Liimanarina lavalla.

Lauantai-ilta ja minulla on selvät sävelet. En harhaile tiedemiehen ja alkoholisoituneen kirjailijan tavoin tuntemattomalle vyöhykkeelle, kuten Strugatskin veljesten tieteisromaanissa Stalker. Päämääräni on Neljännellä Linjalla sijaitseva Bar Mascot, jossa esiintyvät kotimaisen vaihtoehtorokin omaperäisimmät yhtyeet Panssarijuna ja Liimanarina. Eräs kulttuurivaikuttaja on verrannut Jouko Turkan vimmaista televisiosarjaa Kiimaiset poliisit Terveiden Käsien ja Sielun Veljien kaltaisiin yhtyeisiin. Listaan voisi lisätä groteskin voiman puolesta Panssarijunan ja Liimanarinan.

Estonia-tragediasta on kulunut 25 vuotta. Sen muistoksi Panssarijuna on julkaissut uudestaan vuonna 2014 ilmestyneen Estonia-ep:n, mutta tällä kertaa vinyyliversiona. Illan avaa kuitenkin Liimanarina, jonka ensimmäisen julkaisu “Maailman tylsin vittumaisuus” parkaisi kovaäänisesti vuonna 1989 maineikkaan Bad Vugumin julkaisemana. Yhtyeen musiikkia on hankala kategorisoida tietyn tyylisuunnan alle. Epävirallisen määritelmän mukaan sitä on kutsuttu folk-punkiksi. Bändin musiikkia on julkaistu myös Yhdysvalloissa, kun eräs suurimmista indielevy-yhtiöistä Drag City julkaisi Liimanarinan “Spermarket” levyn vuonna 1995. 

Vuosikymmen alussa Liimanarina oli tuttu näky kaupungin punk-tapahtumissa, mutta viime vuosina bändi on keikkaillut harvakseltaan. Yhtyeen keulahahmo Olli Pauke on keskittynyt pitämään musiikkiaiheisia tietokilpailuja Kallion kuppiloissa. Keikkojen taso on vaihdellut solistin herjaavista monologeista, pitkien viritystaukojen kautta mieltä alentavaan avantgardeen, mutta tänään bändi on iskussa. Paketti pysyy hyvin kasassa ja välispiikkejä tulee säästeliäästi. Itseäni ilahdutti vanhemmat hitit, joista varsinkin “Kuinka Aku Ankasta tehdään poliisi” sai myös yleisön innostumaan. Eturivissä istuva pöytäseurue ryskytti kengän kantojaan lattiaan villisti. Suurimmaksi osaksi yhtye esitti vuonna 2015 ilmestyneen “Dokauschwitzin” materiaalia. Toivottavasti saamme nauttia heidän levyistä ja keikoista tulevaisuudessa lisää.

Illan päättää Panssarijuna, johon on saattanut törmätä pitserioiden nurkissa, Tavastialla tai Flow -festivaaleilla. Yhtyeellä on vankka kulttisuosio, jonka musiikkia on määritelty trauma bluesiksi, lähinnä rankkojen aiheiden vuoksi. Yhtye on tehnyt kokonaisen ep-levyn Estonian onnettomuudesta, mutta vuosi sitten ilmestyneellä sinkullaan yhtye käsitteli Suomen sisällissodan muistoja. Vakavat ainekset on kuitenkin yhdistetty kieroon huumoriin. Banjot ja slide-kitarat on tänään jätetty kotiin, kun bändi vetää lavalla mutkat suoriksi. Lahkeet lepattavat ja takapuolet tärisevät. Taktinen valinta näyttää toimivan, kun rokkikansa intoutuu tanssimaan lavan edessä kuin villeimmissä Dionysoksen bakkanaaleissa.  Rahakirstun vartijat voivat myhäillä tyytyväisenä, koska Bar Mascot oli loppuunmyyty. Vaihtoehtorokille on edelleen kysyntää, kun keikkapaikka ja bändit on valittu oikein. Lähiöbaarien keikoissa vaarana usein on, että orkesterit ovat tulleet vain pilaamaan karaokekansan illan.

“Panssarijuna ja Liimanarina esiintyivät Bar Mascotissa lauantaina 28.9”