“Joskus voi olla tarpeen ottaa etäisyyttä tyyppiin, joka saa oman olon tuntumaan ikävältä. Mutta välien katkaiseminen kokonaan ja hylkääminen, onko se tosiaan peukutettava patenttiratkaisu?”
Näin Mari Markkanen kirjoitti Kodin Kuvalehdessä huhtikuussa 2018 julkaistussa kolumnissaan Ikävien ihmisten siivoaminen elämästä on trendikästä – mutta onko hylkääminen ihan oikein?
Markkanen puhuu raivaussiivoamisesta ihmissuhteissa isona trendinä. Hän kannustaa ajattelemaan myös ihmissuhteen toista osapuolta eikä vain itseä, etenkin tilanteessa, jossa toinen on uupunut, eksynyt, jumissa, elämäänsä tyytymätön tai muuten itsetunto kolhulla.
Markkanen mainitsee myös, että viisas voi olla hän, joka hyväksyy, että ikävätkin tunteet kuuluvat ihmissuhteisiin ja kaikille voi tulla pidempiäkin ajanjaksoja, jolloin omaa pahaa oloa purkaa väärällä tai ainakin rasittavalla tavalla toiseen.
Olen samaa mieltä, että toisen hylkääminen ei ole oikea eikä todellakaan hyvä vaihtoehto. En ole koskaan edes ajatellut hylkääväni ketään minulle läheistä ihmistä. Kukaan tuskin myöskään haluaa tulla hylätyksi. Välillä kuitenkin voi olla tilanteita, joissa täytyy miettiä, kuinka läheinen vaikea ihminen oikeasti on ja mitä hän antaa sinulle takaisin ihmissuhteessa.
Mielenterveysongelmat ovat nykyään paljon pinnalla ja niistä tiedetään enemmän. Mielenterveyden kanssa kamppaileva ihminen tarvitsee läheisten tukea. Tästä on helppo olla samaa mieltä, mutta kaikella on rajansa. Vaikka toinen ihminen voi huonosti, se ei oikeuta häntä käyttäytymään muita kohtaan miten sattuu.
Hylkäämistilanteissa on usein varmasti yritetty pelastaa suhdetta jo pitkään, jolloin oma hyvinvointi on saattanut jäädä taka-alalle. Siinä vaiheessa on hyvä herätä ajattelemaan itseään ja ottaa huomioon omien voimavarojen riittävyys.
Joissain tilanteissa pelkkä etäisyys riittää, mutta joskus on katkaistava välit kyseiseen ihmiseen. Ei kukaan sitä varmasti mielellään tee ja kyseessä ei ole trendi. Tuskin, kukaan trendin sanelemana laittaisi välejä poikki. Aika paksu nahka saa olla, jos siihen pystyy. Kyseessä on ihmisten toinen toisiaan rohkaiseminen toimimaan oman hyvinvoinnin puolesta. Elämässä on paljon tilanteita, joissa toinen ihminen yksinkertaisesti on liian raskas toiselle.
Välillä on oltava itsekäs. Jokainen on kuitenkin vastuussa ennen kaikkea omasta hyvinvoinnistaan.
