Patrik Björkskogin tie jääkiekkovalmentajaksi ei ole ollut se tavanomaisin. Perinteisen kaavan mukaan valmentaminen aloitetaan silloin, kun oma pelaajaura on takanapäin.
-Aloitin valmentamisen 12-vuotiaana. Ensimmäiseksi se lähti kesäleirien apulaisvalmentajan tehtävistä, mutta jo 15-vuotiaana hyppäsin joukkuevalmennuksen pariin. Tällöin omat treenit alkoivat mennä päällekkäin valmentamisen kanssa, joten oli valittava kumpaa tekee. Itselleni valinta oli luontainen, sillä valmennus on aina ollut enemmän se mun juttu.
Tällä hetkellä Patrik toimii toista vuotta Kiekko Espoon junioreiden taitovalmentajana. Tätä ennen hän on toiminut junioreiden valmennuksen parissa Helsingin IFK:ssa sekä joukkuevalmennuksessa Espoon Bluesissa.
-Taitovalmentajan titteli on hyvin harhaanjohtava. “Kikkavalmennuksen” sijaan taitovalmentajan tehtäviin kuuluu vaikuttaa kaikkeen jäällä toimimiseen isommassa kuvassa, ikään kuin olemalla valmentajien valmentaja. Taitovalmentaja on tavallaan joukkueen mentori, joka toimii myös pelaajien parissa.
Syitä valmentamisen aloittamiselle voi olla monia. Toisia kiinnostaa taktisuus, toisia taas pelaajien fyysisen suorituskyvyn maksimointi. Patrikille ihmisten auttaminen on kaikki kaikessa.
-Mahtavimpia kokemuksia on, kun huomaa pelaajan oppivan valmennettavan asian, ja näkee hänen iloitsevan siitä hetkestä. Minulle koko valmennus perustuu pelaajien välittämiseen ja siihen, että aidosti haluaa auttaa heitä eteenpäin urallaan.
Patrik näkee nuorten valmennuksen koostuvan kolmesta tärkeästä osa-alueesta. Kaiken pohjana toimii se, että on lajin tiedot ja taidot hallussa. Jotta tiedot ja taidot saadaan “siirrettyä” valmennettaviin, on kommunikointitaitojen oltava riittävällä tasolla. Tällöin on mahdollista kohdata yksilö oikealla tavalla. Loput ovat kiinni siitä, miten valmennus toteutetaan. Patrikin mielestä tässä tärkeintä on positiivisuus ja kannustaminen.
-Kilometrien karttuessa olen huomannut, että tietojen ja taitojen kehittymisen kautta olen saavuttanut sen valmennustyylin, mikä minulla nyt on. Koulutuksen ja omien kokemuksien ansiosta osaan perustella asiat pelaajille huomattavasti paremmin kuin ennen. Tämän ansiosta pelaajien kohtaaminen on helppoa ja kykenen olemaan heille rehellinen ja esittämään asiat tilanteen vaatimalla tavalla.
Esikuvakseen Patrik nimeää Erkka Westerlundin. Myös Westerlund aloitti valmentamisen hyvin nuorena, joten Patrikin on ollut helppo samaistua tähän lajin suomalaiseen valmentajalegendaan. Eniten häntä kuitenkin kiehtoo valmentajan tyyli. Westerlund tunnetaan hyvin pelaajalähtöisenä valmentajana ja metodin toimivuudesta hänen saavutukset puhuvat puolestaan.
-Pelaajalähtöisyyttä ja positiivista palautetta korostetaan jatkuvasti enemmän ja enemmän lajin valmennuksessa. On ymmärretty, että positiivinen palaute ei itsessään laske valmennuksen vaatimustasoa ja menestystä. Vaikka valmentaja olisi lähtökohdiltaan pelaajakeskeinen, voivat pelaajat ja joukkueen taso jäällä olla laadukkaita.
Patrik kertoo omalta peliuraltaan tilanteen, joka on saanut hänet ymmärtämään positiivisen palautten merkityksen. 12-vuotiaana hän oli pelireissulla Kanadassa ja heti ensimmäisen ottelun alussa hän sähläsi kiekon omaan maaliin. Nuorena poikana tämä järkytti Patrikia, mutta silloin hänen valmentaja toiminut entinen Kiekko Espoon liigapelaaja Teemu Sillanpää ei antanut tilanteen ottaa hänestä valtaa. Vaihtoon tultuaan Sillanpää rohkaisi nuorta kiekkolupausta sanomalla, että joukkue tarvitsee sua tähän peliin, virheitä sattuu kaikille. Välitön positiivinen palaute tehosi.
-Loppumatsi menikin sitten hyvin.
Patrikin aloitellessa jääkiekkoharrastusta, oli valmentaminen Suomessa erilaista. Jääaika ei ollut tehokasta, eikä palautteenanto ollut yhtä runsasta, mitä se on nykyään. Valmennuksen taso on ajan edetessä noussut huomattavasti.
-Nykyään meillä on myös paljon enemmän niin sanottuja OTO-valmentajia, jotka auttavat lastensa valmennuksessa käytännössä hyväntekeväisyyttään. Tämä mahdollistaa rastien pitämisen harjoituksissa, jolloin jokaisella valmentajalla on vähemmän pelaajia kerralla. Tällöin on paljon helpompaa keskittyä yksilöihin, antaa monipuolisempaa palautetta ja toteuttaa pelaajalähtöisyyttä.
Patrik muistuttaa myös, että nykyään juniorivalmennuksessa on huomattavasti enemmän resursseja kuin hänen nuoruudessaan. Nykyään 12-vuotiailla voi olla ammattivalmentajat, 2000-luvun alussa se oli hyvin harvinaista.
