päästäisiin jollain tasolla jatkamaan raviurheilua hyvissä ajoin. Varmasti erilaiset rajoitukset tulevat jatkumaan, mutta että edes hallitusti pystyttäisiin ravikilpailuja käynnistelemään.
Kilpailujen keskeytyminen tuo muutoksia hevosten harjoitteluun, kun seuraaviin kilpailuihin valmistautuneet hevoset joutuvat jatkamaan harjoituskauttaan. Talven lähdöissä kilpailleet hevoset taas saavat ansaitun lepotauon.
– Eipä ne hevoset voi 12 kuukautta vuodessa kilpailla. Helpompi tilanne talven yli kilpailleille hevosille, kun saavat tauon. Niitä voi valmentaa ja tehdä tiettyjä toimenpiteitä. Kilpailukauden vasta aloitteleville tämä on huonompi tilanne, Salo pohtii.
Taloudellisesti iskun kovuus vaihtelee talleittain. Esimerkiksi valmennustallilta, joka ajaa vuositasolla 200 000 euroa palkintorahoja sisään, jää ravien ollessa tauolla merkittävä määrä euroja saamatta. Salo on silti luottavainen alan pärjäämisestä.
– Ratkaisevaa on, kuinka pitkään tämä tilanne jatkuu. Kuukausi tai kaksi on siedettävämpi kuin usean kuukauden katkos. Positiivisuudella tästä päästään yli, vaikka monelle tämä tosi tiukka paikka onkin.
– Hevosihmiset on taitavia selviytymään erilaisista asioista.
