Kehyskunnasta yksviisnollan kautta Pohjanmaan lakeuksille. Metrokokemukset voi laskea kahden käden sormilla, vaikka olisi puukäsityöntunnilla tullut haavereita sirkkelin kanssa. Näin jälkikäteen ajateltuna harmittaa todella paljon, ettei tullut julkisia käytettyä asuttuani eteläisessä Helsingissä. Varmasti tuntisin kaupunkia laajemminkin, kuin Mäkelänkadun kautta Tuuskille. Päätökseen vaikutti hiukan oma työsuhdeauto ja ison pörssiyrityksen tarjoama bensakortti josta ei koodi loppunut, vaikka kuinka yritti.
Nyt reilu viikko sitten alkaneen koulun johdosta olen ”joutunut sortumaan” joukkoliikenteen käyttöön, mutta jo ennen keskiviikkoa tuntui normaalilta ja jopa hiukan siistiltä. Olo oli kuin siellä kuuluisalla Isolla kirkolla, kun painuin päärautatieasemalla maan alle seuraten oransseja opasteita ja löysin perille! Onneksi suuntia on vain kaksi, ei voi paljon pieleen mennä.
Sain eteeni asuntotarjouksen johon ei pysty edes rantarolexeja tarjoava etelän lomakohteessa myyvä siirtolainen ”Veri spesial prais for juu mai frend, onli tudei!” ja päädyin muuttamaan Riihimäelle. R-juna tuo hyvin ytimeen, mutta miksi ei ole mahdollista ostaa hsl:n kautta kuukausilippua AB-vyöhykkeelle, mikäli asuu muualla? Olisin valmis ostamaan ihan normaalihintaan, niin ei tarvitse viikon välein ostaa uutta lippua. Ensimmäistä tarkastusmaksua odotellessa…
Kaupunki muuttuu ajan saatossa ja sen väestö samalla. Matka metrossa idästä länteen ja lännestä itään avaa maalaispojan silmiä kummasti, kun on tottunut pohjalaiseen tasapaksuuteen. En tiedä onko kaikki kokemukset pelkkää plussaa, mutta opettavaisia ja silmiä avaavia varmasti. Pelottelusta huolimatta kukaan ei ole uhannut minua likaisella huumeruiskulla tai kirveelle, hyvä näin.
Kun puhutaan julkisten aikataulusta ja niistä myöhästymisestä. Vuorovälit on kuitenkin niin tiheät ja hyvät, ettei ole itselle ainakaan vielä aiheuttanut suurempaa ongelmaa. Ihan vastapainoksi nostan esiin entisen kotikaupunkini sunnuntaiaikataulun, ensimmäinen bussi lähti 12:05 ja siitä neljä kappaletta kahden tunnin välein. Näissä tapauksissa viimeisille asiakkaille toivotettiin aika terävään sävyyn hyvät päivän jatkot, jos ei omaehtoisesti älynnyt poistua ennen sulkemisaikaa.
Rakas ystäväni, älä pelkää, en ole unohtanut yksityisautoilua. Kaikki yksityisautot tulee kieltää! No ei, viiitsi vitsi. Hybiridi tuntuu olevan päivän sana niin sotilaallisessa vaikuttamisessa, kuin autoissa, joten kyllä se liippaa tätä aihetta. Miksi ei voi olla molempia? Ei yksityinen ja julkinen toisiaan sulje pois, molempi parempi, pätee muuten moneen asiaan. Haastan Sinut kokeilemaan itsellesi vieraampaan liikkumistapaa, oli se kumpi vain, saatat yllättyä!
Jesse Mattila
Hybridi
